1990 - yhden ikäluokkamaajoukkueen tarina

[joelsiltanen]

Vuoden 1990 ikäluokan poikien MM-kisat pelattiin 2009 Suomessa. Jaakko Tiira selvitti mitä MM-kotikisapelaajille kävi sittemmin.

 

[joelsiltanen]

Salibandypelaajien urat loppuvat nuorena, sanotaan – Mihin päätyivät Suomea vuoden 2009 kotikisoissa edustaneet U19-kisapelaajat? - Pääkallo.fi

Summeri soitti Turkuhallissa toukokuisena sunnuntaina vuonna 2009. Oli äitienpäivä. Keltapaitaiset ruotsalaiset ryntäsivät kentälle juhlimaan. Taululla komeilivat 8–3-loppulukemat.

paakallo.fi

 

[kirill]

Sinänsä paljon tuntuu olevan vajaita uria.
Vertailuna esimerkiksi 92-93 maajoukkueeseen, mukana toki kaksi -94 syntynyttä:
Tomi Aaltonen MV
89 liiga ja 114 divaripeliä. Ei erikoinen kassari, mutta jonkunnäköisen uran loi.
Joni Järviö
170 liigapeliä, 4 kultaa Classicin varaveskarina ja KooVeesta pelaavana pronssi. Voisi sanoa, että ainakin oli vakaa liigapelaaja. Kyllästyi ilmeisesti penkillä istumiseen ja kaikki oli voitettu.

Aaron Fagerholm
Kaksi kultaa ja kaksi hopeata, pelejä 121. Oli fyysisesti ikäisiään edellä, ei ehkä se pelaaja jolle pystyi ennustamaan pitkää uraa. Tosin SSV penkin jälkeen pelasi kaksi hyvää kautta Erässä ennen kuin
katosi tutkalta.

Samuli Hulkkonen
Oli jo silloin kyseenalaistettu valinta, tuli samalta seudulta kuin Rantala ja jotain perhesuhdettakin huhuiltiin. Raataja pelasi silti 158 peliä liigaa ja vielä viime kaudella divaria.

Tuomas Iiskola
Lupaava pelaaja, joka kuuluu siihen kategoriaan, että on liigassa kärkipelaaja, muttei kumminkaan ihan maajoukkueessa. 216 peliä liigassa ja käynyt myös Sveitsissä.

Sami Johansson
Tuskin tarvitsee sen enempää kertoa kuin, että on maailman top10 pelaaja.

Miko Kailiala
TPS kapteeni ja kolmet miesten MM-kisat takana, taistelee myös kotikisojen paikasta.

Matias Kaartinen
Kaikkien aikojen lahjakkain kotimainen pelaaja. Ihan kelpo liigaura ja ulkomaankeikat takana. Mutta tästä piti kyllä tulla uusi Kohonen. Kävi viime kaudella pelaamassa puolikkaan kauden Tiikereissä ja näytti, että vieläkin taso riittää.

Markus Lehtivuori
Liigaa ja divaria yhteensä 70 peliä. Eikös tällä ollut jotain ulkomaanvirityksiä? Anyways ei kuulu ihan kirkkaimpaan kärkeen nykyään tai tässä joukkueessa.

Niko Lehtonen
Ruotsista yllätyskortti joka on sen jälkeen kadonnut tutkan alle.

Niko Mäkelä
66 liigapeliä, silti kolme kultaa, hopea ja pronssi liigasta. Pitkällä pelurilla olisi ollut mahdollisuudet pidempäänkin uraan, hyötyi fysiikasta nuorempana.

Juuso Pietilä
Nuorena liigaan jossa pallollinen pakki summasi neljällä kaudella 55 peliä, sen jälkeen divarissa Vaasassa 46 peliä. Ei taida enään pelata? Rahkeet olisi olleet parempaankin uraan.

Sylvester Raikamo
194 peliä liigaa ja 216 pistettä. Lopetti ilmeisesti edelliseen kauteen, mutta pelasi ihan hyvän liigauran. Loukkaantumiset ja urheilullisuuden puute vaivasivat, saattoi olla ketjureaktio.

Petri Rantala
180 peliä OLSissa liigaa ja divaria, loppuen kauteen 18-19. Vakaa liigapelaaja käy varmaan tähänkin.

Tino Salminen
Classicissa muutama kulta ja nyt metsästää sitä kotiseuran takalinjoilla. Hyvä liigapelaaja, mutta miesten maajoukkue taitaa jäädä välistä.

Nico Salo
Maajoukkueen ykkössentteri ja maailman top10 pelaaja. Voittanut kaiken mahdollisen.

Kaapo Savinainen
Liigasta kulta, kaksi hopeaa ja pronssi Happeesta. Viime vuodet tainnut vierähtää Sveitsissä. Liigatason pelaaja, mutta miesten maajoukkue ei taida toteutua.

Krister Savonen
Maailman paras puolustaja.

Miikka Sokka
Nyt divaria FBC Turussa. Monellakin liigajoukkueella olisi käyttöä, mutta taitaa se tapahtua ainoastaan FBC:n noustessa.

Ville Turula
Liigaa ja divaria 227 peliä. Tällä kaudella ei pelejä, viime kaudella vielä Limingan Niittomiehissä divaria.

Näistä pudonneista ainakin vielä Valtteri Kainulainen on puskemassa itseään kotikisoihin.