Jotta ei menisi aivan offtopic-osastolle, niin aloitan lopetuksella...
Tässä ensimmäisessä SM-ikäluokassa maalivahtipelin seuraamisesta ja poikien kehittymisestä pikkujunnusta "oikeiksi" molareiksi saa paljon enemmän irti, kun tarkkailee asioita joita ainakin suuremmissa seuroissa ja maajoukkuetiellä opetellaan:
- Maalivahdin kehittyminen reaktiivisesta pelaajasta ennakoivaksi
- Miten hyvin/huonosti/ei ollenkaan maalivahti sijoittuu erilaisissa hyökkäystilanteissa suhteessa edessä olevaan pelitilanteeseen ja puolustukseen (...ts. osaako ottaa/pitää oman pelaajan sovitulla tavalla) ...samalla toki kääntäen pystyy seuraamaan miten kurinalainen joukkueen puolustuspeli on
- Ovatko torjunnat pääasiassa teatraalisia ja näyttäviä koppeja vai hyvin rauhallista ja vähän tylsääkin tekemistä, jossa valtaosa palloista tulee logoon (...kertoo verrattain paljon maalivahdin pelinlukutaidosta, sijoittumisesta ja ennakoimisesta)
- Maalivahdin joukkuepelitaitojen kehittyminen
- Helpoin: Osaako maalivahti avata peliä, onko tässä aktiivinen ja miten hyvin onnistuu?
- Vaikeampi: Miten aktiivisesti/hyvin maalivahti osaa ohjata edessään olevaa peliä
- Miten hyvin maalivahti osaa valita "oman pelaajansa" ja miten hyvin onnistuu pelaamaan tätä vastaan (= peittämään maalia ja pakottamaan syöttöön tai muuhun ratkaisuun sekä luonnollisesti torjumaan tämän vedot)
- Maalivahtien erilaiset pelityylit ja yksilölliset erot
- Erikokoisten maalivahtien erilaiset pelityylit (aktiivinen vs. passiiviinen liike, etäisyys maalista, vastaantuleminen/pakitus jne)
- Pelinrakentaminen (hyökkäävä vs. varmistelu)
- Miten hyvin pelityyli istuu joukkueen muuhun pelaamiseen tai esim. pelitilanteeseen
Onneksi ollaan tultu todella kauas niistä ajoista jolloin erätauolla molari lähti norttiaskin kanssa ulos polttelemaan sauhut tai mussutteli omissa oloissaan kaffepullat kentän sivussa. Tuolloin kärjistettynä oli parempi jos molarin paita ommeltiin kahdesta normaalikokoisesta ja kaveri pysytteli vaan paikoillaan tolppien välissä mahdollisimman liikkumatta. Nykyisellään hyvä vertauskohta voisi olla puiset maaliesteet, joissa torjuntaprosentit määräytyvät suoraan reikien koon ja sijainnin mukaan sekä tietysti vetäjien maalintekotaidon.
Tämän päivän salibandyssä tekeminen on jotain aivan muuta ja maalivahtipeli on kiinteä osa joukkueen muuta pelaamista niin puolustuksessa kuin myös hyökkäyksessä. Yksinkertaistettuna kurinalaisesti ja hyvin puolustavan joukkueen perässä maalivahdin on helppoa saada hyvät torjuntaprosentit kun taas luomuna pelaavassa sankariryhmässä torjuntaprosentit ovat ihan mitä tahansa nollan ja sadan välistä.
Eli jos ajatellaan vaikkapa muutamia tässäkin sarjassa pelaavia yhdenketjunihmeitä tai joukkueita joissa muutama tähtipelaaja ottaa isoa roolia kaikilla kentän pelipaikoilla, niin näissä vaihtelu myös maalivahtien torjuntaprosenteissa voi olla aivan mitä tahansa riippuen edessä pelaavan joukkueen tai yksittäisen pelaajan päivästä tai siitä että tietty ketju/pelaajat vaan väsyvät kolmanteen erään pelattuaan alle hurjia minuutteja. Näitä joukkueita vastaan vastustajan kurinalainen pelitapa alkaa tuottamaan koko ajan pahempia useamman pelaajan läpiajoja, unohdetaan pelaajia parhaille maalintekopaikoille ja kaikkea tältä väliltä, joissa maalivahti on sitten enää puhtaana matkustajana tolppien välissä.
Tiivistettynä ennen kun peli oli vielä enemmän yksittäisten taitopelaajien sinällään näyttäviä ja arvaamattomia ratkaisuja kertoi ehkä maalivahtien torjuntaprosentitkin jotain tämän osaamisesta kun peli oli enemmän maalivahti vs. tähtipelaaja -henkistä. Nykyisellään maalivahtipeli ja koko peli yleisesti ottaen on jo jotain muuta ja tässä P16-ikäluokassa on sinällään viihdyttävää seurata, kun yksittäisen pelin aikanakin joukkueen pelitapa saattaa väsymyksen, pelitilanteen tai muun johdosta muuttua organisoidusta ja ehkä vähän tylsästäkin täydelliseksi luomukaaokseksi, jolloin raikas tuulahdus parin -kolmenkymmenen vuoden takaa nostelee hetkeksi päätään.
Samaan kategoriaan menee myös kenttäpelaajien seuranta ja tässäkin ikäluokassa on muutama todella taitava pelaaja, jotka eivät välttämättä koske palloon peleissä juuri lainkaan, mutta omalla liikkeellään, vastustajan pallottomien pelaajien huomioinnilla tai esim. oikea-aikaisilla avauksillaan ovatkin joukkueen tärkeimpiä pelaajia ja todellisuudessa mahdollistavat maalintekijöiden viimeistelypaikat tai estävät vastustajien vaaralliset hyökkäykset tai läpiajot.
...muilta osin
@juhasiltanen jo tuossa tiivistelikin hyvin torjuntaprosenttien laskemisen ongelmallisuuden - eli yhteenvetona ihan kiva että niitä lasketaan, mutta yhtään mistään ne eivät mitään kerro!