Onko ongelmaa olemassa, jos kukaan ei puhu siitä? Tällaisessa staattisessa tilanteessa ollaan salibandyn turvallisuuskeskustelun osalta.

Ihan viime aikoina ei ole tapahtunut isompia tai pahempia törmäyksiä tai loukkaantumisia huipputason otteluissa, ja sen vuoksi keskustelukin on tyrehtynyt aiheen liepeiltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pääsarjojen ja alasarjojen olosuhteet olisivat tällä hetkellä sillä tasolla, millä pitäisi.

Aihe nousi välierien aikaan keskusteluun Esport Oilers- Westend Indians -välieräsarjassa Indians-puolustaja Joonatan Lindholmin kanssa, kun Tapiolassa nähtiin jälleen yksi läheltä piti -tilanne. Lindholm ei kuitenkaan halunnut kommentoida asiaa kesken sarjan ja aiheeseen palataan nyt. Sitä ennen positiivisempia keskustelunaiheita.

Iso mitali

Indiansin kausi päättyi lopulta seurahistorian parhaaseen tulokseen. Pronssimitali oli ensimmäinen aikuismitali seuralle, ja useille sen pelaajille, joihin myös Lindholm kuuluu.

– Positiivinen fiilis jäi kaudesta kokonaisuutena. Pronssiottelu tapahtumana kaikille heimolaisille ja kaikille niille, jotka ovat olleet tuossa meidän joukkueessa pidempään. Tämä oli sellainen välietappi kohti tulevaa, mihin tavoitteet on asetettu. Tavoitteena on voittaa jossain kohtaa Suomen mestaruus, niin tuo oli iso juttu ”heimolaisille” ja Heimo-yhteisölle.

– Varmasti oli tärkeä myös pelaajille, koska joukkueessa ei ole hirveästi pelaajia, joilla olisi mitalia aikuisten sarjoista, Lindholm arvioi pronssin merkitystä joukkueelle ja seuralle.

Indians oli myös runkosarjan neljäs, mikä oli sekin paras sijoitus koskaan. Sen lisäksi se ylsi cupin finaaliin, jonka hävisi Nokian KrP:lle. Joukkue vahvistui kauden alla, ja odotuksia oli enemmän kuin koskaan. Siksi onkin aiheellista kysyä, että menikö Indians lopulta eteenpäin?

– Tietyissä asioissa mentiin eteenpäin, mutta joissain asioissa ei päästy pelillisesti eteenpäin. Etenkin välierissä tuntui, että pallollinen peli jäi vähän piippuun. Ratkaisuhetkillä meidän peli ei ollut riittävän hyvää. Koen silti, että mentiin joissain asioissa kauden aikana eteenpäin.

Näytti siltä, että Indians sai rutiinitason nousemaan kärkinelikkoon, mutta pelin paras taso ei oikeastaan noussut.

– Rutiinitaso tosiaan nousi, mutta loppupeleissä se millä on merkitystä, että kovassa paikassa pystyy nousemaan parhaalle tasolle, niin siinä ei kyllä onnistuttu tiukassa paikassa, puolustaja harmittelee.

Pakin paikalta maajoukkuepelaajaksi

Kaudella 2023-24 Indians oli sarjassa neljäs, ja Lindholm pelasi erinomaisen kauden puolustajana. Kauden mittaan Lindholm oli mukana maajoukkueen toiminnassa, samoin kesällä ja vielä syksylläkin. MM-kultajoukkueeseen Lindholm ei mahtunut, mutta oli kymmenen varapelaajan listalla.

– Jos peilaa mennyttä edelliseen kauteen, niin oli jonkin verran vaikeuksia jossain kohtaa kautta. Joukkue muuttui ja meillekin tuli kovia jätkiä sisään, niin sen vuoksi mulla oli syksyllä vähän erilainen rooli. Rooli vaihteli kauden mittaan ja se tuotti omaan peliinkin sopeutumishaasteita, mutta periaatteessa olen ihan tyytyväinen miten suoriuduin kaudesta.

Ensimmäiset neljä liigakautta Lindholm oli laitahyökkääjä EräViikingeissä. Isokokoinen, pallovarma ja hyvällä fysiikalla varustettu Lindholm puhkesi toden teolla kukkaan puolustajan roolissa.

– Jos miettii omaa urakehitystä viime vuosina, niin asiat ovat tapahtuneet aika nopeasti, eikä ihan hirveästi ole ehtinyt miettiä kaikkea mitä on käynyt, mutta koen, että se oli oman uran kehityksen kannalta positiivinen juttu, että siirryin silloin puolustajaksi ja mielelläni myöskin pelaan puolustajan roolissa. Ehkä siinä tulee paremmin esiin tämän hetken vahvuudet.

Kuka toi ajatuksen ilmoille, että olisit puolustaja?

– Ensin sitä yritettiin vähän jo ErVissä. Bengt Lodeniuksen alaisuudessa pelasin pari peliä pakkina, mutta se ei kyllä ihan oikein lähtenyt. Sitten kun siirryin Indiansiin pari kautta sitten, niin alkuun olin hetken hyökkääjänä, mutta sitten Antti Vartiainen siirsi puolustajaksi. Siitä lähtien olen pelannut topparin paikkaa.

Siirtyminen Indiansiin kaudella 2022-23 on tehnyt Lindholmin mukaan hyvää ja vienyt eteenpäin urheilijana. Uusi ympäristö on tuonut uusia ärsykkeitä ja Lindholm on viehtynyt seuran toimintakulttuuriin.

Onko kentällä turvallista?

Tällä kaudella keskustelu liigakenttien turvallisuudesta on ollut kohtuullisen vähäistä. Selkein syy lienee siinä, että juuri tällä kaudella ei ole sattunut isompia konkreettisia ongelmia, joka kertoo osaltaan siitäkin, että ainakin tietyissä paikoissa on tehty parannuksia turvallisuuteen. Se ei tarkoita sitä, etteikö aineksia isompiin ongelmiin olisi olemassa.

Lindholmia hiertää kaukaloiden yleinen turvallisuus.

– Pelaajat puhuvat asioista kyllä keskenään, mutta niistä ei ole otettu tarpeeksi isoa vastuuta kenenkään toimesta. Ollaan laadittu turvallisuusselvityksiä ja ollaan katsastettu F-liigan hallit, mutta ehkä tässäkin asiassa vastuun ottaminen, että kuka ottaa oikeasti vastuun näistä asioista ja oikeasti tekisi näille asioille jotain.

Turvallisuusselvityksiä on tehty ja niissä on linjattu parannusehdotuksia ja -kehotuksia niihin halleihin, jotka eivät täytä turvallisuusmääräyksiä, mitkä on määritelty liigalisenssien ehdoissa.

– Vaaratilanteet liittyvät turva-alueisiin. Vauhtia kun on paljon ja jos laitojen lähellä on jotain ”estettä”, niin muistan, että sellaisia tilanteita on tullut, että joko minä itse työnnän kontaktin myötä vastustajan ulos kaukalosta tai lennän ulos ja siinä on lähellä jokin törmäystilanne tai törmääkin johonkin esteeseen. Sellaisia tilanteita on tullut ja niitä on nykyisten sekä entisten pelaajien toimesta nostettu esille sosiaalisessa mediassa, Lindholm kertoo.

Tuntuuko siltä, että joissain paikoissa ei voi pelata samalla tavalla?

– Kyllä mulla on ainakin niin. Jos menen vaikka Mosahallissa tai Tapiolassa kohti laitaa, ja jos lähestyy kontaktitilannetta, niin kyllä siinä ainakin sellainen pieni ajatus on takaraivossa, että voinko nyt mennä tuohon, koska kontaktitilanteessa voi käydä huonommin kuin jossain muussa pelipaikassa.

Alussa mainittu vaaratilanne sattui Tapiolan Urheiluhallissa, joka on surullisen kuuluisa myös Krister Savosen vakavan loukkaantumisen vuoksi.

– Kontaktina se ei ollut mitenkään erityisen raju, mutta kun turva-aluetta, niin se myös näyttää aika pahalta pelin sisällä, Lindholm kertaa välierän tapahtumaa ja jatkaa.

– Toinen tapaus oli Oilers-Classic -pelissä, jonka Krister Savonen nosti esille X:ään videona. Samassa kohtaa kenttää tapahtui tämä kontakti, kuin se Kristerin tilanne vuonna 2021.

Tapiola ei ole toki ainoa turvaton pelipaikka miesten liigassa, kun katsotaan turva-alueita ,joiden pitäisi olla kaksi metriä.

Eritoten naisten liigasta on noussut kahden viime kauden aikana ikäviä konkreettisia esimerkkitapauksia. Edelliskaudella puhutti Classicin Liisa Kaihuan aivotärähdys Palokassa, josta puuttui myös turva-alue ja pehmusteita rakenteista. Kaihua ei ole palannut päävammojen takia kaukaloon. Syksyllä puhututti naisten liigan tapaus, jossa TPS:n Henrika Maikola löi päänsä Lappeenrannassa. Tuolloin nostettiin myös esille hallin puutteelliset turva-alueet.

Ratkaisut?

Lindholmin mukaan suurimmassa osassa halleista on turvallista pelata, mutta kaikissa ei. Puolustaja tiedostaa, että tilanne ei ole yksinkertainen, mutta enemmän olisi tehtävissä.

– Tiedän, että esimerkiksi seinien siirtäminen on todella vaikeaa. Tapiolaan tuli kuitenkin silloin määräykset, että pitää tulla pehmusteet, niin sinne voi mennä jokainen katsomaan, että siihen on tullut 25 senttiä pehmustetta. Siinä on betonikohta, mikä on pehmustettu, mutta esimerkiksi yläpuolelta löytyy metallia, mikä on käsittääkseni yhtä kovaa päälle kuin betoni. Sitten siinä on myös sitä puulautaa.

– Jos on määräys, että pitää pehmustaa, niin miksi ei pehmusteta sitä koko laitaa mikä siinä on kaukalon välittömässä läheisyydessä? Miten se on voinut mennä turvamääräyksistä läpi, että riittää, että 25 senttiä seinästä pehmustetaan, että se estää tarpeeksi hyvin esimerkiksi mahdollisia pääosumia siihen? Semmoisia kontakteja tulee monta pelissä, joissa voisi käydä nimenomaan niin.

Positiivisena esimerkkinä toimenpiteistä nousee Mosahalli, jossa Lindholmin mukaan on pehmustettu laajemmin seinää. Mosahalli sai kaudelle 2024-25 poikkeusluvan, sillä sen katsojakapasiteetti ei riitä liigan vaadittuun keskiarvorajaan. Helsingissä tehtiin parannuksia turvallisuuteen ja muihin seikkoihin, ja nykyisin EräViikingit saa pelata kotikentällään.

Lindholm kertoo, että on keskustellut turvallisuusasioista monen pelaajan kanssa, ja että pelaajat ovat tietoisia erinäisistä turvallisuusriskeistä.

– Valitettava tosiasia on se, että kun tällainen jokin tilanne tulee, niin huomaan, että pelaajat säikähtää tilanteita. En nyt sanoisi, että itse ajattelisin jotain toista pelaajaa enemmän turvallisuusasioita.

– Voi hyvin sanoa, että turhaan minäkin tässä valitan, kun en ole loppupeleissä tehnyt asialle mitään. Valitettavan vähän pelaajat puhuu näistä asioista arjessa, Lindholm pohtii.

Oman turvallisuuden suhteen Lindholm on tehnyt yhden parannuksen saatuaan MM-karsinnoissa pallon silmään. Vuonna 1997 syntyneenä hänen ei tarvitsisi Suomen sääntöjen nojalla käyttää suojalaseja, mutta on pyrkinyt siihen. Suomen sääntöjen mukaan vuonna 1999 syntyneet ja nuoremmat ovat velvoitettuja käyttämään suojalaseja myös liigakentillä.

– Pari vuotta mietin asiaa, ja kokeilin. Nyt ehkä puolet kaudesta pelasin suojalasit päässä. Jossain kohtaa huomasin, että kun hikoilen aika paljon, niin mulla lasit menee tosi huuruun. Otahallissa on vielä vähän hämärämpi valaistus kuin muualla.

– Tuli pari semmoista tilannetta, jokin nopea pallontavoittelutilanne, että pallo vaihtoi nopeasti suuntaa, niin huomasin etten pystynyt reagoimaan palloon niin nopeasti. Osa suojalaista muuttaa myös vähän värimaailmaa, kun ne laittaa päähän. Huomasin, että pelaaminen vähän kärsi, kun ne oli päässä. Loppukauden vedin ilman. Tavoitteena on, että ne olisi enemmän päässä kuin poissa, Lindholm avaa suojalasien käyttöään.