EräViikinkien ja OLS:n otteluun liittynyt kohu erikokoisista maaleista vaikuttaa jäävän harmittomaksi tapahtumaksi.

Asiasta voi kuitenkin oppia kaksi asiaa: 1) liigahalleissa olisi hyvä olla käyttökelpoinen varamaali tai varamaaleja 2) joukkueiden kannattaisi taas vaihtaa puolia erien välillä.

Osa saattaa sanoa kakkoskohdasta, että asialla ei ole väliä, mutta miksi puolia sitten on vaihdettu vuosien ajan monessakin eri lajissa? Ihan 100% varmuutta ei ole, mutta oletettavasti olosuhteiden tasaamisen vuoksi. Vaikka tuomarit kuinka tarkistavat olosuhteita, saattaa niissä olla jotain erikoisuuksia silloin tällöin, jotka jäävät huomaamatta.

Jos ja kun joukkueet vaihtavat puolia, niin kotijoukkue ei voi saada olosuhteista etua ainakaan koko ottelun ajaksi. Lisäksi jos puolia vaihdetaan, niin mahdolliset suhmuroinnit myös paljastuvat helpommin. Kyse ei ole siitä, että näin olisi tehty nyt tai aiemmin, vaan ylipäänsä sellaista ikkunaa ei pitäisi jättää auki.

Mitään järin hyvää perustelua ei ole tullut sillekään, että puolia ei enää vaihdeta. F-liigan toimitusjohtaja Kimmo Nurminen sanoi viime vuonna, että kyse on hygienia-asiasta. Realistisemman vastauksen antoi EräViikinkien Jari Oksanen, joka arvioi, että joukkueet eivät oikeastaan mukavuudenhalustaan halua vaihtaa puolia. Kansainvälisesti puolia kyllä vaihdetaan, joten kyse on vain suomalaisesta koronavuosilta jääneestä poikkeuksesta.

Loppuun lienee vielä hyvä täräyttää vähän tuomiopäivän pasuunaa. Ehkä osa muistaakin kauden jolloin voitosta maksimipistemäärä oli 2p ja jatkoajalla molemmat joukkueet saivat vähintään pisteen matkaan. Silloin systeemistä varoiteltiin, ja samalla kaudella nähtiin lajin vakavin sopupeliskandaali O2-ÅIF-ottelussa.

Mitä tästä kannattaisi ottaa opikseen? Porsaanreikiä ei kannata jättää ehdoin tahdoin hyväksikäytettäväksi, sillä kilpaurheilussa kaikki on mahdollista. Vaihtaminen myös hälventäisi epäilyksiä mahdollisista vilunkiyrityksistä.