Mielestäni eurooppalaisen kilpaurheilun hienous on juuri kansallisissa sarjoissa, joihin kuuluu myös sarjanousut ja -putoamiset. NHL:n kaltainen franchise-tyyppinen sarja toimii vain Yhdysvalloissa, jossa suurten kaupunkien välimatkat ovat pitkät ja kaupallisuus on viety äärimmilleen. Joukkueet sitten vain ovat "sieluttomia" bisneksiä, joita fanitetaan joko yksittäisen pelaajan tai logon hienouden takia. Siksihän esimerkiksi amerikkalaisessa jalkapallossa monet amerikkalaiset kannattavat enemmän yliopistosarjojen joukkueita, joissa on sentään jotain tarttumispintaa (esim. entinen opinahjo).
Mikäli salibandy saataisiin leviämään kunnolla Amerikkaan, niin siellähän sitten saattaisi olla änärin kaltainen sarja paikallaan. Kaupallista potentiaaliahan salibandylla on, esimerkiksi perinteisten Coca-Cola™ Moments of the Match -tyylisten pläjäyksien lisäksi voisi olla vaikka Budweiser™ Airhook of the Period -tyylinen juttu. Lavanmittaussäännöt vaan uusiksi niin pääsee Ameriikan jannetähkät ja pavelbarberit viihdyttämään katsojia ilmaveiveillä. Vielä kun tappeluista annettaisiin vain viiden minuutin penaltti ja sarjajohdolta tulisi kannustusta kähinöihin, niin suuren yleisön kiinnostus olisi taattu.
Jos halutaan kansainvälisyyttä ja yleisöä kiinnostavia pelejä eri maiden seurojen välille, olisi mielestäni parempi suunta nykyisen Champions Cupin kehittäminen. Ensiksi kuitenkin pitäisi saada uusia haastajia Suomen, Tshekin, Ruotsin ja Sveitsin ulkopuolisista sarjoista, mikä ei olekaan niin simppeli juttu. Tarvittaisiin aluksi lisää harrastajia ja parempia pelaajapolkuja seurojen sisälle myös pienemmissä salibandymaissa, jotta saataisiin laajemmin pelillistä haastetta huipputasolle. Ehkä joskus lähitulevaisuudessa tämä tapahtuu, onhan salibandy suhteellisen nuori ja kasvava laji.