Pari viikkoa sitten naisten F-liigassa nähtiin vaarallinen tilanne, jossa TPS:n Henrika Maikola löi päänsä Lappeenrannan urheilutalon betonipilariin.

Tällä kertaa suuremmalta vahingolta vältyttiin, mutta viime vuosina Liisa Kaihuan vakava loukkaantuminen ja Krister Savosen uran vuonna 2021 päättänyt päävamma ovat osoittaneet salibandyn vaarat.

Maikolan loukkaantuminen herättää väkisin kysymyksiä siitä, onko salibandyn turvallisuusseikat tarpeeksi hyvällä tasolla. Kysyimme F-liigan kilpailujohtaja Joni Toivolalta, millä tolalla sarjan turvallisuusasiat ovat.

Pari viikkoa sitten nähtiin jälleen yksi päävamma. Ovatko peliolosuhteet tarpeeksi turvallisia?

– Isossa kuvassa olosuhteisiin ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa voidaan aina asioita tehdä paremmin ja niitä voidaan kehittää. Annoimme viime kauden jälkeen pääsarjojen hallikatselmuksiin pohjautuen lisää olosuhdemääräyksiä, joita on toteutettu ja alkukauden aikana katselmoitu ja raportoitu.

– Maikolan pää osui valitettavasti Lappeenrannan Urheilutalolla vaihtopenkin takana olevaan pehmustettuun pylvääseen. On paljon paikkakuntia, joissa paikkoja on jouduttu pehmustamaan. Voitaisiin oikeastaan todeta, että pääsarjoissa on todella harvassa ne olosuhteet, joihin ei ole esimerkiksi pehmustamisia määrätty. Tämä kohta turvaetäisyyden suhteen menee meidän määräyksistämme läpi, mutta se on oltava pehmustettuna.

Onko pehmusteiden paksuutta määritelty mitenkään?

– Meillä on suosituksena noin viisi senttiä ja niitä kontrolloidaan katselmuksissa. Erilaisia pehmusteita on paljon ja joissakin kohteissa ohuempikin pehmuste on tapauskohtaisesti perusteltua. Viiden sentin paksuisella pehmusteella on varmasti jo enemmän vaikutusta suhteessa ohuempaan.

Miten päävammoja saataisiin vähennettyä?

– Mielestäni ensimmäinen asia on se, miten pystymme reagoimaan lajin nykyhetkeen esimerkiksi säännöstöillä, tulkinnoilla ja määräyksillä turvallisuuden parantamiseksi. Myös kurinpito on olennainen osa tätä kokonaisuutta.

– Jokainen ymmärtää, että pelaamme halleissa, joissa turvaetäisyydet eivät ole riittäviä, mutta esimerkiksi pehmustamisilla ja erilaisilla muutoskorjauksilla olosuhteita voidaan tehdä turvallisimmiksi. Valitettavasti tässä vaiheessa meiltä loppuu pelipaikat mikäli mentäisiin toimintamalliin, missä pelilupaa ei annettaisi halliin, missä turvaetäisyydet eivät täyttyisi sitä suositeltua 2 metriä.

Pääsarjamääräyksissä kentän koko on 40×20, kun taas lajisäännöissä minimikoko on määritetty 36×18. Pääsarjamääräyksiä pienempi kenttä tarvitsee erityisluvan. Onko pääsarjatasoilla pienempiä kenttiä käytössä?

– Tällä kaudella kaikissa pääsarjaolosuhteissa pelataan 40×20 kaukalolla. Viime kaudella pääsarjoissa oli yksi olosuhde missä pelattiin pienemmässä kaukalossa.

Onko seuroja kannustettu hakemaan erityislupia kentän koon pienentämiseksi, jotta turvaetäisyydet saataisiin turvattua?

– Emme ole lähtökohtaisesti lähteneet siihen, että kannustaisimme ketään sitä hakemaan. Linjaus tällä hetkellä on, että pelaamme lähtökohtaisesti pääsarjoissa 40×20 kaukalolla, ja pehmustetaan kaikki mahdolliset kaukalon ulkopuoliset ulokkeet mahdollisimman hyvin.

Onko kaukaloiden pienentämistä yleisesti mietitty?

– Tällä kaudella teemme selvitystä, olisiko kaukalon pienentämisellä vaikutusta. Ennen sen valmistumista me emme lähde suosittelemaan niiden pienentämistä. Haluamme saada faktaa asiasta, jotta pystymme johtamaan tiedolla tätäkin kokonaisuutta. Tarkemmat raportit tehdään kauden jälkeen ja analysoidaan, saavutettaisiinko kaukalon pienentämisillä merkittävää hyötyä vai lisääntyisikö esimerkiksi kaukalon sisällä tapahtuneet loukkaantumistilanteet.

Minkälaista tukea seurat saavat F-liigalta epäkohtien korjaamiseen?

– Meillä on liiton henkilöstöstä muodostettu ryhmä, joka tekee hallikatselmuksia. Hallikatselmuksien ja tarkistusten kautta annamme tukea olosuhdeparannuksiin. Vuorovaikutusta käydään seurojen lisäksi myös esimerkiksi kaupunkien ja kuntien sekä yksityisten halliyrittäjien kanssa. Palautteen perusteella olemme pystyneet hyvin auttamaan seuroja näissä asioissa, mutta parantaa voi aina.

Seuroille ei siis ole mitään taloudellista tai käytännöllistä apua?

– Salibandyliitto tukee seuroja siinä, ja pystymme konsultoimaan, millaisilla ratkaisuilla esimerkiksi pehmusteita voisi lähteä toteuttamaan. Rahallista tukea korjauksiin tai parannuksiin liittyen ei tässä vaiheessa ole antaa. On myös huomioitava, että olosuhteiden turvallisuus on myös hallin omistajan vastuulla. Lähtökohtaisesti mm. turvallisuuteen vaikuttavista korjaus- ja muutostoimenpiteistä vastaa hallin omistaja, useimmiten kunta/kaupunki. Siihen kuntavaikuttamistyöhön seurat ovat saaneet ja saavat vahvaa tukea liitolta.

TPS:n päävalmentaja Aki Vilander ehdotti Etelä-Saimaan artikkelissa, että Lappeenrannassa katsomoita ei pitäisi avata kokonaan, jolloin saataisiin lisää turva-aluetta. Onko tämänkaltaisesta ratkaisusta puhuttu joukkueiden kanssa, joille turva-alueet ovat ongelma?

– Kyllä tästä on luonnollisesti puhuttu. Meillä on jo nyt halleja, joissa katsomoa ei avata kokonaan, jos sen pystyy katsomorakenteen osalta tekemään turvallisesti ja katsomo on edelleen turvallinen. Mielestäni tässä tapauksessa oli kaupungin puolesta kommentoitu asiaa niin, että jos katsomorakennetta ei avattaisi kokonaan, se voisi olla vaarallinen katsojille. Nämä asiat ovat siis tapaus- ja hallikohtaista, miten niissä voidaan toimia. Esimerkiksi Porissa turvallisuusmääräysten jälkeen purettiin kokonaan yksi katsomo-osa pois.

Miten toimet jatkuvat eteenpäin, jotta päävammoja saataisiin ehkäistyä?

– Kuten aikaisemmin sanoin tämä on suuri kokonaisuus. Näen niin, että lajin säännöt ja määräykset ovat yksi olennainen asia. Sitten on olosuhteet ja miten niitä parannetaan. Oikeastaan nämä päätökset pitää jatkossa pohjautua tutkittuun tietoon. Lähtökohtana on siis se, että meidän tulee tehdä päätöksiä sen mukaan mikä on faktaa eikä päättää asioista tuntuman mukaan. Tähän faktatiedon hankkimiseen ollaan käynnistämässä Olympiakomitean, KiHun ja Eerikkilän urheiluopiston kanssa systemaattista pelaajien vamma- ja sairausseurantaa.