SPV-Jymy -yhteyksistä voisi jatkaa sen verran, että Arttu Kukon heikko kausi on ollut silmiinpistävää. Plusmiinus tämän vahvistaa lukeman näyttäessä pakkasta Jymyn eniten, -32. Odotuksena varmaan oli, että pystyisi hoitamaan oman ruutunsa ja siten auttamaan joukkuetta, mutta lähes joka ottelussa tulee helppoja ja ilmaisia pallonmenetyksiä josta liigatasolla rankaistaan.
Velipoika Joona on pelannut aavistuksen paremmin, mutta kyllä hänessäkin näkyy, että ei riitä enää jalka liigatasolle, varsinkaan kun pääsääntöisesti oma joukkue on ilman palloa. Myös ajoittain pallollisena typeriä syöttövalintoja, mutta ymmärrettävää pelaajan luonne tuntien.
Ville Rynnäksen taso oli tiedossa, mutta kyllä tuo jaksaa yllättää, että joka kerta oman pään kulmassa ja kaksinkamppailuissa täytyy halata tai torpata vastustaja laidan yli. Tuntuu, että vastustajat jopa tietävät tämän Rynnästä vastaan pelatessa, sillä vähän löysät polvet ja ainainen ristiote takaapäin tuottaa hyökkäyspään vapaalyönnin. Varmasti tästä syystä mies otettiin Speveen pelkäksi tsemppariksi ja maskotiksi siihen Tony Koposen viereen (joka ei muuten mahtuisi Jymyssä pelille).
Roope Mutka on Divarin kärkitasoa, mutta nyt parissakin eri joukkueessa liigatasolla kokeilleena, ei riitä. Erikoinen torjunta-asento tuo omat haasteensa, jonka karuimmillaan Sami Johanssonin kaltaiset pelaajat käyttävät viimeistelemällä puikoista.
Tommi Hakala tekee maalin paikan saadessaan, mutta tietty pelikäsityksen puute näkyy selvemmin pelatessaan isossa roolissa. Mies ampuu usein pää alhaalla pienestä kulmasta logoon, joka tuottaa veskarille mahdollisuuden avata nopeasti. Tehnyt kuitenkin kunnioitettavat tehot 15+10 ottaen huomioon, että Jymy tehnyt 77 maalia.
Positiivisia yllättäjiä liigatasolla ovat olleet mielestäni Didrik Lillas, Hannu Palomäki ja Miikka Pollari. En rehellisesti odottanut näiden juurikaan pärjäävän liigatasolla, mutta odotuksiin nähden ok tekemistä. Toki kaikki kolme istuneet viltissä jonkun verran.
Lillas tehnyt aiemmin Divarissa parhaimmillaan 11 pistettä kaudessa, ja nyt koossa jo 10 tehopinnaa. Muutenkin hyppäys suoraan kakkosdivarista liigaan on valtava. Samaan kategoriaan mennee Salomo Määttä.
Ottaen huomioon treenimäärät, Palomäki on pystynyt tuomaan rauhallisuutta Jymyn peliin myös tällä sarjatasolla. Plusmiinus näyttää 16 peliin lukemaa -9, joka on kohtuullinen suoritus 32-vuotiaalle liigadebytantille.
Miikka Pollari on esiintynyt miehekkäästi omilla vahvuuksilla, eli terävästi kaksinkamppailuissa ja pallollisena varmasti omille. Toki virheitäkin on tullut mutta hänelläkin pakkasta vain -6 (pelannut 13 peliä).
Miko Saarela esiintyi alkukaudesta hyvin, mutta viime aikoina on näkynyt selvää turhautumista ja mailan puristamista, kun onnistumisia ei tule ja pallottomat jaksot kasvavat luvattoman pitkiksi. Yltiöpäisiä syöttöyrityksiä ja pallon räiskimisiä omissa soimisen jälkeen tukevat tätä.
