MAAJOUKKUETIE FBA

[Säbeltäjä]

United-seurojen valmentajille ei aina edes kerrota että heidän pelaajansa on leirille kutsuttu, mikä on perin outoa. Listat ovat kai salaisia.

 

[Juhani]

United-seurojen valmentajille ei aina edes kerrota että heidän pelaajansa on leirille kutsuttu, mikä on perin outoa. Listat ovat kai salaisia.

Tämä on hyvin erikoista toimintaa mutta tiedän, että täyttä totta. Myöskään mitään palautetta seurajoukkueiden valmentajat eivät pelaajistaan saa.
Ilmeisesti näiden tapahtumien yhteydessä järjestetään myös salamyhkäisiä valmentajakoulutuksia/keskusteluja joihin FBA-seurojen valmentajat osallistuvat mutta United-joukkueiden pelaajien valmentajat eivät noihin kutsuja saa. Tieto ja ajatukset pyörivät pienessä piirissä vaikka kuten monissa ketjuissa mainittu, myös pienet seurat useasti tuottavat huippupelaajia ja oletettavasti näilläkin valmentajilla sitä tieto-taitoa olisi mitä jakaa ja valtaosalla varmasti myös halua itseään kehittää koulutuksien muodossa.

Teettäisivätpä kyselyn fba-toiminnan ulkopuoliselle seuroille mitä mieltä ovat tästä toiminnasta.

 

[Colada]

Tämä on hyvin erikoista toimintaa mutta tiedän, että täyttä totta. Myöskään mitään palautetta seurajoukkueiden valmentajat eivät pelaajistaan saa.
Ilmeisesti näiden tapahtumien yhteydessä järjestetään myös salamyhkäisiä valmentajakoulutuksia/keskusteluja joihin FBA-seurojen valmentajat osallistuvat mutta United-joukkueiden pelaajien valmentajat eivät noihin kutsuja saa. Tieto ja ajatukset pyörivät pienessä piirissä vaikka kuten monissa ketjuissa mainittu, myös pienet seurat useasti tuottavat huippupelaajia ja oletettavasti näilläkin valmentajilla sitä tieto-taitoa olisi mitä jakaa ja valtaosalla varmasti myös halua itseään kehittää koulutuksien muodossa.

Teettäisivätpä kyselyn fba-toiminnan ulkopuoliselle seuroille mitä mieltä ovat tästä toiminnasta.

Eerikkilässä olen kuullut united valmentajien puhuvan pelaajille yksityisissä keskusteluissa,että soittavat näiden poikien valmentajille.
Kuulostaa oudolta, jos näin sanovat joukkueen pojille,mutta eivät toimisi sen mukaan.

 

[Säbeltäjä]

Eerikkilässä olen kuullut united valmentajien puhuvan pelaajille yksityisissä keskusteluissa,että soittavat näiden poikien valmentajille.
Kuulostaa oudolta, jos näin sanovat joukkueen pojille,mutta eivät toimisi sen mukaan.

Kukin valmentaja / ikäluokkaryhmä toimii omalla tavallaan. Siihen ei ole yhteistä käytäntöä. Fiksut pitää hyvin yhteyttä, jotkut ei lainkaan.

 

[Kopinnostaja]

Kahden eri united-ikäluokan toimintaa läheltä seuranneena voin sanoa, että kyllä palautetta leireistä on tullut sekä pelaajille että seuravalmentajille. Mutta, kuten edellä todettua, ehkä käytännöt vaihtelee united-valmentajien välillä.

 

[Mahoney]

Mielenkiintoista. Erikoista että näitä kysytään vanhemmilta:

- millaista sisältöä tapahtumissa pitäisi olla enemmän
- vanhempien subjektiivinen kokemus siitä, onko toiminnasta välittynyt nuoren seuravalmentajalle mitään uutta
- mitkä asiat vanhempien mielestä kuuluvat kokonaisvaltaisiin kehittymisenseuranta -testeihin

Kaikkien vähän pidempään valmentaneiden pitäisi kyllä tietää että 90% vanhemmista on niin ulapalla urheilusta ylipäätään (varsinkin salibandyn harjoittelusta) että heidän ei kuuluisi vaikuttaa sisältöön mitenkään. Jos mä valmentaisin hallin käytävillä saatujen vanhempien kommenttien perusteella, olisi treenit about viivajuoksua, 5v5-peliä ja vaparikuvioita.

Eiköhän noita ylläolevia kuuluisi kysyä valmennuspäälliköiltä, valmentajilta ja pelaajilta. Lisääntyneeseen motivaatioon liittyvät kysymykset ovat sellaisia mitkä ovat hyödyllisiä vanhemmilta kysyttäviä asioita.

Niiltä kysytään ketkä maksaa . Ei oikein mua miellytä junnusählyn kehityssuunnat, missä kustannukset senkun nousevat! Tämä yksi syy minkä takia en enää edes seuraa juurikaan. Onko tämä sitten samaa menoa kuin muissa lajeissa, sitä en osaa sanoa, mutta kyllä niissäkin vanhemmat saa ihan tarpeeksi maksaa

 

[säbä_hiiri]

Poikapuoli kyllä kuulosta erittäin hämärältä touhulta. Tyttöpuoli taas mielestäni toimii mallikkaasti. Seuran ja united-valmentajan välinen yhteys toimii erittäin hyvin. Tyttöpuolella ei myöskään seuralla ole väliä vaan valinnat tehdään puhtaasti taitojen perusteella.

 

[Kuntoilusta Urheiluksi]

Toiminta varmasti kehittyy ajan kanssa, eikä tuo tyttöpuolikaan kovin mallikasta ole aina ollut. Tekijöistähän se pitkälti on kiinni esim. miten kommunikaatio seuran suuntaan toimii ja hyvä jos tyttöpuolella tämä on kunnossa.

Tytöissä on harrastajamäärään nähden aivan liikaa pelaajia toiminnassa ja keskimääräinen taso sen mukaisesti heikkoa. Varsinkin nuorempien pelaajien - joiden mukanaolo on muutenkin kyseenalaista - valinnat eivät tapahdu, eivätkä voikaan tapahtua mitenkään puhtaasti taitojen perusteella, vaan seuravalmennuksen suositukset ovat isossa roolissa.

Seuraillaan miten toiminta tukee ja auttaa tavoittamaan salibandyn visiota myös tyttöjen ja naisten puolella (salibandy on suurin kotimainen joukkuepeli ja Suomi paras salibandymaa 2028).

 

[Jönssi]

Mikael de Annan kolumni on mielenkiintoinen.

Onko Maajoukkuetie ensisijaisesti keino seuloa, kehittää ja tuottaa huippupelaajia nimensä mukaisesti maajoukkueisiin?
Vai onko se Business-aparaatti, joka kerää vanhempien ja tukijoiden taloudellisia resursseja liiton ja Eerikkilän kehitykseen ja henkilöstön palkkaukseen, toisin sanoen kakun kasvattaja?
Vai molempia?

Selvää lienee jännite harrasteurheilun ja tavoitteellisen kilpaurheilun välillä. Jos ikäluokasta vaikkapa noin prosentista voit tulla lajin kärkeä, ei pitäisi unohtaa, että lopuille 99 prosentille tärkeää olisi kasvaminen urheilun ja liikunnan rakastamiseen, liikunnalliseen ja terveelliseen elämäntapaan kasvaminen, sosiaalisten taitojen kehittymisen tukeminen, onnistumisen ja epäonnistumisen elämysten kanssa toimeentuleminen ja ylipäätään itsensä kehittämisen eetos eli halu kasvaa parhaaksi versioksi omasta itsestään elämän kaikilla osa-alueilla, muillakin kuin urheilussa.

Selvin kysymys lienee, miten Maajoukkuetie vastaa em. tavoitteisiin? Ja jos vastaa, niin vastaako myös muiden, kuin sen kapean kärjen (tulevaisuuden huippujen) osalta?

Heidän osaltaan kun Maajoukkuetie on varmasti loistava ja kehittävä toimintamalli. Mutta entä sen suuren massan joka Maajoukkuetie apparaatin läpi omina juniorivuosinaan kulkee?

Toinen jännite on tietysti De Annan mainitseman suositun harrastelajjin ja huippu edellä menevän huippu-urheiluksi tähtäävän palloilulajin profiilin välillä.
Lentopallossa sama käytiin muutama kymmenen vuotta sitten. Lajihan oli aikanaan erittäin suosittu harraste-, työpaikka- ja puulaakiurheilulaji. Enää ei ole. Sen sijaan maajoukkue on kaksituhattaluvulla pärjännyt paremmin kuin koskaan.

Kumpaa kehitystä salibandyn todella kannattaisi tavoitella? Vai olisiko välillä löydettävissä kompromissi tai jopa kahden kärjen eli suositun harrastelajin ja vakavasti otettavan kilpaurheilun yhdistelmä?

 

[Säbeltäjä]

Mikael de Annan kolumni on mielenkiintoinen.

Onko Maajoukkuetie ensisijaisesti keino seuloa, kehittää ja tuottaa huippupelaajia nimensä mukaisesti maajoukkueisiin?
Vai onko se Business-aparaatti, joka kerää vanhempien ja tukijoiden taloudellisia resursseja liiton ja Eerikkilän kehitykseen ja henkilöstön palkkaukseen, toisin sanoen kakun kasvattaja?
Vai molempia?

Selvää lienee jännite harrasteurheilun ja tavoitteellisen kilpaurheilun välillä. Jos ikäluokasta vaikkapa noin prosentista voit tulla lajin kärkeä, ei pitäisi unohtaa, että lopuille 99 prosentille tärkeää olisi kasvaminen urheilun ja liikunnan rakastamiseen, liikunnalliseen ja terveelliseen elämäntapaan kasvaminen, sosiaalisten taitojen kehittymisen tukeminen, onnistumisen ja epäonnistumisen elämysten kanssa toimeentuleminen ja ylipäätään itsensä kehittämisen eetos eli halu kasvaa parhaaksi versioksi omasta itsestään elämän kaikilla osa-alueilla, muillakin kuin urheilussa.

Selvin kysymys lienee, miten Maajoukkuetie vastaa em. tavoitteisiin? Ja jos vastaa, niin vastaako myös muiden, kuin sen kapean kärjen (tulevaisuuden huippujen) osalta?

Heidän osaltaan kun Maajoukkuetie on varmasti loistava ja kehittävä toimintamalli. Mutta entä sen suuren massan joka Maajoukkuetie apparaatin läpi omina juniorivuosinaan kulkee?

Olennaista olisi määritellä mitä on salibandyssä tavoitteellinen kilpaurheilu pelaajan, seuran ja liiton kannalta.

Liitto vaikuttaa selkeästi painottavan maajoukkueisiin, sekä pyörittämään Eerikkilässä isoa pelaajapoolia. Tosin kilpailullisen tavoitteen takana uskon olevan taloudellinen aspekti, jolla rahoitetaan valmentaja-, johtaja- ym. verkostoa. Lisäksi joskus on päätetty kasvaa jalkapallon kokoiseksi, minkä vuoksi on lähdetty apinoimaan isojen lajien toimintamalleja.

Seuroista lähes kaikilla muilla paitsi pelkästään alasarjaharrastejoukkueisiin keskittyneillä on omasta mielestään tavoitteellista kilpatoimintaa. Heille se määrittyy omiin resursseihin nähden isoilla panostuksilla mm. harjoitteluun, sekä konkreettisiin menestystavoitteisiin tyypillisesti omassa sarjassaan.

Pelaajatasolla tavoitteellisuuden skaala liikkuu aina ammattilaisuus ja maajoukkupaikan tasolta pelipaikan saavuttamiseen seuran joukkueessa, ihan alasarjoista SM- sarjaan vaihdellen.

Nyt tavoitteellisuus on typistetty maajoukkuemenestykseen (Ruotsia vastaan).