Miesten F-liigan joukkueet kokoontuivat keskiviikkona työpajaan, jossa keskusteltiin muun muassa sarjan tulevaisuudesta.

Ei voi sanoa, että tapahtuma olisi ollut missään määrin julkinen, vaan tapahtuma haluttiin pitää yksityisenä. Kiinnostavimpana asiana voidaan pitää runkosarjan ottelumääriä. Tällä hetkellä pelataan 33 runkosarjan peliä.

Ja niin tulee todennäköisesti jatkumaan. Kokouksessa ei tiettävästi ollut mitään erityisen selkeästi organisoitua äänestystä, mutta Pääkallon tietojen mukaan tilanne on 6-6. Nykyistä mallia kannattavat eritoten jo ennestään tiedetyt Tampereen Classic ja Nokian KrP, Espoon joukkueet Oilers ja Indians, Happee sekä hieman yllättäen tyvipään OLS. Oululaisten ja Happeen kannatusta selittävät hyvät yleisömäärät tällä kaudella.

Toiselle puolelle jäävät FBC Turku, EräViikingit, TPS, LASB, Nurmon Jymy ja SPV, joista pääosa oli tätä mieltä myös viime vuonna, eikä listassa ole mitään yllättävää. Käytännössä näillä kaikilla on lähtökohtana, että pelimäärää pitäisi laskea, mutta täysin selkeää vastaehdokasta nykyiselle runkosarjan ottelumäärälle ei ole. Asian käsittelyä on päätetty jatkaa tulevaisuudessa.

Liigajoukkueet eivät suostu, ilmeisesti yhteisestä sopimuksesta, kommentoimaan kokouksen sisältöä, mutta ottelumäärä-asiassa eri leirien edustajat Marko Salmela (Nokian KrP) ja Antti Vääri (FBC Turku) suostuivat kommentoimaan omia näkökulmiaan ottelumääriin liittyen.

Pitääkö onnistujia rangaista?

KrP-manageri Salmela on luonnollisesti tyytyväinen nykyiseen ottelumäärään. Näkökulma pienempään pelimäärään on selkeä.

– Mä olen sitä mieltä, että se ei kehitä meidän lajia. Jos me halutaan olla maailman parhaita, niin meidän pitää treenata paljon enemmän ja pelata paljon.

Salmela tiedostaa toisenkin näkökulman asiaan, mutta hänen mielestään on kuitenkin selvää, että sellaista kompromissia ei tule löytymään, johon kaikki ovat tyytyväisiä. Hän näkee, että 33 pelissä parhaat puolet liittyvät siihen, että isommasta määrästä pelejä on mahdollisuus saada parempia tuloja ja rakentaa tulevaisuudessa parempia taloudellisia mahdollisuuksia viitaten muun muassa Ruudun lähetyssopimukseen.

Salmelan KrP on liigaan harvinainen ammattilaisjoukkue, jossa jopa päävalmentaja on ammattilainen ja sarjan ainoa tässä roolissa. Se on hyvä huomioida myös seuraavassa lausunnossa, jonka suorasanainen manageri lausuu TPS-valmentaja Santeri Raatarilan kritiikkiä koskien.

– Mikä mulla on eniten ollut ”oksennusta korvaan” on tämä mitä raatarilat ja muut väittää, että ei pystyisi treenaamaan. Mä en ymmärrä sitä. Me treenataan neljänä aamuna viikossa ja meillä käy siellä 17-18 pelaajaa. Meillä on neljänä iltana treenit. Miten me pystyttäisiin treenaamaan sitä paremmin?

– Ei me tietenkään silloin voida tuollaisia määriä treenaamaan, jos meillä on kuuteen päivään neljä peliä. Peruslähtökohta on tuo. En ymmärrä sitä väitettä, että ei pystytä treenaamaan hyvin. Se on mulle täysi mysteeri, Salmela kommentoi.

Salmela ymmärtää, että joukkueet ovat erilaisissa tilanteissa, mutta näkee senkin huonona, jos liigaa kehitetään pohja, eikä kärki edellä.

– Ymmärrän toki sen, että jos on organisaatioita, joissa pelaajat eivät pysty sitoutumaan, eivätkä pysty treenaamaan aamuisin. Silloin ymmärrän, että se on ongelma. Ongelma on silloin osalla joukkueista, mutta osalla ei.

– Pitäisikö niitä joukkueita rangaista, jotka pystyvät sitoutumaan tähän (33 peliin)? Sillä tavoinko me kehitetään tätä lajia, Salmela kysyy.

Turussa nähdään uhkakuvia

FBC Turun pitkäaikainen manageri Vääri näkee nykyisessä ottelumäärässä pitkän aikavälin ongelmia.

– Pitkällä aikajänteellä voi nousta huoleksi pelaajien jaksaminen sekä taustaihmisten ja talkoolaisten jaksaminen. Peliohjelman laatiminen on todella vaikeata, että siitä saataisiin järkevä ja kaupallinen. Ei se ole taikatemppu, jos siitä vähentää muutaman pelin, mutta voisi se olla ainakin jonkinlainen signaali, että pyritään helpottamaan arkea.

– Kokonaiskuva ei ole edelleenkään kaikille selkeä, että mitä tämä aiheuttaa pitkällä aikajänteellä. Pelaajat, taustaihmiset ja talkoolaiset jakselee varmasti aina vuoden kerrallaan, mutta pitkäjänteisesti kynttilä palaa koko ajan. Ei ole mitään toivonkipinää helpotuksesta. Ei ole kuitenkaan sellaista toivetta, että kellekään olisi mitään NHL-uraa tulossa. Se näköalattomuus tässä huolestuttaa. Pelko siitä, että mennään vähän ikään kuin kohti luvattua maata, mutta pääseekö kukaan enää perille, vaan katkeeko kameleilta selät, Vääri pohtii.

Vääri ei löydä 33 mallin sarjassa hyviä puolia. Hänestä pelejä on liikaa ja ne tuovat myös lisäkuluja. Vääri kuitenkin sanoo, että eri kaupungeissa voi olla erilaiset tilanteet esimerkiksi hallien maksujen osalta. Ongelmaksi hän näkee, että esimerkiksi sponsorituloja ei tule lisää vaikka pelejä olisi enemmän ja ylimääräisten vieraspelien kulut ovat isoja.

FBC Turulla on tammikuussa yhdeksän peliä ja se on amatöörilajiin kova ponnistus.

– Hetkittäin tuo menee, kun on huuma ja ollaan jossain playoffeissa niin pelejä on helpompi myydä, kun pelataan voitosta ja on erilainen panos. Sitten kun mennään näitä pimeitä tammi-helmikuun pelejä, kun aurinko ei näy moneen kuukauteen, niin kyllä se sitten voi alkaa tuntua raskaalta. Hyvin harvalla tässä on kyse pääansiosta, että sen takia kannattaisi tehdä.

– Joku onnekas voi saada kulut pois, mutta moni joutuu itse maksamaan harrastaakseen miesten liigaa. Ei voi puhua ammattilaispelistä, jos ei saa ammattilaisen palkkaa, Vääri linjaa.

Vääri arvioi, että muutama joukkue tekee varmasti jossain määrin voitollisia ottelutapahtumia. Hän kuitenkin epäilee, että kaikkien kulujen jälkeen kovin monelle jäisi niin paljon tuloja, että niillä voisi kattaa myös muita menoja, joita liigajoukkueen pyörittämiseen kuuluu.

Onko joukkueiden kulurakenteissa jotain ongelmia, kun puhutaan pelaaja- ja valmentajapalkkioista?

– Suhteessa se on varmaan näin, että taustaihmiset joustaa sen vuoksi, että saadaan kilpailullista menestystä. Erityisesti pelaajat sanelee tämän. Heille menee liian iso osa budjeteista. Se on ihan fakta ja näin se menee monessa muussakin kilpaurheilulajissa, eli ei salibandy ole ainut siinä suhteessa. Monilla paikkakunnilla varmaan valmentajienkin korvaukset on vaatimattomia siksi, että saadaan maksettua jollekin pelaajalle vähän enemmän.

– Kaikki muut kulut ovat nousseet tosi paljon tässä vuosien saatossa, mitä liigaoperaatio vaatii. Pakolliset kulut nousee koko ajan lisää. Pelkästään jotkut vakuutuskulut ovat nousseet moninkertaisiksi.

Vääri itse kannattaa sitä, että pelattaisiin ensin kaksi kierrosta (22 peliä) ja sen jälkeen vielä ylempi ja alempi loppusarja. Hänen mielestään samantasoisten joukkueiden kohtaamiset kiinnostaisivat yleisöä siinä missä paikallispelitkin.

– Osa on väittänyt, että ohjelma on hankala tehdä kesken kauden, mutta en sitä ihan näinkään näe. Muissakin lajeissa on taivuttu. Muihin lajeihin vertaaminen ei ole kovin simppeliä, kun niissä on isoja eroja. En näe järkevänä, että sokeasti vedetään 33 peliä. Nyt kun katsotaan sarjataulukkoa, niin reaalitasolla Happee vetää merkityksettömiä pelejä joulusta saakka kolmen kuukauden ajan, Vääri paaluttaa.