Näkökulma: Kuva maajoukkuetiestä kiertää somessa, mutta mitä se lopulta kertoo?

Kuvituskuva: Jesse Peltola

Kuvituskuva: Jesse Peltola

Salibandyn maajoukkuetien toiminta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Viimeksi aiheesta kirjoitti Mikael de Anna viime viikolla.

Liittokokouksen jälkeen sosiaalisessa mediassa on kiertänyt kuva, jossa avataan maajoukkuetie-järjestelmän matematiikkaa. Se on hyväkin asia, sillä kokonaiskuvaa on avattu vuosien varrella suhteellisen vähän. Ensimmäisenä pistää silmään järjestelmään osallistuvien pelaajien suuri määrä.

Kuvan perusteella mukana ”maajoukkuetiellä” on peräti 1750 pelaajaa vuosittain. Suomessa on noin 28 000 alle 19-vuotiasta pelaajaa. Maajoukkuetien pelaajisto on 13-19-vuotiaita, joten sen ikäisiä ei tietenkään ole noin paljoa. Ihan kaikista jos lasketaan, niin maajoukkuetielle osallistuu vuosittain yli 6% Suomen junioripelaajista. Se kertoo enemmän asian bisnesluontoisuudesta, kuin ”maajoukkueeseen” pääsystä.

Kuvassa on avattu myös yhtälöä, jossa kerrotaan yksittäisen pelaajan kustannuksia. Omavastuu on 175 euroa per kahden yön tapahtumakäynti. Kuvan mukaan yksittäinen pelaaja käy keskimäärin 2-3 kertaa kaudessa tapahtumassa. Jos otetaan tästä vain pienempi luku, niin 1750 pelaajaa käy siis kaksi kertaa, jolloin rahaa menee yhteensä 350 euroa per kausi per pelaaja.

Yksittäiselle pelaajalle tämä summa ei ole erityisen iso. Kokonaiskuvassa pelaajat vanhempineen maksavat kokonaisuudesta 612 500 euroa. Tämä luku voi olla vääräkin, mutta tämän verran jaettu kuva avaa tällä hetkellä tilannetta.

Lopussa avataan lisää lukemia. Liitto panostaa tapahtumiin noin (yli) 200 000 euroa vuodessa. Lisäksi liitolla ja Eerikkilällä on kaikkiaan neljä yhteyspalkkausta. Heidän yhteiskuluaan ei avata sen tarkemmin, joten kuluja on todellisuudessa vaikea arvioida.

Lopussa kerrotaan toiminnan saava VST-tukea noin puoli miljoonaa euroa. Tämä on kansanopistoille jaettavaa tukea, jonka piirissä Eerikkiläkin toimii. Esimerkiksi Ruotsissa vastaavaa tukea maksetaan suoremmin seuratoimintaan, eikä opistotoimintaan, kuten Suomessa on päätetty toimia.

Joka tapauksessa, jos mietitään yhtälöä, niin pelaajien vanhemmilta ja valtiolta saatava summa nousee yli 1,1 miljoonaan per vuosi, jos lukuihin voi lainkaan luottaa. Liitto kertoo kuvaajassaan harkiten omista kuluistaan, mutta selvää on, että noin 200 000 euroa menee suoraan toimintaan. Valmentajista kertyy varmasti jotain kulua, ja yhteispalkkauksista.

Jos asiaa kuitenkin katsoo miten päin vain, niin näyttää siltä, että maajoukkuetie-himmelissä siirretään pelaajien vanhempien ja valtion rahoja opiston taskuun. Ei ole kyse siitä, etteikö tällaista järjestelmää voisi olla olemassa, vaan siitä, että tällaisenaan se hyödyttää Eerikkilän opistoa suhteettoman paljon*.

Toiminnasta on varmasti pelaajille ja valmentajille oma ilonsa ja hyötynsä, mutta on vaikea nähdä, että tämä olisi ainoa järkevä tapa toimia. Varsinkin kun yhtälöissä ei oteta huomioon, että Eerikkilään vaelletaan ympäri Suomea tekemään asioita, jotka onnistuvat kyllä muuallakin.

* Tekstiä korjattu asiavirheen vuoksi klo 20.26:
Salibandyliitto investoi maajoukkuetiehen, mutta ei saa siitä kompensaatiota. Se pyrkii kehittämään valmennustaan sitä kautta.