NST- ALKKIVIIVOILLA KARSIMAAN?
NST:n kohtalonkysymys on pystyykö se raapimaan pisteitä kotiotteluistaan kevätkierroksella. Mikäli ei, on karsinnat hyvin lähellä. FBC Turku vieraspelin jälkeinen kolmen kotiottelun koitos näyttää NST:n loppukauden suuntaa enemmän kuin moni arvaakaan. Lisäksi NST:n sekä vahvuus että heikkous on tasaisuus. Ryhmässä ei ole enää Joonatan Kovasen kaltaista pistenikkaria joka voittaa monta peliä yksinkin joukkueelleen. Se voi huonoimmillaan olla rasite. Jarkko Nurmela aloitti lupaavasti paluun jälkeen, olisiko siinä se puuttuva pisteruisku? Ere Laitimo on parhaimmillaan hyvä, mutta tarvitsee hyvät ketjukaverit tehoillaakseen. NST on myös purjeessa jokaisessa ottelussa, jossa maalimäärä kohoaa suureksi. NST:n voitot SalBa ottelua lukuunottamatta ovat tulleet yhden maalin marginaalilla, ja osa lisäksi jatkoajalla. Maalilla Jarkko Monthaniin ei Lappeenrantalaisryhmä kaadu. Jostain pitäisi ensi kaudelle löytää tasoa leventäviä vahvistuksia, sillä Monthan ja esimerkiksi Otto Valavuo sekä Arto Vainikainen eivät jatka uraansa loputtomiin. Samoin kesken kauden avuksi tulevat pelaajat eivät välttämättä sitoudu vetämään kuin kuluvan sesongin loppuun, eli niinsanotuksi hätäavuksi. Syyskierroksella NST myös oivalsi, että voittamalla oikeat pelit, sijoitus paranee heittämällä. Joukkue kaatoikin päävastustajansa hyvinkin kliinisesti, ns. "kuuden pisteen otteluista" joukkue kairasi voitot Tiikereistä, 02:sesta, Nurmon Jymystä ja Salbasta. Siltikin joukkue on vain pisteen karsintaviivan yläpuolella, jos kevätkierroksella nämä ottelut päävastustajia vastaan kääntyvät edes osittain tappioiksi, on NST köysissä. Lisäksi kahdeksasta viimeisestä ottelusta tiliä koristaa komeat kuusi voittoa. NST on käsitellyt myös Santeri Raatarilan lähdön erittäin hyvin, sillä monesti "myöhäisessä vaiheessa tuleva" päävalmentajan vaihto ei ole joukkueelle todellakaan ideaalitilanne. Myöskin muuttoliike nuorten pelaajien uusien opiskelupaikkojen vuoksi on Itärajalla jokavuotinen ongelma, tämä tosin ei ole ainoastaan NST:n ongelma. NST:n taso mitataan tänä vuonna alaspäin karsinnoissa
02-AMPPARIT, TO BEE OR NOT TO BEE
Purjeessa tulee olemaan se/ne joukkueet tasaisesta keskikastista jo(i)lle tulee viiden pelin tappioputki kevätkierroksella. Esim O2 otti jo oman tappioputkensa syyskauden päätteeksi, toiseen vastaavanlaiseen ei ole kevätkierroksella varaa. Amppareitten kausi alkoi jopa pelottavan hyvin kun joukkue kairasi tuplavierasvoitot EV Akatemiasta ja vahvasta Loviisan Torista . Olisiko tässä jopa osasyy, että joukkue tuudittautui hyvänolontunteeseen, joka on kyllä nyt viimeistään rapissut pois. Ne joukkueet jotka ovat sijoilla 4-12, kuusi voittoa kevätkierroksella riittänee välttämään karsinnat. Jymy tarvinnee jo vähintään seitsemän. Suora säilyminen vaatii noin 35-37 pistettä. 02:sesta Tupla-Iirot Pieviläinen ja Kinnunen ovat se taho, johon katseet kohdistuvat kevätkaudella. Tehojen on löydyttävä nyt. Iiro Kinnusella on kuitenkin vyöllään divarista peräti 47 ja 40 pisteen kaudet, joten täällä saattaa muhia todellinen tehopelaaja ja 02:sen pelastaja. Lisäksi Kinnusella on kokemusta myös kauden verran liigasta, sekä M-Teamin kanssa divarin pudotuspeleistä. Tälläinen kokemus muuten kokemattomassa 02- ryhmässä nousee arvoon arvaamattomaan. Myös Iiro Pieviläinen on siitä hyvä pelaaja, että hyvänä päivänä hän pystyy kihauttamaan helposti useamman kaapin. Sijoille 7-13, riippuen siitä ottaako Tupla-Iirot joukkueen reppuselkään. Lisäksi O2:sella on kevätkaudella peräti kahdeksan kotiottelua, mutta alkukauden viidestä kotiottelusta on kasassa vasta yksi voitto. Tässäkin on siis Ampparilaumalla reilusti kohennettavaa. Urheilussa tunnettu termi "toisen kauden kirous" vaivaa tällä hetkellä useampaakin Ampparia. Kun tämä kohmelo saadaan karistettua pois, saattaa tulos parantua olennaisestikin. Esimerkiksi kauden lopussa saatetaan joutua jossittelemaan NST:n tekemää voittomaalia joka tehtiin 18 sekuntia ennen loppua Amppareiden kotipesässä. Nyt pistejako kyseisessä kuuden pisteen ottelussa meni NST:lle 3-0, kun tasuri olisi tarjonnut molemmille pisteen ja jatkoaika vielä mahdollisen extran. Myöskin kotiotteluissa Rangersia ja Åiffia vastaan oli enemmän tarjolla. O2:sen kannalta joulutauko tuli pahimpaan mahdolliseen saumaan, kun vihdoinkin viimeisessä pelissä ennen taukoa ketsuppipullo saatiin auki ja LNM sai kyytiä oikein kunnolla ja vieläpä vieraskentällä. O2:sen runkosarja päättyy kahteen vaikeaan kotipeliin (LNM, FBC Turku) joten suositeltavaa on, ettei joukkueelle jää vuorta kiivettäväksi viimeiseen viikonvaihteeseen. Tosin jos FBC on varmistanut tuossa vaiheessa jo runkosarjan voiton, saattaa se huilauttaa avainpelaajiaan Cupin steamers pelin tapaan. O2 on myöskin Suomen mittapuulla iso seura, joka voisi ainakin teorian tasolla houkutella Happeen penkkimiehiä ja nuoria isomman vastuun perässä seuraaville kausille rinkiinsä.
ÅIF- RIMAA SIPOO, MUTTA KESKIBASTIIN JA PLAYOFF- VIIVAN YLÄPUOLELLE
ÅIF:n kaksi seuraavaa kotiottelua Salbaa ja O2:sta vastaan ovat merkitykselliset, sillä sen jälkeen vastustajat vaikeutuvat. Tosin joukkue on ottanut pisteitä kovempia vastaan ja menettänyt taas pisteitä yllättävissä paikoissa. ÄIF:lle jää jossiteltavaa ainakin kotiottelussaan sarjakärki FBC:stä vastaan, jossa joukkue pelasi kaksi ensimmäistä erää loistavaa salibandyä, vain sulaakseen kolmannessa erässä. Myös sarjakakkosta Rangersia vastaan joukkue johti vieraissa vielä kolmannen erän alussa, mutta Rangers käänsi ottelun edukseen viimeisellä kympillä. Sarjakolmonen Torin ÅIF taas pöllytti vieraissa, erittäin kuumassa Itä-Uudenmaan derbyssä. Siinä ottelussa joukkueen alivoimapeli saa sulan hattuun, kun joukkue tappoi tärkeässä tilanteessa toisen erän lopussa Atte Huovisen viiden minuutin rangaistuksen ilman takaiskuja. ÅIF:n kannattaa hankkia kasaan sopiva määrä pisteitä ennen kahta viimeistä vierasottelua NJ:tä ja Josbaa vastaan. Kukaan ei halua pelata kuuden pisteen pelejä vieraissa sarjan päätteeksi veitsi kurkulla. Nopeajalkainen Tuomas Liukolampi jatkanee rallatusta syksyn malliin, Liukolammen pelinopeus aiheuttaa hitaille puolustajille suorastaan kauhun hetkiä. Kevään musta hevonen voi olla Teemu Karesniemi, jolla on paljon potentiaalia, syyskaudella onnistumiset jäivät vähiin, tosin pientä loukkiakin oli matkassa mukana. Lisäksi pehmeäkätinen Kasper Tähkä on pallollisena timanttinen. Tähkä pystyy ohittamaan kärkikarvaajat todella helpon näköisesti, ja tällöin ÅIF:lle avautuu ylivoimahyökkäyksiä solkenaan. Kokemus divarista yhdistettynä parantuneeseen puolustusasenteeseen tekevät joukkueesta paremman kuin edellisillä kausilla. Puolustukseen joukkue kaipaisi lisää leveyttä, nykyinen rosteri ei kestä loukkaantumisia alakertaan. Myöskin ylivoimapeliä kannattaisi hioa, se ei kuulu nykykunnossa sarjan vaarallisimpiin. Mm. Loviisassa joukkue tössi kahden miehen täyden kahden minuutin ylivoiman täysin, jäi ilman maaleja ja otti itse rangaistuksen, ei näin. Markus Mitikka alkaa pikkuhiljaa löytää Mikko Piipon rinnalla tehojaan, mikä leventää ÅIF-hyökkäystä mukavasti. Mitikalla on kuitenkin vyöllään 32 pisteen kausi kolmen vuoden takaa divarista, eikä taidot ole mihinkään kadonneet. Ja kun nuori Oliver Sillanpää saa hieman lisää fyysisyyttä peliinsä, on siinä Sipoolaisilla talenttia ja iloa pitkäksi aikaa. Jo nyt Sillanpää saa tuhoja aikaan hyökkäspäässä, vaikka pelaa suht pienehköjä minuutteja osassa otteluita. Sillanpäälle jokainen vaihto ja pelikokemus on kuin rahan laittamista pankkiin tulevaisuutta varten. Nykyinen tuomarilinjaus, jossa rankkari voidaan viheltää ilman jäähyä on lisännyt sarjassa hieman rankkareiden määrää, joten tässä Sveitsiin siirtynyt kulttipelaaja Keni Rautio olisi voinut auttaa ÅIF:fia Magic Handseillaan. Mikäli voittaa SalBan ja O2:sen vuoden alkuun, ja raapii Oulun tuplasta pisteitä, on hyvin lähellä pleijareita. Joka tapauksessa sijoille 6-10.
M-TEAM- KONKAREIDEN TIIMINEN MAHDOLLISUUS
M-Team on oikea kameleontti, yksittäisten otteluiden ennustettavuus erittäin vaikeaa. Vaarallisen Simo Paulaharjun maalivire löytynee kevääksi ja M-Team ei ainakaan karsintoihin asti joudu. Paulaharjulla on kaikki eväät olla divarin vaarallisin hyökkääjä tulevaisuudessa, jos ei liiga kutsu sitä ennen. Paulaharju tekee itsensä pelottavan helposti pelattavaksi ykkössektoriin ja pystyy tekemään useita reppuja illassa, kun on pelipäällä. Paljon on kiinni siitä jaksaako kokenut osasto Antti Itkonen- Janne Makkonen- Mikko Pasanen kannatella tehoillaan, voitto-illat riippuvat pelottavan paljon avainpelaajien onnistumisista. Makkosen kantti on hyvä esimerkki kokemuksesta ja sen syvästä rintaäänestä. Tossu ei kantissa liiku mitenkään tulisesti, mutta veto lähtee oikea-aikaisesti pakin jaloista ja harvoin jää ensimmäiseen peittoon. Samoin Itkosen välillä täysin välinpitämättömältä näyttävä peliote on pelkkä kulissi huikealle juonikkuudelle. Ja joukkueen sisäinen pistepörssikin sen kertoo, että ilman Makkosta ja Itkosta joukkue olisi aivan häntäpäässä todennäköisesti SalBan jälkeen toiseksi viimeisenä. Nuori kaarti pystyy säestämään yhdellä maalilla silloin tällöin, mutta kunnon maaliruiskuiltoihin ei taustalta vielä tulitukea löydy. Oikeastaan mikä tahansa sijoitus vitosen ja yhdennentoista välillä ei yllätä. M-Teamin kotipesä on niin kaukana tunnelmallisesta kuin saattaa olla. Äänentoisto ja musiikki pätkii (laitteista johtuen), ja autio pääkatsomo eivät anna kuvaa pääsarjatason salibandystä. Liikenneyhteydet ja hallien sijainnit tekevät Helsingissä monesti salibandy-yleisölle tehtävän mahdottomaksi, en yhtään ihmettele jos joku ei jaksa Mosalle, Rusalle tai Energia-areenalle lähteä peliä katsomaan. Lisäksi Marcel Straubhaar on paljon pelaavien maalivahtien torjuntaprosenteissa sarjan ehdotonta parhaimmistoa. M-Team voittaa aika usein, mikäli Straubhaar pystyy pitämään vastustajan maaliluvut neljässä tai alle. Vastustajien kannattaa panostaa M-Teamia vastaan pelinopeuteen, sillä kaikkien puolustajien liike (eikä hyökkääjien alaspäin) ole divarin parhaimmistoa. Plusmiinuksissa Jere Rekilän + 17 versus kokeneen Teemu Jaakkolan - 12 kertovat, että Rekilälle kannattaa antaa vastuuta reilumminkin. M-Teamin tulevaisuuden strategia onkin mielenkiintoista nähdä, sillä vaikka joukkue viime vuoden playoffissa pitkälle etenikin, lienee selvää että joukkueen kokenutta kaartia ei enää liiga kiinnosta.
EV- VK, KIINNOSTAAKO EMOSEURAA AKATEEMIKKOJEN PÄRJÄÄMINEN?
EV akatemialla on NJ ja O2 vierailujen jälkeen peräti viiden kotipelin putki, josta kairaamalla 3-4 voittoa, vahvistelisi akateemikot asemiaan ainakin sen suhteen, etteivät karsinnat uhkaa. Vieraspeleissä uhaksi muodostuu ohut kokoonpano (vieraspeleissä joukkueella ei aina edes kolmea kentällistä), divari on sen verran kova sarja että jatkuva voittaminen vieraissa kapealla rosterilla ei onnistu miltään joukkueelta. Mm. Josba vieraspelissä joukkue oli liikenteessä yhdellä maalivahdilla ja 12 kenttäpelaajalla. Siinä ottelussa joukkue raastoi 10-12 vierasvoiton, mutta olisiko valmennus vaihtanut maalivahtia jossain kohtaa jos joukkueella olisi ollut toinen veskari matkassa? Joukkueelle iso uhka on myös jatkuva vaihtuvuus, yhteenhitsautuminen voi olla vaikeaa kun kokoonpano muuttuu radikaalisti jokaiseen peliin. EV Akatemialla oli ennen joulutaukoa oikein mukavanoloinen boomi päällä, kun seitsemästä mahdollisesta tilille kirjautui peräti viisi voittoa. Juho Niinikoski on kauden kuluessa ottanut isoa roolia, ja myös Miikka Martikainen on kentällä usein kun hyviä asioita tapahtuu. Niinikosken 5+3 tehoilut vieraissa Josbaa vastaan ei ollut sattumaa, edellämainitun kaltaisiin suonenvetoihin liittyy aina taito. Indiansiin siirtynyt, mutta siellä toistaiseksi vähäiseen vastuuseen tyytynyt Henri Luoma on Akateemikoille iso menetys, samoin viime kaudella loistanut Miikka Kareinen. Sen verran täytyy tunnustaa, että Kaius Karhulahden tilanteesta ei ole tarkempaa tietoa, isokokoisella puolustajalla tällä kaudella vyöllään vasta yksi divarin matsi Akatemiassa. Samalla kun katsoo EräViikinkien A-poikien SM-sarjan paljon elänyttä kokoonpanoa, ei kylläkään löydä logiikkaa, että miksi sekä divarin Akatemiassa että A:n Sm-sarjassa pyöritetään ihmeen isoa rinkiä. Todella monella pelaajalla on vain 1-2 matsia vyöllään per joukkue. Valmennus Tomi Rastaan, Arno Karkamon ja Sakari Kiiskisen johdolla on erittäin kokenutta, eikä löysiä tällä osastolla anneta kun verrataan koutseja sarjan muihin valkkuihin. Siirtoikkunan sulkeuduttua joukkue ei kuitenkaan pääse nauttimaan edarin lahjoista kuten Otto Blomqvistin tehoista, eikä Mikan Moilas-Hyvästä. Sijoille 7-12, ja arvio tarkentuu tuon kotiputken jälkeen että kumpaan päähän arviota lopputulos sijoittuu. Pitää myös muistaa että EV Akatemian menestystä määrää myös emo-organisaation arvostus ja satsaus joukkuetta kohtaan. Lisäksi muutaman pelin kaudessa pelaavan esim A- tai B-juniorin sitoutuneisuus pelata logolle arveluttaa enemmän kuin muissa joukkueissa, joissa ideaalikokoonpano pysyy enemmän samana.
TIIKERIT- NUORI LUNDI PÄÄOSASSA
Tiikereissä katse kohdistuu Joakim Lundiin. Jos jostain syystä sarjan lahjakkain maalintekijä Jokke Lund ei pelille pääse, Tiikereillä on vaikeaa. Jos Lund ja Miika Iskanius ovat kaikissa peleissä mukana, tulee Tiikereille myös voittoja. Lundin 21 pönttöä syyskaudella on sellainen tahti, että siihen on divarissa viimeksi pystynyt neljä kautta sitten pelannut muuan Ville Lastikka. Avainpelaajien loukkaantumisiin Tiikereillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Vaikka tämän hetken pörssit ja plusmiinukset eivät vakuuta, kevään mittaan myös vihaisesti kanttaava Timo Hinttaniemi laulattanee yläminttua vanhaan malliin. Sarjapaikka säilyy, mutta playoff-paikka vaatii venymistä. Tiikereissä kuitenkin pitää muistaa se, että joukkue on nuori- ja saattaa parantaa roimasti jo kevääksi. Joka tapauksessa tulevaisuus on Tiikereille suotuisa, mikäli nuorien pelaajien kehitys jatkuu. Ruotsissakin pelillä käyneen Mattias Kokljuschkinin, sekä taitavan mutta pehmeän Juuso Salon varaan voisi laskea jopa enemmän, taitoa on - fysiikkaa uupuu tiukoissa tilanteissa. Nuorista Niklas Kuismalla on kaikki eväät tulla huippupuolustajaksi, fysiikka on juuri tämän nuoren miehen suuri etu. Nuori Kuisma ei maalinedustilanteissa peruuttele, vaan lanaa kaikkea mikä liikkuu. Jos myöskin hyökkäyspeliin tarvitaan lisää vääntövoimaa, sitä voisi tarjota pieniä minuutteja toistaiseksi nauttinut Joackim Laakkonen. Tiikereitä vastaan ei kannata jäähyillä pahemmin, sillä Tiikerien ylivoima on yksi sarjan vaarallisimmista. Ylivoimapeli pyörii juonikkaan Miika Iskaniuksen kautta vähän samalla tavalla kuin Merikosken yv Mika Heiskasen kautta. Iskanius pystyy ottamaan alivoimanelikon huomion itseensä, ja oikea-aikaisella syötöllä löytää kanssapelaajat helpon näköisesti. Iskanius pystyy myöskin mestarillisesti peittämään oman syöttösuuntansa viimeiseen asti, mikä vaikeuttaa av-nelikon pelaamista. Lund osaa taasen hakeutua a-luokan sektoriin hiipimällä , ja saa lavan vapaaksi tavalla joka ei ihan joka Jonnelta onnistu. Tiikereillä on divarin joukkueista puolimatkan krouvissa toiseksi eniten päästettyjä maaleja, joten puolustuspelin terävöittäminen lienee Tommy "Silver Fox" Heleniuksen tehtävä joulutauon treeneissä. Tiikereiden puolustus on onnistunut oikeastaan vain 02 ja M-Team vieraspeleissä, joista tulikin heti voitot kun vastustajan tehdyt maalit jäivät kahteen ja neljään. Muutaman kerran joukkue on viritellyt kolmannessa erässä ylivoiman, sekä 6vs 5 pelin kautta mukavia kirejä. Joku kerta vielä natsaa. Tiikereille vielä bonarina pikkuplussaa yleisömääristä, välillä Urheilutalolle löytää kiva määrä jengiä. Olisiko sitten Vantaalaisella yleisöllä ikävä Hakin aikoja, kun tunnelma Urheilutalolla oli ihanan tiivis ja MacGyverin tunnari nostatti sen kattoon. Sijoille 9-12.
LOVIISA KÄRKIPÄÄSSÄ, TAVATAANKO TORILLA?
Tor ja Rangers ovat varmasti pudotuspeleissä, kumpikaan ei tule sortumaan kevätkaudellakaan tappioputkiin. Se riittää tässä tapauksessa pleijareihin mainiosti. Jesse Tolvanen ja Andreas Hietala ovat totutun hyviä ja jos lisäksi Asko Santero pysyy terveenä, Tor voi mennä keväällä pitkällekin. Lisäksi on pakko nostaa ikinuori Danne Forsström, joka on muutaman nihkeämmän sesongin jälkeen taas ollut jopa yllättävän tehokas. Forsström on joulutauolle lähdettäessä Torin sisäisen maalipörssin kakkosena, heti Jesse Tolvasen jälkeen yhdellätoista kihauksellaan. Menestyvät joukkueet tarvitsevat tosin juuri tälläisia budjettiin nähden ylisuorittajia. Kevättä varten kuitenkin Asko Santero on Torin ehdoton musta hevonen, myös Elmo Lavoselta voisi odottaa kevätkaudella hieman enemmän. Lisäksi kokeneet Niko Nordström ja Teemu Venäläinen todennäköisesti pelaavat parhaat pelinsä juuri keväällä, kun panos on suurin. Peik Salminen ottaa lehdistötilaisuuksissa huomion itseensä tappio-otteluiden jälkeen, onko vakava-ilmeinen Salminen riittävän räväkkä persoona sytyttämään Loviisalais-ryhmää ? Salminen varmasti tietää kokemuksensa kautta lajista enemmän kuin 98 prosenttia Suomen kansasta, mutta palavasilmäisyys ja joukkueen sytytys eivät kuulu tämän koutsin parhaisiin ominaisuuksiin. Tor ja Rangers ratkovat suurella todennäköisyydellä runkosarjan kakkospaikan kohtalon, joka hyvin todennäköisesti ratkeaa vasta viimeisillä kierroksilla tai aikaisintaan joukkueiden jälkimmäisessä jäsentenvälisessä Loviisassa kolmanneksi viimeisellä kiepillä. Tor pelasi syyskaudella jo kahdeksan kotiottelua, joten keväälle himamatseja jää enää viisi. Vieraspelit eivät kuitenkaan Toria pelota, vaan se pystyy raapimaan pisteitä myös vaikeista paikoista. Rangers ottelussa todennäköisesti ratkaistaan myös playoff vaiheen välierien kotietu, joka kannattaa kyllä naarata runkosarjasta mukaan matkaan.
RANGERS - TEPPO TIME VAI LUUSUN AIKA?
Rangersin eduksi luetaan ehdottomasti se tosiseikka, että vastuksen koventuessa sarjanousijat ovat ottaneet kiitettävästi haasteen vastaan. Joukkueella on leveä rinki ratkaisijoita, eikä ole pelkästään Teppo Salon, Erik Heleniuksen ja Samuli Alaluusuan varassa vaikka moni näin valheellisesti luuleekin. Joukkue jossa vain kaksi pelaajaa (Saku Välimäki ja Joel Laiho) ovat plusmiinuksessa pakkasella, löytyy varmuudella sarjataulukon kärkipäästä. Rangers nauttii myös pommarissaan kovasta kotiedusta, joka kapenee jos pelataan arkena. Sebastian Fager-Pintilä on valmentajana vielä tällä tasolla kääntämätön kortti, mutta alkusyksyn vahva huristelu antaa ymmärtää ettei Rangers ainakaan valmennukseen kaadu. Tuomas Savukoski tuli vielä kesken kauden täsmävahvistuksena porukkaan, ja on tuonut lisää leveyttä ja tärkeää kokemusta Kirkkonummen ylpeyteen. Kristian Karijärvi sai mahdollisuutensa Teppo Salon rinnalla viimeisimmässä LNM vieraspelissä, mutta onnistumisia ei vielä tullut vaikka Rangers latoikin 12 nuottaa Limingan reppuun. Tuo Pohjoisen tuplareissu kertoi myös Kirkkonummelaisporukan kypsyydestä, sillä lauantain Merikoski pelin kotijoukkue ratkaisi vain 14 sekuntia ennen loppua 7-6 voittoon, niin vuorokaudessa Rangers oli nollannut tilanteen niin ettei se jättänyt kovalle LNM:lle palaakaan ja lähti bussimatkalle kolme sarjapistettä rikkaampana. Rangersilla on myös kaksi mitat täyttävää maalivahtia, Jens Beijar ja Kari Vilen ovat antaneet joukkueelle mahdollisuuden voittaa joka ilta. Sarjanousijoilla on syyskierroksella vielä sekin lisäetu, että joukkueiden pelitapa ja kikkavarasto tulee vastustajille osin yllätyksenä. Uskon, ettei hirveän moni joukkue ole lähettänyt agenttia vakoilemaan esimerkiksi Rangersin pelitapaa ennen joukkueiden keskinäistä kohtaamista. Rangers pelasi kauden alla parikin harjoitusottelua FBC Turkua vastaan hyvin tuloksin, ja kun Turkulaisten luotsi Perttu Kytöhonkakin kehui Rangersia noiden pelien jälkeen, oli arvattavissa että Kirkkonummelta puhaltaa vähintään keskiluokan hurrikaani syyskauden peleissä. Lisäksi joukkue leireili Ruotsissa, nämä ovat niitä tärkeitä juttuja joukkuehengen kannalta. Rahallista panostusta leiri kyllä varmasti vaati, mutta Rangers taisi tässäkin tapauksessa jäädä plussalle kun reissuun lähti.
LNM- LIMIMIEHIÄ UUPUU MUTTA SILTI VAKUUTTAA
LNM:stä olisi tehnyt mieli povata umpisalettia playoff-joukkuetta, mutta yllättävä kotituplatappio syyskauden päätteeksi laittaa miettimään. LNM nauttii kuitenkin kaikesta huolimatta keskimääräistä kovemmasta kotiedusta ja pystyy raapimaan pisteitä myös vieraista joten playoff-juna kulkee myös Pohjoisessa. Jos LNM:n kaksi viimeistä peliä jätetään pois, huomioitavaa on todella vähäinen päästettyjen maalien määrä. Lisäksi joukkueella on jo kokemusta siitä, mitä playoff peleihin pääseminen tässä sarjassa vaatii. Lähden rohkeasti ennustamaan LNM:lle sisuuntumista vuodenvaihteen jälkeen, ja uskon että seuraavista neljästä ottelusta (Tiikerit, M-team, NST, EV Akatemia) joukkue kairaa minimissään kolme vinstiä. Lisäksi jos uuden valmentajan Harri Naumasen opit menevät perille, joukkue parantaa vielä kevättä kohden. Isojen pelimäärien maalivahdeista Aki Karjalaisen torjuntaprosentti antaa Niittareille usein mahdollisuuden voittaa. Plusmiinuksissa huomio kiinnittyy Marko Latvalehdon ja Otso Tornbergin hyviin saldoihin, kun taas sisäisen pörssin ykkönen Eerik Lukkari on puolestaan viisi pykälää miinuksella. LNM:ssä on paljon samaa kuin NST:ssä, eli joukkueen ehdoton hyöty on joukkueen tasaisuus. Eron NST:hen tekee se, että pelaajamateriaali on tasaisen hyvää. Näinollen jos joku kentällinen ei ole jonain iltana ihan täydessä iskussa, saattaa toinen kentällinen ratkaista voiton Limingalle. Myöskin vastustajilla on vaikeaa, kun ottelupalavereissa ei voi keskittyä tiettyjen pelaajien vahvuuksien poisottamiseen, vaan vaara vyöryy leveänä rintamana. Esim Tiikereitä vastaan varmasti korostetaan Lundin vaarallisuutta, LNM:stä ei ole helppoa nostaa tälläistä yksittäistä vaaraa taktiikkataululle. LNM on myös keskimääräistä parempi joukkue voittamaan, kun se lähtee kamppailuun suosikkina, poislukien 02 kamppailu, josta tuli todella ruma tahra kilpeen. LNM hyötyy O2:sen ohella kevään sarjaohjelmasta, sillä Niittomiehet pelaa peräti kahdeksan kevään otteluaan kotona. Näissä otteluissa kerkeää kohennella sijoitustaan jopa playoffien kotietuun oikeuttaville sijoille. Sijoille 4-6.
MERIKOSKI - MIKÄ HEISKANEN?
Merikoski on yhtä riippuvainen ykköskentästään kuin Tiikerit Jokke Lundista. Heiskanen- Viitajylhä- Heikkinen on kovaa valuuttaa tähän sarjaan, ja Pohjoisesta on vaikea raapia vieraspisteitä. Oletusarvona voidaan pitää, että Merikosken peliä osaavat vastustajat lukea kevätkaudella hieman paremmin, ja pistepussi ei kasva kevätkierroksella ihan samaan tahtiin. Sijat 5-10 kaikki mahdollisia, jos playoffeihin halutaan yltää- sinne sopiva pistemäärä kannattaa kerätä kasaan ennen kolmea viimeistä peliä. Niistä pisteet tiukassa. Joukkueen terävin kärki on myöskin erittäin kapea, neljä kovinta maalintekijää on hakannut kaksi kolmasosaa Merikosken maaleista. Joukkue täten elää tai kuolee kärkipelaajien vireen mukana. Merikosken ykkönen myöskin pystyy poikkisyötöillä sahaamaan vastustajan alivoiman vastustamattomasti rikki, joten jäähyjä ei Merikoskea vastaan kannata liiemmin ottaa. Mika Heiskasen lähtiessä kanttaamaan, muut hyökkääjät hakeutuvat vetosektoreille. Jos puolustaja ottaa Heiskasen kantin pois, Heiskanen pystyy kääntämään hyvin piilotetulla syötöllä vielä Heikkiselle oikeaan siipeen josta lähtee joko suoraan syötöstä laukaus tai poikkikentän syöttö vielä Viitajylhälle. Juuri monipuolisuus on Merikosken ylivoimapelissä se vaarallinen tekijä. Kotietu on myös Merikosken yksi ase, sillä syyskauden ainut stiplu kotiareenalla tuli viimeisessä kotipelissä Josbaa vastaan. Urheilusta tuttu lainalaisuus, jos voitat kotona ja raavit vieraista irtopisteitä riittää pitkälle, tämän on myös tämän kauden Merikoski jälleen vahvistanut todeksi. Kokeneesta päästä Niko Shnoro on tehnyt pisteitä, mutta plusmiinus saldo on hyytävän kylmällä. Myöskin plusmiinus-tilasto kertoo sen tosiseikan, että ilman ykkösvitjaansa Merikoski olisi tällä hetkellä aika lailla SalBan pistemäärissä. Jos OLS naaraa Merikosken kultakimpaleet (tai osan heistä) riveihinsä ensi kaudelle, tulee Merikosken seuraavasta kaudesta pitkä ja kylmä. Merikosken keväästä voi tehdä ikävän myös sellaisella tempulla, että pyrkii ottamaan pallonhallinnan itselleen tätä vaarallista ykköskenttää vastaan. Siinä tapauksessa niissä vaihdoissa ei tarvitse omankaan joukkueen ihmeitä esittää, vaan riittää vaikka safety- pitäminen oman maalin takana. Muiden kenttien keskinäisessä vertailussa Merikoski häviää sitten usealle tämän sarjan joukkueelle, joka taas sataa tätä taktiikkaa suosivan joukkueen laariin. Ainakin se taktiikka pakottaisi Merikosken ykkösen karvaamaan rohkeasti, joka taas voisi avata jopa reippaita ylivoimahyökkäyksiä Merikoskenkin päätyyn. Joka tapauksessa kauden todellisen yllättäjän titteli voidaan jakaa jo tässä vaiheessa Pohjoiseen.
JOSBA- EI TARVITSE LAITTAA PÄÄTÄ PUSKAAN
Josba on M-Teamin ohella erittäin vaikea veikattava. Lopetan sen osalta analysoinnin alkuunsa. Vetokupongille valitse aina se merkki, johon et itse sillä kertaa usko. Paras ase Josbaa vastaan on ottaa joukkueelta henki ja luulot pois ottelun aikaisessa vaiheessa. Josba on hengen päälle saadessaan vaarallisempi kuin mitä pelaajamateriaali antaa ymmärtää. Näinkin voi urheilussa pärjätä. Pelaajista Eetu ja Juuso Lehtiniemen sekä pörssisaldot että plusmiikat kertovat, että heihin peli ei ole kaatunut. Juho Väisänen ei johda tehoillaan, mutta on johtajatyyppiä ja tärkeä palanen Josban pelissä. Kovissa keitoksissa marinoitunut Antti Ruokonen hoitaa asiat niin, että sarjapaikka säilyy suoraan. Ruokonen heiluu aitiossa kuin heinämies, ja ohjaa pelaajia nimeltä kutsuen ja syöttösuuntia kertoen. Tällöin tuntuu, että onko Josban pelaajilta luovuus kielletty, kun Josban valmennus on oikeasti mallia "Hei Väisänen, Lehtiniemi on kulmassa, anna sinne". Josballa on varmasti ollut tällä kaudella ikävä myös jatkoaikaspesialisti Perttu Puskaa, joka palasi pääkaupunkiseudulle ja liigaan, niin ikään Samu Juvosen lähtö tuntuu. Juvonen on takuuvarma noin pinna per peli hyökkääjä. Myöskin Josban kulmavaparikuviot vastustajan maalivahdin ristikosta katsottuna oikeasta kulmasta on taidetta. Tilan tyhjennys keskelle toimii vielä tänäkin päivänä, ja muuten niin tila-ahtaassa divarissa vapaa laukaisupaikka aukeaa kuin tarjottimelle. Mikäli Josba pysyy muun keskikastin kelkassa ensimmäiset 23 kierrosta, on sillä kolmessa viimeisessä kotiottelussa (ÅIF, M-Team, Merikoski) mahdollisuus kiillottaa kilpeään jopa playoffiin. Todennäköisin sijoitus silti kymmenes tai yhdestoista.
FBC TURKU- YKKÖSKENTTÄ PAINAA TURKU AUKI
FBC Turku tilaa jo dirren mestaruuslippiksiä. Mikäli BeeCee selvittää tiensä divarin finaaleihin- kolmen voiton ottaminen FBC:stä tulee olemaan kaikille joukkueille liian vaikeaa etenkin kun FBC:llä lienee tässä kohdassa kotietukin finaaleissa. Kokeneet pelaajat kaiken lisäksi parantavat kevättä kohden. Panosten noussessa jo nyt isossa roolissa ollut kokenut osasto syttyy liekkiin, johon ei löydy tästä sarjasta pysäyttäjää. Jani Hyytiäinen tuulettanee keväällä monta kertaa tunteella, kuten tavaramerkki on. Nimimiesten varjossa Aleksi Havia on kasvanut yhdeksi divarin parhaista hyökkääjistä, jo viime kauden loppu oli Havialta komeaa katseltavaa. Mikko Stenforsin ohittaminen on yhtä helppoa kuin EuroJackpotin päävoiton kairaaminen, tai no okei 5+1 voittoluokan. Turusta löytyy myös yllättäviä pettymyksiä odotuksiin nähden, sillä Joona Heiskanen, Saku Hirmasto ja Joakim Ervast eivät ole olleet odotusten tasolla. Jos vielä tältä akselilta löytyy joukkueelle kevätkierrokselle lisäleveyttä, on Kytöhongan miehistön marssin pysäyttäminen lähes mahdotonta. Ervastin pistesaldo on kyllä todella kummallinen verrattuna siihen faktaan, että miehellä on taustallaan 25, 29 ja 32 pisteen kaudet divarissa FBC:n , Wirmon ja PSS:n paidoista. Ainut mikä laittaa miettimään, on että mitä jos ykköskenttään tulee kauden ratkaisuhetkillä loukkaantumisia tai pelikieltoja.. Tämä voi olla ainut mihin FBC kompastuu, jos kompastuu. Tietenkin paras kolmesta playoff-sarjoissa mahdolliset oudot jäähytuomiot saattavat ratkaista jopa kokonaisia sarjoja, mutta uskotaan että sijoitus on runkosarjan ykkönen. BeeCeen itseluottamuksen määrää kuvastaa 22.12 pelattava cupin puolivälierä, jossa kakkosdirren Happee Steamersiä vastaan joukkue lähtee kokonaan ilman ykkösvitjaansa. Tälläiseen ison panoksen peliin kun teet kyseisen vedon, se kertoo että Kytöhongan Pepe tiimeineen luottaa jengiinsä kuin vuoreen. NST:stä ennen kauden alkua karannut Santeri Raatarila siirtyy joulutauolla vahvistamaan BeeCee:n valmennusta, joten tämäkin osasto vahvistuu entisestään.
SALBAN JA NURMON JYMYN TEKSTI ERILLISESSÄ VIESTISSÄ ALIMPANA (merkkimäärä täysi)