Pääkallo.fi

Pääkirjoitus viikolla 45, Pääkallo-lehti 8/2019

Viestejä
96
Mielenkiintoinen nosto. Ottamatta kantaa mielenterveyspalveluihin tms., joka ei mielestäni kuulu varsinaisesti "lajin" hoidettavaksi, on lajin orastavassa puoliammattilaisuudessa asioita, joista voisi tosiaan keskustella. Mielestäni se liigan sijalla 11. olevan joukkueen kolmoskentän laituri ei ole se ongelma. Hän on, iästä tietysti riippuen, toivottavasti jo ymmärtänyt säbän olevan vain vaativa harrastus. Hän tuskin on uhrannut opiskeluaan tai muuta elämäänsä kokonaan lajille. Kukaan säbää pelaava ei voi haaveilla miljoonien vuosituloista tämän lajin parissa. Mutta suuri joukko nuoria jääkiekkoilijoita, ja heidän vanhempansa, taistelee tosissaan tätä epätodennäköisyyttä vastaan. Jalkapallossa osittain ehkä sama tilanne. Monesti myös näissä lajeissa, sun on täytynyt tehdä se "lajiratkaisu" todella varhaisessa vaiheessa, jolloin monet ovat panostaneet kaikkensa lajille, ja tulevaisuus on jäänyt heikon peruskoulutodistuksen varaan, tai se on jopa jäänyt kesken.

Salibandyssä tämä ei mielestäni ole ongelma. Ongelma on ne pelaajat, jotka saavat jo nuorena riittävän korvauksen pelaamisesta tullakseen toimeen ilman työssäkäyntiä, eli nyt puhutaan juuri niistä maajoukkuetason pelaajista. Nämä pelaajat tarvitsevat sen tukiverkon ja apua liitolta koulutukseen tms., jotta nämä saavat joskus mielekästä töitä ja pääsevät säbän jälkeiseen elämään kiinni kun ura on ohi. Siitä parista tonnista kuussa ei kuitenkaan saa säästettyä paljoa sinne säbän jälkeiseen elämään.

Mika Kohonen voi uran päättymisen jälkeenkin tehdä vielä tiliä edustamalla esim. mailoja. Mutta tämä tapaus on poikkeus. Suurin osa maajoukkuetason pelaajista tippuvat tyhjän päälle, kun ura on ohi, jollei heillä ole riittävää koulutusta tai varmaa, ei säbän kautta saatua, työpaikkaa.

Tiedän, että tämä on saanut osan lukijoista jo ärsyyntymään. Miten edetä "ammattilaislajiksi", jos muutaman tonnin kuukausipalkka pelaajalle on muka vaan haitaksi? En tiedä, eikä se ollut tämän kirjoituksen tarkoituskaan. Otin nyt vaan kantaa tohon tukiverkostojuttuun niin kuin mää sen näen.
 

Mahoney

Mielenkiintoinen nosto. Ottamatta kantaa mielenterveyspalveluihin tms., joka ei mielestäni kuulu varsinaisesti "lajin" hoidettavaksi, on lajin orastavassa puoliammattilaisuudessa asioita, joista voisi tosiaan keskustella. Mielestäni se liigan sijalla 11. olevan joukkueen kolmoskentän laituri ei ole se ongelma. Hän on, iästä tietysti riippuen, toivottavasti jo ymmärtänyt säbän olevan vain vaativa harrastus. Hän tuskin on uhrannut opiskeluaan tai muuta elämäänsä kokonaan lajille. Kukaan säbää pelaava ei voi haaveilla miljoonien vuosituloista tämän lajin parissa. Mutta suuri joukko nuoria jääkiekkoilijoita, ja heidän vanhempansa, taistelee tosissaan tätä epätodennäköisyyttä vastaan. Jalkapallossa osittain ehkä sama tilanne. Monesti myös näissä lajeissa, sun on täytynyt tehdä se "lajiratkaisu" todella varhaisessa vaiheessa, jolloin monet ovat panostaneet kaikkensa lajille, ja tulevaisuus on jäänyt heikon peruskoulutodistuksen varaan, tai se on jopa jäänyt kesken.

Salibandyssä tämä ei mielestäni ole ongelma. Ongelma on ne pelaajat, jotka saavat jo nuorena riittävän korvauksen pelaamisesta tullakseen toimeen ilman työssäkäyntiä, eli nyt puhutaan juuri niistä maajoukkuetason pelaajista. Nämä pelaajat tarvitsevat sen tukiverkon ja apua liitolta koulutukseen tms., jotta nämä saavat joskus mielekästä töitä ja pääsevät säbän jälkeiseen elämään kiinni kun ura on ohi. Siitä parista tonnista kuussa ei kuitenkaan saa säästettyä paljoa sinne säbän jälkeiseen elämään.

Mika Kohonen voi uran päättymisen jälkeenkin tehdä vielä tiliä edustamalla esim. mailoja. Mutta tämä tapaus on poikkeus. Suurin osa maajoukkuetason pelaajista tippuvat tyhjän päälle, kun ura on ohi, jollei heillä ole riittävää koulutusta tai varmaa, ei säbän kautta saatua, työpaikkaa.

Tiedän, että tämä on saanut osan lukijoista jo ärsyyntymään. Miten edetä "ammattilaislajiksi", jos muutaman tonnin kuukausipalkka pelaajalle on muka vaan haitaksi? En tiedä, eikä se ollut tämän kirjoituksen tarkoituskaan. Otin nyt vaan kantaa tohon tukiverkostojuttuun niin kuin mää sen näen.
Jep lätkät ja fudikset ratsastaa ammattilaisuudella ja vanhemmat maksaa poskettomia summia sen takia. Unelmat vaihtuu 99% ihan muuksi, pahimmassa tapauksessa käy juuri noin ettei mitään koulua käytynä. Amatöörilajissa onneksi tajutaan koulut käydä, tai toivottavasti tajutaan.
 
Viestejä
39
Minusta hyvä nosto. Peruspelaajista ei juurikaan huolehdita muuten kuin yhtenä pelaajana joukkueessa.

Pelaajilta odotetaan, että ovat valmiita käymään harjoituksissa lähes joka ilta ja viikonloppuisin pelit päälle eli luopumaan muusta elämästään lähes täysin harrastuksensa vuoksi. Vieraspelejä saattaa olla arki-iltaisin, jolloin pidetään itsestään selvyytenä, että töistä joustetaan tai opiskeluista ollaan pois. Jos vielä se "kolmoskentän laituri" tai neloskentän istuva saa tiedon osallistumisestaan peliin päivän pari ennen peliä, ei voida puhua pelaajien huolehtimisesta. Seurojen tulisi suhtautua pelaajien opiskeluihin ja työssäkäyntiin kannustavan ymmärtävästi. Seurojen yhteistyökumppaneita tulisi hyödyntää työpaikkojen löytymisessä, oppisopimuskoulutuksessa tai neuvotella oppilaitosten kanssa räätälöidyistä koulutuspoluista. Lajiliitto voisi myös aktiivisemmin edistää pelaajien koulutusratkaisuja.

Toki useat pelaajat ymmärtävät sen, ettei lajissa liiku isot rahat. Liiton pitäisi pystyä tukemaan seuroja ja yksittäisiä pelaajia, kun tuen tarvetta ilmenee eri osa-alueilla.

Useasta seurasta puuttuu psykologinen valmennus ja keskustelu. Asioista ei keskustella, niitä ei perustella eikä ketään kiinnosta mitä yksittäinen pelaaja ajattelee ja tuntee. Moni pelaaja käy yksin päänsä sisällä keskustelua ja syyttelyä itsensä kanssa miksi en pärjää, miksi peli ei kulje jne. Tämä aiheuttaa häpeän tunteita yms., joilla voi olla yksittäisen pelaajan elämään ja hyvinvointiin iso merkitys.

Kuten eri yhteyksissä on todettu, lajissa liikkuu pienet rahat verrattaessa joihinkin muihin palloilulajeihin. Paljon on vielä asiassa kehitettävää, joten asiasta on hyvä säännöllisesti keskustella julkisesti. Ei ole kyse yksin pelaajien rahallisista korvauksista vaan kokonaishyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.
 
Viestejä
1,585
Mielenkiintoinen nosto. Ottamatta kantaa mielenterveyspalveluihin tms., joka ei mielestäni kuulu varsinaisesti "lajin" hoidettavaksi, on lajin orastavassa puoliammattilaisuudessa asioita, joista voisi tosiaan keskustella. Mielestäni se liigan sijalla 11. olevan joukkueen kolmoskentän laituri ei ole se ongelma. Hän on, iästä tietysti riippuen, toivottavasti jo ymmärtänyt säbän olevan vain vaativa harrastus. Hän tuskin on uhrannut opiskeluaan tai muuta elämäänsä kokonaan lajille. Kukaan säbää pelaava ei voi haaveilla miljoonien vuosituloista tämän lajin parissa. Mutta suuri joukko nuoria jääkiekkoilijoita, ja heidän vanhempansa, taistelee tosissaan tätä epätodennäköisyyttä vastaan. Jalkapallossa osittain ehkä sama tilanne. Monesti myös näissä lajeissa, sun on täytynyt tehdä se "lajiratkaisu" todella varhaisessa vaiheessa, jolloin monet ovat panostaneet kaikkensa lajille, ja tulevaisuus on jäänyt heikon peruskoulutodistuksen varaan, tai se on jopa jäänyt kesken.

Salibandyssä tämä ei mielestäni ole ongelma. Ongelma on ne pelaajat, jotka saavat jo nuorena riittävän korvauksen pelaamisesta tullakseen toimeen ilman työssäkäyntiä, eli nyt puhutaan juuri niistä maajoukkuetason pelaajista. Nämä pelaajat tarvitsevat sen tukiverkon ja apua liitolta koulutukseen tms., jotta nämä saavat joskus mielekästä töitä ja pääsevät säbän jälkeiseen elämään kiinni kun ura on ohi. Siitä parista tonnista kuussa ei kuitenkaan saa säästettyä paljoa sinne säbän jälkeiseen elämään.

Mika Kohonen voi uran päättymisen jälkeenkin tehdä vielä tiliä edustamalla esim. mailoja. Mutta tämä tapaus on poikkeus. Suurin osa maajoukkuetason pelaajista tippuvat tyhjän päälle, kun ura on ohi, jollei heillä ole riittävää koulutusta tai varmaa, ei säbän kautta saatua, työpaikkaa.
Salibandyssa ei kyllä taida hirveästi olla kavereita, jotka ovat uhranneet kaiken salibandylle. Salibandyssa opiskelu onnistuu kuitenkin aika kivasti, vaikka pelaatkin ihan absoluuttisella huipulla. Ja vaikka olisit kuinka hyvä, niin salibandylla ei pelaaja tule rikastumaan. Moni huippukin opiskeleekin siksi korkeakoulututkintoa lajin ohessa.

Se liigan sijalla 11. olevan joukkueen kolmoskentän laituri on varmasti ymmärtänyt lajin olevan vain vaativa harrastus, mutta silti kuormitus voi olla todella kova. Jos pelaaja yrittää hoitaa työnsä hyvin ja samalla myös pelihommat kunnialla, niin siinä on jo kuormaa aika tavalla. Siihen lisätään vielä mahdollisesti pienet lapset, niin aletaan olla tilanteessa, että vuorokauden tunnit eivät enää tahdo millään riittää ja aletaan polttamaan ns. kynttilää molemmista päistä.
 
Viestejä
196
Nyt ollaan sali
Salibandyssa ei kyllä taida hirveästi olla kavereita, jotka ovat uhranneet kaiken salibandylle. Salibandyssa opiskelu onnistuu kuitenkin aika kivasti, vaikka pelaatkin ihan absoluuttisella huipulla. Ja vaikka olisit kuinka hyvä, niin salibandylla ei pelaaja tule rikastumaan. Moni huippukin opiskeleekin siksi korkeakoulututkintoa lajin ohessa.

Se liigan sijalla 11. olevan joukkueen kolmoskentän laituri on varmasti ymmärtänyt lajin olevan vain vaativa harrastus, mutta silti kuormitus voi olla todella kova. Jos pelaaja yrittää hoitaa työnsä hyvin ja samalla myös pelihommat kunnialla, niin siinä on jo kuormaa aika tavalla. Siihen lisätään vielä mahdollisesti pienet lapset, niin aletaan olla tilanteessa, että vuorokauden tunnit eivät enää tahdo millään riittää ja aletaan polttamaan ns. kynttilää molemmista päistä.
Tilanne on nyt muuttumassa kun valmentajat ovat lisäämässä pelaajien harjoitusmääriä kuten ainakin Classicissa ja Oilerssissa on kai jo tapahtunut.
Samoin Nykky edellyttää vastaavaa maajoukkuepelaajilta. Ollaanko jo ylitetty se amatööri-urheilun raja jos harjoitusmäärät pelien lisäksi ovat kuten ammattilaisilla?
Myös me salibandyn kannattajat vaadimme samoin huippu-urheilijan näköistä toimintaa liigajoukkueilta.

Kysymys on kuitenkin sekä pelaajien ja joukkueiden resursseista.
Jos pelaajan on uhrattava vapaa-aikansa kokonaisuudessaan salibandylle niin että aikaa ei ole missään tapauksessa säännölliselle työlle, perheelle, ja opiskelukin on huomattavasti vaikeampaa. Seurat järjestävät ns. työtä seuran sisällä muutamille tärkeimmille pelaajille joka vai taata jonkinmoisen ansion mutta vain vähimmäispalkan verran. Tämä toimii näköjään vain suurimmissa seuroissa.

Vielä 5-10 vuotta sitten oli mahdollista käydä töissä tai opiskella täysipainoisesti ja samalla pelata salibandyliigan huipulla, nyt se ei näytä enää mahdolliselta.

Kuka ottaa vastuun nuoren pelaajan tulevaisuudesta? Jääkö vastuu vain pelaajalle?
Nyt valmentajien vaatimukset ovat liian kovat. Kun pelaaja panostaa esimerkiksi 10 vuotta pelkästään salibandyyn niin aika monta vaihtoehtoa työelämän ja opiskelun suhteen on jouduttu sulkemaan pois.
Onko entisen salibandypelaajan tulevaisuus yli 30 vuotiaana vain seuratyötekijänä?
Haasteellinen tilanne salibandyssä. Toivottavasti keskustelua käydään tästä seurojen, salibandyliigan ja liiton johdon ja valmennuksen kesken. Nykyisellä mallilla ei tulevaisuus näytä hyvältä pelaajien eikä seurojen kannalta.
 
Viestejä
1,585
Vielä 5-10 vuotta sitten oli mahdollista käydä töissä tai opiskella täysipainoisesti ja samalla pelata salibandyliigan huipulla, nyt se ei näytä enää mahdolliselta.
Korkeakouluopinnoissa on se hyvä puoli, että niissä voi edetä myös vähän hitaammin. Classicissa ainakin Salo ja Lastikka opiskelevat HAMK:ssa ja samoin teki Savonen ennen Sveitsiin lähtöään. Salin on koulutukseltaan sairaanhoitaja. TPS:n Ville Laine on vetänyt lääkistä salibandyliigan ohessa.

Ja toisaalta jos hoidat lukion hyvillä papereilla, niin mikäänhän ei estä satsaamasta salibandyyn ja jatkaa opiskeluita sitten uran jälkeen. Tärkeintä on, että pelaaja ei tipahda ihan tyhjän päälle ja hänellä on suunnitelma uransa jälkeiseen elämään. Ja tämä on ihan yleinen ongelma urheilussa lajista riippumatta. Ongelmia tulee, vaikka olisit tienannut niin paljon rahaa, että uran jälkeen ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä.
 

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
29.3 18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
29.3 18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös