Tekisi mieli kirjoittaa, että dynastia on murenemassa.
Ei kuitenkaan pelkästään se dynastia johon olemme tottuneet viittamaan, eli Classicin mestaruusdynastia. Oikeastaan näyttää siltä, että vahvan pallokontrollin dynastia on murenemassa ainakin yhden kauden mitalla. Ei ole yllätys, että se tapahtuu eräänlaisessa murroskohdassa, kuten nyt ollaan Classicin pitkän mestaruusputken jälkeen.
Kun edellinen dynastia lähti murenemaan SSV:n voitettua viimeisen mestaruuden vuonna 2011 alkoi erilainen vaihe verrattuna SSV:n dynastiaan ja Classicin dynastiaan. Voisi puhua SPV:n minidynastiasta, mutta eritoten vuosina 2012-15 mestari pelasi vahvaa pallotonta peliä, eikä luottanut pelissään vahvaan pallollisen pelin organisointiin. SPV:n ja Happeen mestaruusvuosina kilpailuedut löydettiin pallottoman pelin vahvuuksista ja fyysisyydestä sekä vauhdista.
Sen jälkeen mestari on ollut pallokontrolliin taipuvainen. Classic näytti sen kuudesti peräkkäin ja TPS viime vuonna. Oilers ei ole vielä mestari, mutta 3-2-johdossa se on hyvin lähellä mestaruutta. Oilers ei pelillisesti edusta edellisten mestaruuksien jatkumoa jos puhutaan pallollisesta pelistä ja pallokontrollista. Puolustuspelissään se on toki ollut vahva, kuten mestarit yleensä.
Kun Oilersin joukkue julkaistiin vuosi sitten toukokuussa, oli päävalmentaja Aleksi Lammi hyvinkin optimistinen pallollisen pelin kehityksestä:
– Mitä pelaamiseen tulee, niin isoin asia on varmasti pallollisen pelin kehittäminen. Haluamme isossa kuvassa pitää kiinni energisestä ja aktiivisesta pallottomasta pelistämme, mutta pallolliseen peliin kaipaamme lisää toisteisuutta ja rakennetta, mikä toivottavasti tuo peliin lisää ennakoitavuutta ja tätä kautta lisää pelinopeutta ja laadukkaampaa yhteistyötä.
– Tarkoituksena on pelata jatkossakin aktiivisesti, ja tätä kautta ehkä erottuakin vähän muista kärkijoukkueista. Järjestäytynyt hyökkäyspelaaminen ei kuitenkaan saa olla pärjäämisemme este, vaikka suurimmat vahvuutemme ovatkin pelin muilla osa-alueilla. Lisäksi mainitaan vielä isona teemana sopeutuminen ja reagointi. Yhden tempun ponit eivät oikein pärjää enää tätä nykyä. Tämän takia työkalupakkiin on pystyttävä tuomaan monipuolisesti eri rytmejä ja vaihtoehtoja niin pallolliseen kuin pallottomaan peliin, Lammi kommentoi seuran sivuilla.
Oilers on pitänyt pallottoman pelin vahvuuksista kiinni ja jalostanut niitä, mutta pallollisen pelin kehitystä ei ole nähty tuossa mielessä miten Lammi asiaa
lausunnoissaan sanoitti, mutta Lammi sai joukkueeseen ryhtiä jo edelliskaudella. Akseli Ahtiainen liittyi Oilersin valmennukseen kauden alla. Oli Ahtiaisen rooli kuinka iso tahansa niin pallottoman pelin korostaminen on nimenomaan Ahtiaisen vahvuuksia valmentajana.
2.0?
Jos SPV toi pallottomaan peliin yli 10 vuotta sitten uudenlaista dynaamisuutta, ja juoksi esimerkiksi vuonna 2015 Happeelta jalat alta otteluiden lopuissa, on Oilers tästä 2.0-versio tai jopa 3.0. Se on jokseenkin parempi pallon kanssa, juonikkaampi ja vielä dynaamisempi kääntämään peliä nimekkäämpien ja vahvempien hyökkäyspään yksilöiden avulla.
Kutospeliä katsoessa oli syytä huomioida kuinka vaikeaa Oilersin oli pelata johtoasemassa, sillä se ei lopulta viihdy pallon kanssa pitkiä aikoja. Kahdessa viime pelissä sen ongelmat ovat tulleet kolmoserän johtoasemassa, kun vastustaja pitäisi puolustaa pallolla kumoon. Sama pulma vaivasi Indians-sarjassa.
Silti se tekee lähes kaiken oikein. Pitää Classicia pitkiä aikoja ulkokehällä, puolustaa tarpeeksi hyvin ja on tehokas omissa paikoissaan. Se on antanut Classicin pelailla pallon kanssa vaarattomana, joka varmasti tuo hyvän olon tunteen, mutta ei tuota tulosta.
Classic tekee paljon helppoja virheitä, mutta on niissä kyse myös Oilersin oikeanlaisesta paineesta ja vaaran tunnusta niin pallon kanssa kuin pallottomana. Oli se illuusiota tai ei. Classic ei jostain syystä ole luopunut miesmerkistään puolustuspäässä, vaikka kauden aikana välillä siltä näyttikin. Se aiheuttaa paljon tilaisuuksia, joissa Oilersin yksilöt loistavat eli kaksinkamppailu- ja pallollisia haastotilanteita.
Classicin kontrolli pelistä on näennäistä. Esimerkkinä voi pitää sitä, että monissa pitkissäkin pyörityksissä Classicilta puuttuu kokonaan pelaaja maalin edestä tai keskustasta. Vitospelissä Albert Koskinen kävi latomassa kahdesti roskat roskikseen näiltä sijoilta. Varsinkin Classicin kakkosviisikon pelissä on viitteitä siitä, että rondo-harjoittelu on siirretty kirkkaimpiin valoihin pällisteltäväksi.
Moni Classicin huippuyksilö ei ole noussut finaalien tasolle, siinä missä Oilersin on. Näyttäisi siltä, että Oilers on ajanut Classicin samanlaiseen umpikujaan kuin vuosi sitten.
Vaikka Oilers ei olisi mestari, niin ainakin se osoitti tällä kaudella, että pitkälle pääsemiseen ei välttämättä tarvita sitä, että peliä kontrolloidaan vahvasti pallon kanssa. Pallottomana pelin kontrollointi on lopulta myös vaikea peliteko. ”Kaaossalibandyn” hyväksikäyttö ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla, mutta sopii eritoten Oilersin vahvoille yksiöille.
Espoolaisten henkinen puoli on kasvanut erittäin vahvaksi, ja siksi joukkue on noussut finaalisarjassa johtoasemaan. Se on vihdoin noussut sille tasolle mitä kokoonpanon nimilistasta uskaltaa odottaa. Espoossa ei olla surkuteltu poissaoloilla ja monilla loukkaantumisilla, vaan välierien seiskapelin kautta joukkue on tullut finaalisarjaan entistä vahvempana 0-2-tappioasemasta huolimatta.
Ja niin muuten: tiedättekö mitä joukkuetta vastaan Classicilla on ollut vaikeuksia koko dynastiansa ajan? SPV:n, vaikka se on ollut keskitason liigajoukkue varsinkin 2020-luvulla.
Seuraako tästä uusi murrosvaihe, jossa Oilersin pelitapaa kopioidaan ja jalostetaan? Aika näyttää, tapasi Petteri Nykky sanoa.
Lue myös:
Salo harmitteli jäähallin alustaa ja lupasi Oilersille vaikeuksia lauantaille: ”Ei tule olemaan helppoa sarjan katkaisu”
Aaro Astala loistaa kentän molemmissa päissä: ”Ehkä aiemmin maistunut sipsit ja karkit vähän enemmän”