Ikääntyvän sählytoimittajan silmiin on pistänyt jo useamman vuoden ajan yksi kehityskulku.

Boomer-leiman uhallakin on pakko nostaa esiin lajin varustekehitykseen liittyvä seikka. Noin 20 vuotta sitten oltiin päästy pois 1990-luvun letkumailoista ja niiden hävyttömistä käyristyksistä. 2000-luvulla yleistyi hyve ja ajatus, että suoremmalla lavalla oppii hallitsemaan palloa ja syöttämään paremmin, kuin ilmaveivin mahdollistavalla koukulla.

Nykyisin Suomen huipulla näyttäisi olevan liian yleistä (ei koske kaikkia), että pelataan hyvin käyrillä lavoilla, ja tehdaslavatkin ovat monesti kaupoissa jo valmiiksi yllättävän käyriä. Tämä varmasti suosii hyvää laukomista ja varsinkin huipputasolla turhaa kärkiveivaamista, niin maassa kuin ilmassakin.

Käyrät lavat eivät edistä pelinopeutta, mikä on olennainen hyve huipputasolla. Vaikuttaa siltä, että nykyisillä malleilla on kohtuullisen vaikeaa pelata nopeasti ja suoraan rystyltä sekä kämmeneltä laadukkaasti. Mitä käyrempi lapa on, niin sitä todennäköisemmin tulee myös erikoisia kiepahduksia lavan yli, kun pyrkii pelaamaan palloa nopeasti.

Kämmenelläkin ovat yleistyneet erikoiset ja täysin turhat saatot, kierrot ja kiepautukset lapojen ympäri. Sellaiset joita ei tulisi mieleenkään tehdä vähän suoremmalla lavalla. Kansainvälisen huipputason pelissä kaikki hidastavat elementit pitäisi karsia pois.

Ei välttämättä tikkusuorien, mutta suorempien lapojen etuna on se, että pallo saadaan liikkumaan nopeasti ja pelistä tulee jouhevampaa. Pelivalinnoissa ei tietenkään ole kyse vain mailojen lavoista ja niiden käyryydestä, mutta niillä on vaikutusta pelaamiseen.

Jos jotain Suomen miesten maajoukkueen pitäisi pystyä parantamaan, niin se on nopea pallon liikuttaminen laadukkaasti. Nyt se on paikoin yrittänyt olla nopeaa, mutta laatu on uupunut. Tässä mielessä Ruotsin peli on näyttänyt jouhevuudeltaan täysin erilaiselta.

Tämä kehitys on tuttua Suomen liigasta, jossa liian harva joukkue pystyy laadukkaaseen pallolliseen peliin, kun nopeus ja vaade nousee. Meillä on laukaisuklinikoita, mutta monet suomalaiset ovat jo kovia laukojia. Nimenomaan kovia ja hanakoita laukojia.

Ruotsin päävalmentaja Niklas Nordén sanoi haastattelun yhteydessä, että suomalaiset ovat huippuja laukaisukovuudessa, mutta ruotsalaiset paljon edellä siinä, että minne pitäisi laukoa ja milloin. Hänen mielestään paras kombo olisi suomalainen kovuus ja ruotsalainen tarkkuus/juonikkuus.

Ehdottaisin ensisijaisesti syöttöklinikoiden perustamista. Ja niitä maltillisempia lapoja, jotka tukevat muutakin kuin laukomista ja veivaamista.