Noniin, nyt on pöly laskeutunut ja ei voi kuin onnitella Classicia hienosta finaalisarjasta. Kun vie pelit 4-0 niin ei tule jätettyä kyllä mitään epäilyksiä siitä kuka mestaruuden ansaitsi. Sitten hieman ajatuksia koko finaalisarjasta.
Classic
Toropainen pelasi maalissa hyvin (avasi peliä myös hyvin) ja ykkösketju oli todella vaarallinen koko kevään. Toinen- ja kolmasketju tukivat peliä hyvin.
Erityisesti nautin Classicin ykkösketjun kohdalla siitä, miten kaikki viisi pelaajaa ovat valmiita tekemään töitä kaikkien pelin osa-alueiden eteen. Esimerkiksi pallon menetyksissä ensin prässätään päädystä saakka, jos siihen on sauma. Jos tästä linjasta päästään ohi niin tämän jälkeen juostaan täysiä kotia kohti kotia ”takakarvaten”. Kun ollaan puolustusmuodossa niin pysytään kiinni omassa miehessä ja peitetään laukauksia läheltä. Kuulostaa itsestään selvyyksiltä, mutta aika usein parhaat pelaajat tuntuvat ottavan omia vapauksia näissä tylsissä pelin osuuksissa.
Lopuksi, kun Classic hyökkäsi pallon kanssa niin jatkuva pieni tyhjään tilaan tapahtuva liike antoi avaaville pelaajille useampia syöttösuuntia. Liike ei ollut vain yksiulotteista jolloin vastustajan muotokin joutui liikkumaan hieman enemmän. Ja tilanteissa joissa pallo on pakko heittää ylös niin kyky ottaa pallo haltuun ja laittaa se takaisin kiertoon on korkealla tasolla. Viimeistelyn tasoa lienee turha nostaa tätä enempää esille.
Oilers
Toiveet Oilersin kohdalta olivat korkeat enkä odottanut, että hyökkäysalueelle murtautuminen olisi ollut heille aivan näin työlästä. Pallollisesta taitoa on, vaikka kuinka paljon, mutta sitä vaivaa omaan silmään ajoittain peliä edistämätön näpertely. Kuljetus tilanteissa pallo otetaan (välillä – ei aina) ylikorostetusti suojaukseen ja jos kulmassa sattuu olemaan aikaa niin vedetään kärkimiinaa. Näyttää tosi hyvältä, mutta ei tuo ketjun peliin mitään lisää. Saattaa jopa johtaa siihen, että jotkin tilanteet jäävät hyödyntämättä?
Kahdessa viimeisessä pelissä oli vielä jotain saumoja senkin jälkeen, kun Oilers oli muutaman maalin takana, mutta molemmissa otteluissa kirit hyytyivät kärkimiesten jäähyihin. Ehkä näihin tilanteisiin korostui se tietynlainen yritys vastustajan horjuttamiseen mitä näkyi jonkin verran läpi jokaisen ottelun?
Omaan silmään Oilersin parhaat suorittajat olivat Pfitzner ja T.Iiskola. Pyrkivät viemään peliä eteenpäin, uhraamatta ketjun tasapainoa.
Fyysinen pelaaminen
- Mielestäni on jännä, että joka joukkueesta tuntuu löytyvän pelaaj(i)a, jotka ovat valmiita vahingoittamaan vastustajaa voiton toivossa (vrt. R.Kainulaisen taklaus Pihaan, T.Iiskolan taklaus Laitilaan/Sikkiseen tai vastapainoksi Leikkasen tapaukset). Miksi nämä ”kovat pelaajat” eivät keskity taklailemaan toisiaan? Eikö tällöin pelinhenki olisi selvä? Sen sijaan iskun kohteiksi joutuu usein pelaajat, jotka keskittyvät pelaamaan salibandya sen sääntöjen mukaan? Noh, lopulta kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut (eihän?) eikä pelit tai sarja ratkennut näihin tilanteisiin.
Muuta
- Ruudun verkkolähetykset toimivat hyvin ja kokonaisuus oli finaaleissa hyvä. Neloselta katsottaessa oma kuva puuroutui/pätki ajoittain turhan paljon, joten sitä kautta seuraaminen jäi vain yhteen erään.
- Onneksi mestaria ei ratkaistu yhdellä ottelulla!