Pääkallo.fi

Onnea Arto K - Oilers on menestynein salibandyseura Suomessa

Viestejä
65
#21
Propsit annan siitä, että kuvitusta käytetty trollin viesteissä, vähän kuin Aku Ankkaa lukisi. Aina parempi kitistä epäkohdista kuin itse tehdä asialle jotain.
Nämä taisi mennä sinulta ohi.

a vakavasti puhuen sekä samalla koomisinta on se, että meistä kahdesta nimimerkistä minä olen luultavasti ollut se, joka on tehnyt enemmän käytännössä laji eteen ihan tämän salibandykeskustelupalstan ulkopuolella... niin miesten, naisten, kuin poikien ja tyttöjen suhteen..
Kuten jo yllä mainitsin, niin sallittakoon se, että annan näyttöni lajille ihan konkreettisesti arjessani.
Mutta tuo ei riitä niin olin minä naisten finaaleja seuraamassa.
 
Viestejä
105
#22
Anonyymillä foorumilla ei varmaan kannata tapella omista meriiteistään lajissa. Uskoisin, että keneltäkään ei totuutta tule, tai sitten ei ole enään anonyymi.
 
#23
Anonyymillä foorumilla ei varmaan kannata tapella omista meriiteistään lajissa. Uskoisin, että keneltäkään ei totuutta tule, tai sitten ei ole enään anonyymi.
Joo anonymiteetti antaa kivan suojan nimitellä muita vaikkapa öyhöttäjiksi ja Rapinoe -viittauksessa joko feministiksi tai peräti lesboksi.

Tietty jokainen saa laatia juuri sellaiset pistetaulukot kuin itse haluaa ja rajata analyysin kohteen mieleisellään tavalla. Mutta ei kai ole tarvetta olla noin hyökkäävä sinällään asiallisiin huomioihin? Saatikka mennä henkilökohtaisiin loukkauksiin?
 
#24
Samaa mieltä, että jos puhutaan menestyneimmästä salibandyseurasta, niin naiset ja tytöt mukaan.
Ja vilpittömät kiitokset nimimerkki @Katsoja :lle ja @Mahoney :lle. Nyt tosiaan lajilla olisi hyvä mahdollisuus olla tasapuolinen ja yhdenvertaisuudessa edelläkävijöiden joukossa, mutta tämä vaatisi sen että tekijät, yhteisö ja ympäristö olisi tämän takana. Mutta kuten yllä on nähty niin vielä riittää duunia.
Itse en näe mitään suurta ongelmaa tasapuolisuudessa ja yhdenvertaisuudessa. Naisten salibandy saa mediassa (Pääkallonkin uutisissa) huomiota aika kivasti, jos sitä suhteutetaan katsojamääriin. Ja liitto satsaa maajoukkueisiin aika samalla tavalla.

Vai mikä on se suurin epäkohta tasapuolisuudessa ja yhdenvertaisuudessa?
 
Viestejä
65
#25
Vai mikä on se suurin epäkohta tasapuolisuudessa ja yhdenvertaisuudessa?
Nykyään asiat ovat paremmin, mutta edelleen naisten urheilu kärsii rahoituksen, arvostuksen, median-, kansan-, urheiluseurojen-, sekä urheilutiloja ylläpitävien henkilöiden tuen puutteesta. Suoraan sanottuna lähes kaikki ammattilaisurheiluun vaadittava puuttuu. Eli valitettavasti suurin syy ei ole mikään yksittäinen asia tai mitenkään kvantatiivinen tai muutoin mitattavissa, mutta esim. vaatimustaso, yleinen suhtautuminen ja asenne... eli syitä vähän joka osa-alueelta ja jokaiselta kohderyhmältä.
  • Asenne: Kärjistettynä nämä "hoitakaa akat itse asianne kuntoon" tai "pelataan sitten kaikki yhdessä sarjassa kun haluatte sitä tasa-arvoa"- juttua, mutta vakavammin sitten tätä, että jopa tyttöpelaajien perheillä itsellään on asenne tyyliin "tytöt harrastavat ja pojat urheilevat".
  • Arjen osalta, niin kun pelaajat sumplivat työvuorojaan, niin miespelaajien on helpompi järjestää työkuvioitaan naiskolleegoitaan verrattuna (pssst Pääkallo/Salibandyliitto: tästä voisitte tehdä ihan tutkimuksen pienentämään mutu-arviointia).
  • Vaatimustason osalta pallo on seuroilla mm. olosuhteiden osalta, mutta ennen kaikkea pelaajissa itsessään: pääsarjassa on aivan liian monta pelaajaa joille riittäää liigastatus, saati sitten eivät ole lähellekkään urheilijoita fysiologisesti.
  • Seksismi: toki samaan aikaan naisvartalon esineellistäminen on eräs urheilun epäkohdista kuten kirjoitettiin tässä pari päivää sitten: ”Jotkut tulevat peleihin katsomaan vain perseitämme, se on epäkunnioittavaa” – pesishuipulta tiukka kannanotto urheilijoiden kunnioituksesta ja täällä: Seksuaalisen objektivoinnin kokemukset suomalaisessa naislentopallossa
  • Media: Pääkallo tekee kohtuullisesti uutisia naissalibandystä (toki voisi olla enemmänkin), mutta yleisesti median osalta: Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) teki pistokokeen selvittääkseen, miten kaupallisissa urheilu- ja sanomalehdissä uutisoidaan mies- ja naisurheilusta. Kuudessa samana päivänä ilmestyneessä lehdessä oli miesurheilijoita ja miesten lajeja käsitteleviä juttuja yhteensä 69 kappaletta, 60 kuvan kera. Naisurheilusta kerrottiin samoissa lehdissä viidessä uutisessa yhdellä kuvalla. Kiireisimmät älähtävät nyt, että kysymys on siitä, mitä lukijat haluavat seurata ja, että raha ohjaa. Miesvaltaiset lajit täyttävät katsomot ja siksi niistä myös kirjoitetaan. Tämä on kuitenkin vain yksi näkökulma asiaan. Mielestäni on tärkeää puhua myös siitä, että medialla on ohjaavakin vaikutus. Lajien näkyvyys vaikuttaa vahvasti niiden tunnettuuteen. Uutisointi edesauttaa ilmiöiden syntymistä, mikä innostaa uusia ihmisiä mukaan. Urheilu-idoleilla on vaikutusta, erityisesti lapsille. Hyvästä näkyvyydestä seuraa myös paremmat harjoitteluolosuhteet ja resurssit
  • Urheilijohtamisen osalta tulee mieleen alla olevien herrasmiesten kommentit ihan tästä lähivuosilta:
    • Naisten tehtävä on synnyttää jälkeläisiä, tehdä kotitöitä ja luoda kodin henki ja sydän. Heidän ei kuulu urheilla, kuului venäläisen mäkihyppyvalmentaja Arefyenin suusta 2013.
    • Yleinen ongelma naisten urheilussa on, että se on tylsää massan silmissä. Se yrittää olla ihan liian mukavaa, New Zealand Herald -lehden toimittaja Chris Rattue möläytti vuonna 2015.
    • Kannatan tasa-arvoa, mutta urheilussa se ei toimi. Miehet ovat kilpailuhenkisiä, naiset perhekeskeisiä. Urheilu, jopa sotaan viittaava urheus, sopii miehille, Urheiluhistorioitsija Hannu Eklund kommentoi vuonna 2016.
    • Osaatko sinä twerkata? Kysyi haastattelija Martin Solveig historian ensimmäisen naisen voittaessa maailman parhaalle pelaajalle jaettavan Kultainen Pallo palkinnon.
    • Unohtamatta naisten määrää urheilun johtotehtävissä: Kaavio-naisten-osuus.png
Naisten urheilun arvostus ei nouse, jos naiset eivät itsekään arvosta sitä. Naisurheilijoiden ei pitäisi hyväksyä tuon tyylisiä kommentteja - ei myöskään tällä palstalla (täytyy myöntää, että yllätyin että oli nimimerkkejä jotka jopa "tykkäsivät" tuosta ala-arvoisesta tosielämän Megan Rapino-viittauksesta ping @Jussi K. ja @Sheikki) .

Tässä muutama hyvä artikkeli vielä:
Ei ihmisten kiinnostus naisten urheilua kohtaan ei synny itsestään: tarvitaan tietoista työtä, jolla houkutellaan esimerkiksi televisiokatsojia uusien lajien pariin jossa hyvänä esimerkkinä toimi YLE:n panostus naisten jalkapallon MM-kisoihin. Naisten urheilun tyypillinen noidankehä on että: jos et ole näkyvillä, et saa sponsoreita, et saa rahaa etkä nostettua toiminnan tasoa. Sitten päästään taas siihen, että asia ei kiinnosta ketään, etkä saa näkyvyyttä... Johanna Kozul Veikkaukselta totesi, että ihmisten kiinnostus vaikuttaa suoraan siihen, ketä sponsoroidaan. Eri sukupuolta olevien urheilijoiden sponsorointiin ei siis käytännössä panosteta tällä hetkellä tasapuolisesti.

Eikä tämä ole mikään "tulonsiirto miehiltä" tai 50-50 juttu, sillä tilanteesta ei voi kuitenkaan syyttää miehiä tai miesten huippu-urheilua. Sen sijaan pitäisi löytää ne keinot, joilla huippu-urheilijan ura olisi varteenotettava vaihtoehto myös naisille. "Tuotteen" (lue: kokonaisuus) pitää olla kunnossa ja sitten pitää osata kertoa myös tuotteista. Tuote pitää saada kuntoon, jotta se kiinnostaa riittävästi yleisöä ja sponsoreita...

Tässä vielä hyvä lainaus Pääkallon Vieraskynä: Urheilun tasa-arvo – ottaako salibandy muutoksentekijän roolin? -artikkelista.

Tarvitsemme osaavia, erilaisia, innostavia, ratkaisukeskeisiä ja näkemyksellisiä johtajia – miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Mahdollistavatko toimintatapamme ja työkalumme tämän. Ottaako salibandy tässä muutoksentekijän roolin?

Kenen tehtävänä tasa-arvon edistäminen on?

Sinun ja minun, meidän jokaisen. Kysy mukaan. Kysy mitä haluaisit tehdä. Kysy mitä osaat ja mitä haluaisit oppia. Kysy mitä täytyy muuttua, jotta tulisit mukaan. Älä odota, että muut näyttävä mallia. Ole sinä se malli.

Urheilulla on voimaa edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Urheilu nimittäin vahvistaa nuoren kokemusta siitä, että se mitä hän tekee on arvokkaampaa kuin se mitä hän on ja identifioituu yhteisöön juuri samojen kiinnostuksen kohteiden kautta. Tätä kautta urheilulla on myös voimaa saattaa eri taustoista tulevia nuoria yhteen ja tasata eri lähtökohdista koituvia eroja. Tämä on poikkeuksellista eriarvoistuvassa yhteiskunnassa.

Mutta vaikka vastasin naissalibandyn osalta, niin tärkeintä on muistaa, että yhdenvertaisuudella tarkoitetaan syrjimättömyyttä iän, sukupuolen, etnisen alkuperän, toimintakyvyn, kielen, uskonnon tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kyseessä on siis laajempi käsite kuin yleisesti käytössä oleva tasa-arvo (lue: naisurheiluöyhötys) , jolla viitataan useimmiten vain sukupuolten väliseen syrjimättömyyteen.

Tähän vielä kevennys:

Loppuun vielä kiitos nimimerkki @Säbeltäjä :lle viestistäsi.

Megan-Rapinoe-e1562595404404.jpg

Öyhötys loppu.
 
Viimeksi muokattu:
#26
Valitettavasti suurin syy ei ole mikään yksittäinen asia tai mitenkään kvantatiivinen tai muutoin mitattavissa, mutta vaatimustaso, yleinen suhtautuminen ja asenne vähän joka osa-alueelta ja jokaiselta kohderyhmältä: asenteet johtavat lopulta tekoihin.
  • Asenne: Kärjistettynä nämä "hoitakaa akat itse asianne kuntoon" tai "pelataan sitten kaikki yhdessä sarjassa kun haluatte sitä tasa-arvoa"- juttua, mutta vakavammin sitten tätä, että jopa tyttöpelaajien perheillä itsellään on asenne tyyliin "tytöt harrastavat ja pojat urheilevat".
  • Arjen osalta, niin kun pelaajat sumplivat työvuorojaan, niin miespelaajien on helpompi järjestää työkuvioitaan naiskolleegoitaan verrattuna (pssst Pääkallo/Salibandyliitto: tästä voisitte tehdä ihan tutkimuksen pienentämään mutu-arviointia).
  • Vaatimustason osalta pallo on seuroilla mm. olosuhteiden osalta, mutta ennen kaikkea pelaajissa itsessään: pääsarjassa on aivan liian monta pelaajaa joille riittäää liigastatus, saati sitten eivät ole lähellekkään urheilijoita fysiologisesti.
  • Seksismi: toki samaan aikaan naisvartalon esineellistäminen on eräs urheilun epäkohdista kuten kirjoitettiin tässä pari päivää sitten: ”Jotkut tulevat peleihin katsomaan vain perseitämme, se on epäkunnioittavaa” – pesishuipulta tiukka kannanotto urheilijoiden kunnioituksesta ja täällä: Seksuaalisen objektivoinnin kokemukset suomalaisessa naislentopallossa
Nykyään asiat ovat paremmin, mutta edelleen naisten urheilu kärsii rahoituksen, arvostuksen, median-, kansan-, urheiluseurojen-, sekä urheilutiloja ylläpitävien henkilöiden tuen puutteesta. Suoraan sanottuna lähes kaikki ammattilaisurheiluun vaadittava puuttuu.
Sinulla karkaa homma nyt yleiseksi urheilun tasa-arvokeskusteluksi. Itse ajattelin pelkästään salibandyn kannalta ja salibandyssa ollaan aika tasa-arvoisia Suomessa, kun miehetkään eivät ole (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ammattilaisia.

Äkkiseltään tuo työvuorojen sumplimisen vaikeus johtuu siitä, että naisvaltaisilla aloilla ei työkaverit ja pomot (eli yleensä naispuoleiset) arvosta urheilua ja eivät jousta.

Ja mikä naisten olosuhteissa on huonommin kuin miehillä? Samoissa saleissahan joukkueet pääasiassa pelaavat?

Ja tuosta vaatimustasosta Naisten maajoukkuevalmentaja antoi vähän palautetta jokunen vuosi sitten:
Kun ryhdytään puhumaan yleisesti naissalibandyn tilasta Suomessa, Kurronen ei säästele sanojaan. Hän vaatii, että sitoutumisen tason on noustava niin valmentajilla kuin pelaajillakin.

– Vastustajien avainpelaajat ovat lähteneet Mallorcalle ja Pattayalle kesken kauden, ja sellainen nostaa karvani pystyyn. Ei Lappeenrannassa tule kysymykseenkään, että lähdetään lomailemaan kesken kauden, se on osa tätä meidän kulttuuria. Naissalibandyn täytyy ansaita arvostuksensa itse, eikä se asia etene sillä, että pääarkkitehdit kertovat tulevansa peleihin silloin kun sattuvat pääsemään. Sitoutumisen tason, kunnianhimon ja ammattiylpeyden on noustava kokonaisvaltaisesti kautta linjan, muutoin on aivan turhaa haihatella palstamillimetrien perään, Kurronen vauhkoaa.
NST-valmentaja penää naissalibandylta sitoutumista: ”Ei voi lähteä Pattayalle kesken kauden”

Kaikki lähtee lopulta tästä. Kun huipulla aletaan oikeasti urheilla, niin homma siirtyy myös aikanaan askel askeleelta junnuihin. Samahan on käynyt myös miesten/poikien puolella.
 
Viestejä
65
#27
Olen pahoillani, että kirjoitin liian pitkän viestin... tunnustan että odotukseni on siitä, että lukijalla on twitter-viestiä pitempi lukukärsivällisyys.

Sinulla karkaa homma nyt yleiseksi urheilun tasa-arvokeskusteluksi. Itse ajattelin pelkästään salibandyn kannalta ja salibandyssa ollaan aika tasa-arvoisia Suomessa, kun miehetkään eivät ole (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ammattilaisia.
Ammattilaisurheilu yleisesti tarkoittaa sitä, että pelaajalle maksetaan, mutta luultavasti jokainen tälle palstalle kirjoittavista ymmärtää tämän olevan utopiaa tällä hetkellä suomalaisessa salibandyssa. Sen sijaan ammattimaisuus (asenteena) on eri asia ja siihen olen viitannut kirjoituksissani juuri realismia peilaten. Tiedän, että miesten joukkueiden toiminta ja seurojen panostus on (pääsääntöisesti) ammattimaisempaa melkein joka osa-alueelta kuten mainitsin.

Salibandyn osalta tosiasia on tällä hetkellä se, että yleisesti suurin osa naispelaajista maksaavat pelaamisesta, kun miesten ei tarvitse, esimerkkinä vaikka oululainen miespääsarjapelaa joka ei maksa kaudestaan mitään (osa saa jopa jotain pientä korvausta), kun taas vastaava oululaisnaispelaaja maksaa vajaan 200€ kuukaudessa pelaamisesta. Tämä olisi epäkohta joka mielestäni tulisi korjata parempaa suuntaan.

Äkkiseltään tuo työvuorojen sumplimisen vaikeus johtuu siitä, että naisvaltaisilla aloilla ei työkaverit ja pomot (eli yleensä naispuoleiset) arvosta urheilua ja eivät jousta.
Mielestäni tämä on vanhanaikainen näkemys, mutta jos leikitään että tämä pitää paikkansa, niin itsekin tunnustat siinä olevan epäkohta joka tapauksessa riippumatta syistä: naispelaaja kärsii kun on naisalalla töissä. Onko ratkaisu se, että naispelaajien tulisi hakeutua miesaloille?

Ja mikä naisten olosuhteissa on huonommin kuin miehillä? Samoissa saleissahan joukkueet pääasiassa pelaavat?.
Tässä taas kokonaisuus kyseessä. Esimerkkinä vaikka liiton strategia, joka löytyy polulta huippu-urheilu -> miesten salibandyliiga: Salibandyliigan visio ja strategia 2028 | Salibandy Naiset saavat tuosta "brändin", jonka alla toimia mutta muut konkreettiset kohdat kohdistuvat miesten toimintaan, vai kuinka moni uskoo mm. liiton "yhdeksän vuoden päästä jokaisella liigaseuralla on oma kotihallinsa" kohdan koskevat naisseuroja. Kärjistettynä voidaan sanoa, että naissalibandy on mikä kiinnostaa liittoa joka toinen vuosi ja pakollinen paha täyttääkseen tasa-arvon minimimittarit pitääkseen yleisen positiivisen maineen ja jotta saadaan anottua valtion / yhteiskunnan tukia.

Ja tuosta vaatimustasosta Naisten maajoukkuevalmentaja antoi vähän palautetta jokunen vuosi sitten:
Kaikki lähtee lopulta tästä. Kun huipulla aletaan oikeasti urheilla, niin homma siirtyy myös aikanaan askel askeleelta junnuihin. Samahan on käynyt myös miesten/poikien puolella.
Olen Kurrosen kanssa samaa mieltä vaatimustasosta kuten alkuperäisessä viestissäni kirjoitinkin, mutta mitä tarkoitat ja millä mittaat sitä milloin naiset ovat "alkaneet oikeasti urheilla"? Alkaako panostus vasta sitten, kun tämä mystinen "naiset oppivat urheilemaan" mittari on täytetty? Itse kun olisin sitä mieltä, että toimintaan, tuotteeseen yms voisi lisää panostaa jotta pääsisi paremmin urheilemaan... Sitten sanoit, että "samahan on käynyt myös miesten/poikien puolella", kun itse olen sitä mieltä viitaten siihen miten sanoit, että "salibandyssa ollaan aika tasa-arvoisia Suomessa" niin mielestäni silläkin puolella ollaan vasta alkuruuduissa ja todella paljon on tekemistä. Kuten jo aiemmin sanoin, - salibandyn ollessa yksi tasa-arvoisimmista lajeista Suomessa - niin nyt tosiaan lajilla olisi hyvä mahdollisuus olla tasapuolinen ja yhdenvertaisuudessa edelläkävijöiden joukossa, että lajia vietäisiin eteenpäin kokonaisuutena eikä keskittyen miesten ja poikien puoleen lajiyhteisönä.

Ja edelleenkin korostan sitä, että se, että naissäbää kehitettäisi ei olisi miehiltä pois...

p.s. Ymmärrän, että edelliset viestini on mennyt väärään paikkaan ja ylläpito voi halutessaan siirtää tämän keskustelun muualle.

p.s.s. Ymmärränkin senkin, että olen vähemistössä näkemykseni kanssa ja jotkut jopa kokevat viestini uhkana (kuten kävi aiemmin tässä ketjussa), sillä iso osa palstan kirjoittajista on miespuolisia ja teidän on siten on hankala asettua kenkiimme ja ymmärtämään mikä se meidän tilanne on konkreettisesti. Yritin kuitenkin tuoda näkemykseni asiallisesti että kokonaisvaltaisesti niille tahoille ketkä ymmärtävät missä mennään ja ovat mahdollisesti halukkaita keskustelemaan aiheesta, mutta mitään vastakkainasettelua en kaipaa. Enkä myöskään mansplainingia.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
105
#28
Salibandyn osalta tosiasia on tällä hetkellä se, että yleisesti suurin osa naispelaajista maksaavat pelaamisesta, kun miesten ei tarvitse, esimerkkinä vaikka oululainen miespääsarjapelaa joka ei maksa kaudestaan mitään (osa saa jopa jotain pientä korvausta), kun taas vastaava oululaisnaispelaaja maksaa vajaan 200€ kuukaudessa pelaamisesta. Tämä olisi epäkohta joka mielestäni tulisi korjata parempaa suuntaan.
Asiaa taitaa auttaa isommat katsojamäärät, sekä OLS yleisseurana taitaa tarjota parempia tukia kuin Rankat Ankat. Naisethan oli aiemmin OLSin alla, osaatko valottaa miksi siirtyivät pois?
 
Viestejä
829
#29
Vaatimustaso on ongelma myös miessäbässä. Ei saisi olla noin että yksi jengi voidaan jo ennen kauden alkua julistaa mestariksi ja samoiten plaijarijengit, amatöörilajin ongelma. Tältä pohjalta naisten sm sarja voisi olla kiinnostavampi sarja(itse en tosin seuraa, kun aika riittää justjust miesten liigan seuraamiseen kotisohvalta, tosin voi olla että sekin vähenee ens kaudella. Ainakin painottuu vain ervin peleihin).

Se todella huono juttu että naiset joutuvat vielä maksamaan pelaamisestaan ja pitäisi treenata ammattimaisesti, maksaminenhan vähän niinku tarkoittaa että peliaikaakin pitäisi tulla vaikka ei edes kiinnostaisi panostaa.
 
#30
Salibandyn osalta tosiasia on tällä hetkellä se, että yleisesti suurin osa naispelaajista maksaavat pelaamisesta, kun miesten ei tarvitse, esimerkkinä vaikka oululainen miespääsarjapelaa joka ei maksa kaudestaan mitään (osa saa jopa jotain pientä korvausta), kun taas vastaava oululaisnaispelaaja maksaa vajaan 200€ kuukaudessa pelaamisesta. Tämä olisi epäkohta joka mielestäni tulisi korjata parempaa suuntaan.
Vähän epäilen, että SSRA:ssa olisi noin isot kuukausimaksut. Onko tuo faktatieto vai mutua? Joukkueella on kuitenkin aika kivasti sponsoreita ja muutenkin näkyvyyttä tulee esim. Kalevassa. Tuo kk-maksu tarkoittaisi melkein sitä, että kaikki tulisi pelaajien taskuista. Ja perustan tämän väitteen siihen, että junnujen SM-sarjoissa ei hirveästi sponsorituloilla mässäillä ja maksut ovat tuota luokkaa. Myös junnujen SM-sarjoja pelaavat juniorit joutuvat maksamaan tuon 200€ kuukaudessa. Eikö tämä ole ihan vastaava epäkohta?

Mielestäni tämä on vanhanaikainen näkemys, mutta jos leikitään että tämä pitää paikkansa, niin itsekin tunnustat siinä olevan epäkohta joka tapauksessa riippumatta syistä: naispelaaja kärsii kun on naisalalla töissä. Onko ratkaisu se, että naispelaajien tulisi hakeutua miesaloille?
Naiset nyt vaan ovat keskimäärin vähemmän kiinnostuneita urheilusta ja keskimäärin naisissa on myös enemmän suoranaisia urheilun vihaajia. Tämä ei ole mikään vanhanaikainen näkemys, vaan ihan todellisuutta. Jos haluaa tosissaan satsata lajiin, niin kannattaa valita ala, joka tukee pelaamista. Esim. Pesäpallossa on paljon opettajia :)

Tässä taas kokonaisuus kyseessä. Esimerkkinä vaikka liiton strategia, joka löytyy polulta huippu-urheilu -> miesten salibandyliiga: Salibandyliigan visio ja strategia 2028 | Salibandy Naiset saavat tuosta "brändin", jonka alla toimia mutta muut konkreettiset kohdat kohdistuvat miesten toimintaan, vai kuinka moni uskoo mm. liiton "yhdeksän vuoden päästä jokaisella liigaseuralla on oma kotihallinsa" kohdan koskevat naisseuroja. Kärjistettynä voidaan sanoa, että naissalibandy on mikä kiinnostaa liittoa joka toinen vuosi ja pakollinen paha täyttääkseen tasa-arvon minimimittarit pitääkseen yleisen positiivisen maineen ja jotta saadaan anottua valtion / yhteiskunnan tukia.
Äkkiseltään katsottuna tuo Salibandyliigan viso ja strategia pätee kyllä naistenkin liigaan. Ja naisten liigassahan taitaa jo Kooveella olla oma halli ja ErVi:kin pelaa varmaan osan peleistä omassa hallissa. Meisten liigassa ei taida olla yhtään omaa hallia.

Itse kun olisin sitä mieltä, että toimintaan, tuotteeseen yms voisi lisää panostaa jotta pääsisi paremmin urheilemaan... Sitten sanoit, että "samahan on käynyt myös miesten/poikien puolella", kun itse olen sitä mieltä viitaten siihen miten sanoit, että "salibandyssa ollaan aika tasa-arvoisia Suomessa" niin mielestäni silläkin puolella ollaan vasta alkuruuduissa ja todella paljon on tekemistä. Kuten jo aiemmin sanoin, - salibandyn ollessa yksi tasa-arvoisimmista lajeista Suomessa - niin nyt tosiaan lajilla olisi hyvä mahdollisuus olla tasapuolinen ja yhdenvertaisuudessa edelläkävijöiden joukossa, että lajia vietäisiin eteenpäin kokonaisuutena eikä keskittyen miesten ja poikien puoleen lajiyhteisönä.
Kenen pitäisi panostaa? Liiton? Eihän liitto tarjoa miehillekään kuin oikeastaan maton halliin ja loppu riippuu seuroista itsestään. Naisten liigassa esim. monella joukkueella puuttuu maalikoosteet, mikä on kyllä ihmeellistä. Pienellä vaivalla saisi jengille hyvin näkyvyyttä. Itse en esim. SSRA:n liigapeleihin juuri ehdi, mutta maalikoosteet tulee aina katsottua.

Ja muutenhan se raha tulee katsojatuloista ja sponsoreilta. Jos ihmisiä ei käy peleissä, niin onko se näiden ihmisten vika vai onko vika tuotteessa? Sama koskee myös miesten salibandya. Ei sielläkään aina katsomot pullistele.
 
Viestejä
65
#31
Asiaa taitaa auttaa isommat katsojamäärät, sekä OLS yleisseurana taitaa tarjota parempia tukia kuin Rankat Ankat. Naisethan oli aiemmin OLSin alla, osaatko valottaa miksi siirtyivät pois?
Itse en tiedä tästä asiasta yhtään mitään, mutta yleisimpiä syitä näihin seurasiirtoihin on esim:

- pelaajaresurssit: joskus seuralta vaan yksinkertaisesti puuttuu pari-kolme tärkeää ikäluokkaa kokonaan...
- paremmat olosuhteet ja organisaatioiden strategia
- taloudelliset syyt: esim OLS:lla nimenomaan yleisseurana ei ollut painetta pitää naisten salibandyjoukkuetta, kun nais-/tyttöurheilun kriteerit täyttyvät muuten/muualla
- johtohenkilöiden kemiat eivät kohtaa: kuten kävi esimerkiksi meidän joukkopaossa viime keväänä.
- pelaajien joukkopako

yms yms.

Tarkoituksena ei ole verrata oululaisten miesten ja naisten tilannetta "suoraan" ja sellaisenaan, vaan halusin tuoda nuo esille ihan vaan antamaan perspektiiviä ja että ymmärretään missä realiteetit on pelaajien kohdalla - kokonaan toinen tilanne on miten fiksusti seurat toimivat yms. Yleisömääristä muuten näytti OLS:n keskiarvo olevan reilu 400 ja SSRA:n osalta lukema on reilu 200.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
65
#32
Vähän epäilen, että SSRA:ssa olisi noin isot kuukausimaksut. Onko tuo faktatieto vai mutua? .
SS Rankat Ankat -liigaseuran manageri ja omistaja Jani Laukko toteaa:

– Pelaajamme maksavat pelaamisestaan 180 euroa kuukaudessa.

Myös salibandy lupaa panostaa jatkossa enemmän naisiin ja tyttöihin

Tässä vielä Roosa Pelto-Arvo:n kommentteja pari vuoden takaa monen naisen "arjen" tilanteesta:

Suurin työmaa oli kuitenkin pelaamisen, opintojen ja yleensä hengissä säilymisen rahoittaminen. Milloin sitä ehtisi töihin, kun päivät menivät yliopistolla, illat treeneissä ja viikonloput peleissä. En toki väitä, että salibandyn pelaaminen ammattilaisena olisi sen helpompaa. Salibandyammattilaisen elämää läheltä seuranneena tiedän, että haasteet ja paineet ovat erilaiset, mutta varmasti yhtä painavat.

Sain usein kuulla hämmentyneitä uteluja siitä, että maksammeko todella naisten pääsarjatasolla pelaamisesta. Kyllä, maksamme ja markattoman opiskelijan näkökulmasta paljon. Kyllä, opintolainalla. Kyllä, niin maksavat monet muidenkin lajien naisurheilijat.

Ei ole aivan pala kakkua saada sponsoreita kaupungissa, jossa on muutenkin paljon liigatason joukkueurheilua. Seuraava utelijan kasvoilta luettava tunne oli epäusko ja siitä kumpuava tuttavallisen tutuksi muodostunut kysymys: ”Eikös monet miesurheilijat saa rahaa pelaamisesta?” Kyllä, saavat. Kyllä, eikä tarvitse pelata liigaa. Jalkapalloilu 2. divisioonassa saattaa riittää.

On aivan hirveätä kuraa, että taloudellinen näkökulma vaikutti päätökseeni niin paljon. Karsiako kaikesta muusta itselle tärkeästä, kuten matkustelusta, ja laittaa ne rahat sählyn pelaamiseen?

Toki asiat ovat paremmin toisaalla – niin kuin kaikessa. On naisurheilijoita, joille pelaaminen on ilmaista hupia tai jopa hupia, josta saa korvausta. Mutta mitä kertoo se, että tämän kauden alussa usea joukkue ei halunnut ottaa naisten salibandyliigan paikkaa vastaan? Tai se, että useana vuonna joukkueita on vetäytynyt sarjasta ennen kauden alkua? Epäilen, että suuressa osassa kyse on kohmeisen kylmästi rahasta ja resursseista.

Joku vihaaja saattaa nyt siellä keskustelupalstalla anonyymi-puskurin takaa kuuluttaa suureen ääneen, että lopetetaan koko akkojen ala-arvoinen harrastelupuuhastelu. Syntykää miehiksi ja lakatkaa vinkumasta. Olkaa vähemmän surkeita urheilijoita, niin saatte rahaa. Varsinkin kun kyseessä on sähly, eli tuollainen työpaikkaliikuntamuoto.

Mutta jos ei nyt kuitenkaan laiteta pillejä eikä mailoja pussiin, vaan yritetään viedä asioita parempaan suuntaan.
 
Viimeksi muokattu:
#33
SS Rankat Ankat -liigaseuran manageri ja omistaja Jani Laukko toteaa:

– Pelaajamme maksavat pelaamisestaan 180 euroa kuukaudessa.

Myös salibandy lupaa panostaa jatkossa enemmän naisiin ja tyttöihin
Ok, pakko kai se on uskoa. LNM:ssä ei ole Divarissakaan ole käsittääkseni tarvinnut maksaa pelaamisesta. Toki siellä on sitten tehty talkoita aika reilusti.

Toki junnuihin verrattuna naiset maksavat Oulussa myös treenivuoroistaan kaupungin liikuntapaikoissa. Ja toisaalta, jos pelaajat itse maksavat, niin silloin ei ihan jokaista penniä tarvitse venyttää, jos verrataan siihen, että joukkueella olisi jokin budjetti. Tämän kommentin olen kuullut eräältä tutulta, joka on toiminut kirstun vartijana edustus- ja junnujoukkueissa.
 
Tykkää tästä: Reija
#34
Asiaa taitaa auttaa isommat katsojamäärät, sekä OLS yleisseurana taitaa tarjota parempia tukia kuin Rankat Ankat. Naisethan oli aiemmin OLSin alla, osaatko valottaa miksi siirtyivät pois?
Eivät varsinaisesti siirtyneet OLS:n alta pois. Naisten liigatoiminta taisi olla siirtymässä OFBC:n alle, mutta kun pelaajat tekivätkin sopimuksia jo muualla, niin sarjapaikasta lopulta luovuttiin.

Sitten oululaiset naispelaajat pelasivat Kajaanin Papaksessa (ja toki muissakin joukkueissa) liigaa, mutta kun SSRA nousi naisten divariin, niin iso osa siirtyi SSRA:n riveihin divariin nostamaan joukkuetta liigaan ja Papas sitten puolestaan luopui, kun pelaajat loppuivat.
 
Viestejä
829
#35
Kossin mainitsema, vapaa lainaus, "naiset ei seuraa urheilua" pitää ainakin omassa lähipiirissä hyvin paikkaansa. Ja osa tosiaankin vihaa urheilua, tai paremminkin sen katsomista. Miehet samasta lähipiiristä seuraa jo enemmän urheilua, ei kaikki, tosin salibandyä ei seuraa juuri kukaan kuin mmkisojen aikaan.
 
Viestejä
712
#36
Kyllä aikanaan naissalibandya myös seurasin ja sielläkin saattoi lehdistö hyvin seurata ainakin tietyillä alueilla ja yhtälailla siellä starapelaajia ja jos vaikka miesten pelin kanssa samassa yhteydessä peli oli aika helppoa myös molempia seurata eli potentiaalia siellä on aina ollut. Minä monesti aina omia kokemuksia peilaan ja ainakin minua vähän huonosti salibandyssa on kohdeltu ja juuri nämä kesät yksi eli ei oikein kukaan ota yhteyttä, että pääsisi vaikka treenaamaan tai jotain sopimuksia näin oli aktiiviaikanakin. Viikko sitten sen yhden tutun pelaajan kanssa juttelin ja silläkin nyt haastavampi tilanne ja se pelkäsi jos ei tuttuun porukkaan pääse syöttääkö kukaan hänelle toisessa porukassa. Tälläiseen minäkin törmännyt omalla uralla joskus eli haasteita on paljon lajissa ja välillä hyvälläkin pelaajalla tuntuu, että haluaako muut vaikka saada etumatkaa kun rekryt vaikka syksyllä jos silloinkaan.
 
Viestejä
712
#37
Minullakin vielä olisi motivaatiota kentille, sillä se toisi mm. 4 eri vuosikymmenellä pelaamisen mikä yksi tavoitteistani ollut. Toukokuu vielä hyvältä näytti, mutta nyt kävi niin kuin varmaan joskus eli jos seura tai joku taho mokaa sen niin, sitten sopimusta voi joutua hyvälläkin statuksella vaikka vuodenvaihteeseen odottamaan. Eli seurojen resurssit tulevat varmaan vastaan. Toivotaan että jollakin taholla vielä olisi pelivaraa tai joku sponsori vaikka löytyisi.
 
Viestejä
65
#38
Pääsiäisen ratoksi raapustelin pääsarjajoukkueiden osalta rankingin. Samanlainen systeemi on käytössä esimerkiksi jääkiekossa, Aaro Kivilinna palkinto on siellä arvostettu.
Öyhötykseni lisäksi voin tuoda lisäarvoa tähän ketjuun siten kommentoimalla, että tällä kaudella on naapuriseura vahvoilla, kun on edustus sekä miesten että naisten liigassa, ja mitä todennäköisimmin SM-joukkueet kaikissa poikien että tyttöjen sarjoissa.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.