Joukkueena Indians suorittaa hienosti vuodesta toiseen siellä kuuluisassa ylärekisterissä, ja saa pelaajistaan jälleen kerran parhaan mahdollisen tuloksen irti. Siitä kuuluu kunnia koko tiipiille. TPS:ääkin vastaan pelaajat jättivät kaiken mahdollisen kentälle, silti näistäkin ponnistuksista jää taas vain luu käteen. Yhtään enempää ei voinut nähdyn runkosarjaesityksen jälkeen Indiansilta odottaa.
Tulevina vuosina Indians voi edelleen kiusata isompia ja välieriin voi hyvänä vuotena yltää kuten on kerran tehnytkin. Palkintona jatkossakin luvassa sisupuukko ja sympatiaa. Menestyvän miesten edustusjoukkueen eteen tarvitaan edelleen muutakin kuin hyvää heimohenkeä ja muutamaa kärkiyksilöä, joista kirkkaimmat Inkkareista ikävä kyllä tälle kaudelle poistuivat. Sen menestymisen vaatimustason on aika moni muukin lajin kärkiseura saanut pidemmän kaavan kautta todeta, kun ymmärsivät lopulta mitä kaikkea Classicin syrjäyttämiseen oikeastaan on näiden kuuden dynastia-vuoden aikana vaadittu.
Joillekin hyvät treenit kavereiden kanssa voi olla kuitenkin tärkeämpää kuin mestaruuksien voittaminen - eikä kellään olekaan siihen mitään sanomista. Toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä, pelaajilla on erilaiset motiivit tehdä hommia päivästä toiseen. Kaikkien ei mestaruuksia tarvitse ikinä voittaakaan. Riittää että voi unelmoida. Pelkällä unelmalla moni jaksaa taas tiipiissä painaa hommia seuraavaan kauteen.
Onnittelut TPS:lle jatkopaikasta - hyvää kesälomaa Indiansille!