On kyllä aikamoisen ryöstöretken Nortti käynyt tekemässä Espoon alueen seuroihin, ollaankohan edes nähty vielä kaikkea! Siellä saattaa jokunen valmentaja ja joukkueenjohtaja rapia takaraivoaan... Toivottavasti ei käy kuten tyttöpuolella, kun aikoinaan kävi ryöstöretkellä, että loppui monella joukkueella ikäluokka kun ryöstivät pelaajia sopivasti. Sanoisin että aika hävytön tapa rakentaa itselleen poikajoukkueita (ja myös tyttöjoukkueita aiemmin), mutta jos ei käy omantunnon päälle niin ei kai siinä mitään.
En ymmärrä mitä väärää Stars olisi tässä tehnyt. Ovatko he ostaneet tai lahjoneet pelaajia siirtymään, tai muuten tarjonneet muuta erityistä vastiketta, tuskinpa. Oletko HL sitä mieltä, että siirtyvät pelaajat ovat jotain velkaa vanhalle seuralleen tai toimivat jotenkin epäeettisesti? Tiedätkö, onko joukkueen perustamisen tarve tullut seurasta vai pelaajilta?
Espoon valtaseurojen, ja muidenkin isojen seurojen, olisi syytä katsoa peiliin ja arvioida omaa tekemistään. Sekä Indiansissa että Oilersissa on korostettu kilpailullisia tavoitteita niin, että se on näkynyt toiminnassa varsin raakana tuloksen tavoitteluna.
Toinen seura on muutaman vuoden ajan hamstrannut pelaajia eri seuroista pyrkiessään rakentamaan joukkueita, jotka kamppailisivat mestaruuksista eivätkä maajoukkuetietoiminnassa näyttäisi sinne kuulumattomilta sählyporukoilta. Ne hankkeet näyttävät päättyvän fiaskoon, kun muualta houkuteltujen pelaajien ohella ns. omatkin pojat lähtevät seurasta.
Toinen tekee sinällään pitkäjänteisempää työtä perustuen enemmän omaan juniorityöhön ja tarjoten eri tasoisia joukkueita vaihtoehtoina harrastamiselle. Mutta sielläkin toiminnan tapa on raskas ja vaativa pelaajalle, sekä kallis. Nämä näyttävät kuluttavan pelaajien innon loppuun liian aikaisin, ja lopettamisia tulee paljon.
Isojen kärkiseurojen seurojen toiminnassa yhteistä vaikuttaa olevan, että pelaajat ovat ensisijaisesti hyödykkeitä palvelemassa seurojen tavoitteita. Pelaajiin panostetaan henkilötasolla tuottopotentiaalin perusteella. Tämä näkyy lojaalittomuutena pelaajia kohtaan, kun joukkueita muodostetaan. Tulos tai ulos -periaate on vallitseva. Muutama pelaaja saa paljon huomiota, lopuille ei juuri mitään muuta tarjota kuin osallistumisoikeus joukkueen matkalle.
Mielestäni aivan samaa ilmiötä on tapahtunut siinä suurimmassa seurassa Helsingissä. Helsinkiin on syntynyt Hawks, joka kasvaa rajusti ja Helsinki United. Varmaan todelliseen tarpeeseen tämä kehitys vastaa kun kysyntää on ollut.
Salibandyä gloriofioidaan nykyään "huippu-urheiluna" jopa samalle tasolle kuin jalkapallo ja jääkiekko. Fakta on, että laji on kääpiö, jossa toimeentulo pelaajana on parhaimmillaankin vain duunaritasoa, ainakin Suomessa. Globaali kilpailu on olematonta, kun maailmassa on neljä vahvaa salibandymaata, ei enempää.
"Tavoitteellisuus" on sana, jota viljellään paljon. Jos tavoite on vain ei-taloudellinen, kuten maajoukkuepaikka tai Suomen mestaruus, sen tavoittelu on edelleen harrastuspohjaista. Tavoitteellisuuden käsite on muutenkin hyvin subjektiivinen. Mielestäni siinä saavutusten vertailu, etenkin niiden saavuttamisen kilpailukentän vaativuus, olisi oleellista. Salibandyn majupaikka on taatusti helpompi saavuttaa kuin jalkapallon tai jääkiekon vastaava.
Salibandy on ollut kasvava juurikin sen maanläheisyyden takia, siinä on voinut kilpailla ja pärjätä jopa kyläporukalla SM-sarjaa kahlaten ja pikkuseuroissa vieläpä kohtuullisilla urheilullisilla ja taloudellisilla panoksilla. Nyt ainakin Suomessa toimintaa on pyritty viemään lähemmäs isojen lajien tasoa ja mm. korostettu maajoukkuetoimintaa. Tämä on mielestäni on surkuhupaisaa, kun ei edes vastustajia junioreissa tahdo löytyä. Tässä salibandyn megalomaniassa kadotetaan salibandyn harrastamisen helppous ja keveys.
En ihmettele sitä, että moni kaipaa takaisin hauskaan salibandyyn. Ehkä tästä on Starsissakin kyse. Propsit Starsille, mutta myös Espoon ja Helsingin muille seuroille. Toivottavasti saatte rakennettua sellaiset toimintaympäristöt ja -kulttuurit, että salibandy on edelleen hauskaa, vaikka tosissaan tavoitteita tavoitellaankin.
