Salibandyliitto

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Kiitos Säbeltäjälle kommentista! Ei koe SalibandyTV kätkytkuolemaa. Lisää kaasua painetaan ja suunta on kovaa eteenpäin. Juuri tuli täyteen 20 000 rekisteröityä käyttäjää, seuroja on sisällä yli 120, ottelumäärät kasvavat ja rahakin liikkuu vähitellen palvelussa (tärkeää seuroille ja palvelun elinvoimaisuudella). Avauskausi ollut vaiherikas, mutta tuolta marraskuun korvilta on palvelu toiminut vakaasti. Uskallan ennustaa, että ns. kakkoskausi SalibandyTV:ssä lisää volyymeja isosti. Palvelun pihvi on edelleen se, että se on seuroille erinomainen käytön ja ansainnan kannalta, toinen pihvi on kaikkien salibandyotteluiden keskittäminen (poislukien F-liiga). Todettakoon vielä loppuun, että SalibandyTV:n palveluntarjoajasta eli Icareuksesta on pelkkää hyvää sanottavaa. Referenssit kunnossa ja siellä on isosti haluttu lähteä tekemään jopa hieman "payback-hengessä" lajille erittäin kustannustehokkaasti palvelua, josta hyötyy koko lajikenttä.

Joo mutta onko tämä ollut taloudellisesti kannattavaa toimintaa? Onko tästä olemassa mitään konkreettisia tunnuslukuja ja mittareita?

 

[Opelix]

Maajoukkuetie-tapahtumat maksaa seurat ja pelaajat. Toki niistäkin liitolle tulee maksettavaa united-valmentajien muodossa. Maaajoukkuetapahtumat sitten ovat pelaajille ilmaisia.

Niin. Kannattaa erottaa maajoukkuetietapahtuma noista esim.U17 maajoukkuetapahtumista. Aika laajalla otannalla on menty noissa maajoukkuetapahtumissakin missä liitto maksaa viulut ja sinne siis pelaajat nimetään.

Mutta en ole nyt satavarma kumpia nuo melkein sadan pelaajan massatapahtumat olivat.

 

[juhasiltanen]

Maajoukkuetie-tapahtumat maksaa seurat ja pelaajat. Toki niistäkin liitolle tulee maksettavaa united-valmentajien muodossa. Maaajoukkuetapahtumat sitten ovat pelaajille ilmaisia.

MAAJOUKKUETIE -tapahtumat maksaa pelaajien vanhemmat. Huom. nimi pitää kirjoittaa kokonaan isolla. Tarkkaa puuhaa.

 

[Mansikkapohkeessa]

Joo mutta onko tämä ollut taloudellisesti kannattavaa toimintaa? Onko tästä olemassa mitään konkreettisia tunnuslukuja ja mittareita?

Jos firma ennustaa 150k€ tappiollista vuotta, mutta ennuste heittää 200% huonompaan suuntaan, on selvää että yhtiön taskulaskimessa on plus ja miinus väärinpäin.

Yhtälössä on mukana myös pettämätöntä raviurheilun logiikkaa, "tehdääs taas sellainen budjetti, joka on tänäkin vuonna samat 150k€ tappiollinen. Sitten säästetään 200k€ vuodessa, ka-pum, meillä on 50k€ voitollinen vuosi edessä!"

Toki esim. julkisella sektorilla on käytössä malli, jossa velat ovat vain numeroita taseessa ja ne korjaantuvat vappusatasilla vaalien alla, mutta yksityiset firmat joutuvat usein maksamaan velat pois. Jos luvut pitävät paikkansa ja 2022 sukellettiin 450k€ miinukselle, sen verran on jostain pois. Osa on katettu velalla, osa katetaan Eerikkälän tarunhohtoisilla kulmalauteilla isojen valaiden heittelemistä pullanmuruista mutta loput ollaan syöty 2023 tulovirroista.
Konkurssia edeltävissä vaiheissa yhtiöiden lumipalloa kasvatetaan yhä suuremmilla lupauksilla ja visioilla tulevaisuudesta, alijäämiä katetaan seuraavan tilikauden jäsenmaksuilla ja lainoja uudelleenjärjestellään yhä tiuhemmin.

Muistellaan hetki menneitä ja kynttilöitä sytyttäen tarinoita kultaiselta ajanjaksolta, missä kotimaa kävi lajille liian pieneksi
Katseet ulkomaille - F-liiga Draft tuo uudella tavalla väriä F-liigaan - Suomen Salibandyliitto
Joko näit Singapore-dokumentin? Salibandyn suurlähettiläät nyt kokonaisuudessaan Salibandyliiton YouTube-kanavalla - Suomen Salibandyliitto
Tässä tulee Suomen World Games -joukkue - Suomen Salibandyliitto

 

[Kossi Agassa]

Jari Kinnuselta mielenkiintoinen twiitti aiheesta. Eli näyttäähän tuo liiton taloudellinen tulos heiluneen ennenkin.

Yksi asia mikä myös heiluttelee noita tuloksia vuosien välillä on sarjamaksut. 2020 kerättiin täydet maksut. Ja 2021 tai 2022 joukkueille hyvitettiin sitten sarjamaksuista.

 

[Mansikkapohkeessa]

2020 tulos oli poikkeuksellinen, perutut vuorot, korona-avustus jne… toi tulokseen plussaa.
2021 oli katastrofi, kotikisat jotka on yleensä tulonlähde, eivät nostaneet tulosta plussalle.
2022 on jatkumoa tuolle, joten alamäki on raju.

Jos laji halutaan pelastaa, niin pitäisi tarkastella niitä tehtyjä päätöksiä, mitä on tehty viimeisen 10 vuoden aikana. Supercup toi jäähalliin ~ 10000 eri silmäparia kerralla. Nykyinen finaali tuo kotipeliin 1000 silmäparia. Finaalien kotipeleissä jos on tupa täynnä molemmilla kerroilla, vaihtuvuus on pientä, samat silmät on paikalla, joka taas tarkoittaa että tavoitettavuus on pudonnut rankasti.
Seuroille tämä käy, ei ole merkitystä kuka lipun maksaa kunhan maksaa. Lajiliitto jää kärsijän rooliin.

Kasvu lähtee urheilussa sisältäpäin, mitä enemmän sisäistä hyvinvointia, sitä paremmin laji pärjää kilpailussa muita lajeja vastaan, joka taas muodostuu tulovirraksi myöhemmin.

 

[Kossi Agassa]

2020 tulos oli poikkeuksellinen, perutut vuorot, korona-avustus jne… toi tulokseen plussaa.
2021 oli katastrofi, kotikisat jotka on yleensä tulonlähde, eivät nostaneet tulosta plussalle.
2022 on jatkumoa tuolle, joten alamäki on raju.

Jos laji halutaan pelastaa, niin pitäisi tarkastella niitä tehtyjä päätöksiä, mitä on tehty viimeisen 10 vuoden aikana.

Kuten Kinnunen tuossa yllä olevassa twiitissäkin sanoin, niin liiton tuloshan ei edes saa olla jatkuvasti plussalla, koska Salibandyliitto on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhteisö.

Ja liitto on edelleen velaton ja vakavarainen.

Toki viime kauden tuloksen jälkeen joudutaan tekemään jotain liikkeitä, mutta ei tässä nyt tarvitse varsinaisesti puhua lajin pelastamisesta.

Noin yleensäkin joukkuelajien harrastajamäärät tulevat laskemaan, koska ikäluokat pienenevät. Eli tähän myös salibandyn tulee valmistautua.

 

[Opelix]

Noin yleensäkin joukkuelajien harrastajamäärät tulevat laskemaan, koska ikäluokat pienenevät. Eli tähän myös salibandyn tulee valmistautua.

Kaikkien lajien tulee käyttää energiansa siihen miten harrastamisen hinta saadaan pysymään kohtuullisena. Tiedän että monelle harrastajalle ne "reissupelit" ovat lisämotivaatio touhuun mutta kyseenalaistan kyllä vahvasti että 9-12-vuotiaat istuvat joka toinen viikonloppu tuntikausia busseissa pelien takia. Liittyy vahvasti kustannuksiinkin.

 

[Säbäonkivvaa]

Kaikkien lajien tulee käyttää energiansa siihen miten harrastamisen hinta saadaan pysymään kohtuullisena. Tiedän että monelle harrastajalle ne "reissupelit" ovat lisämotivaatio touhuun mutta kyseenalaistan kyllä vahvasti että 9-12-vuotiaat istuvat joka toinen viikonloppu tuntikausia busseissa pelien takia. Liittyy vahvasti kustannuksiinkin.

Tällä hetkellä ainakin ikäluokassa P19 ja P22 kustannukset on sitä luokkaa, että menty jo huikeasti ohi jääkiekon. Pelejä on paljon, vieraspelit vievät ison siivun hinnasta, joka tulee jo muuten kovan kuukausimaksun päälle. Tällä keinolla lajia ei kannattaisi tuhota.

 

[Ramboll]

Tällä hetkellä ainakin ikäluokassa P19 ja P22 kustannukset on sitä luokkaa, että menty jo huikeasti ohi jääkiekon. Pelejä on paljon, vieraspelit vievät ison siivun hinnasta, joka tulee jo muuten kovan kuukausimaksun päälle. Tällä keinolla lajia ei kannattaisi tuhota.

ohi jääkiekon? tuota en kyllä purematta niele. 3000€ kaudesta toki on paljon rahaa, mutta minun tietojen mukaan lätkä kyllä on kirkkaasti edellä. Tähän voi ottaa huomioon, että vaikka nyt jääkiekko esimerkkinä, harrastaminen on reilusti kalliimpaa nuoremmissa junnuissa, joten koko junnu-uraa kannattaa verrata.

 

[Säbäonkivvaa]

ohi jääkiekon? tuota en kyllä purematta niele. 3000€ kaudesta toki on paljon rahaa, mutta minun tietojen mukaan lätkä kyllä on kirkkaasti edellä. Tähän voi ottaa huomioon, että vaikka nyt jääkiekko esimerkkinä, harrastaminen on reilusti kalliimpaa nuoremmissa junnuissa, joten koko junnu-uraa kannattaa verrata.

Vanhemmissa junnuissa jääkiekko on tällä hetkellä halvempaa ainakin mitä olemme kustannuksia vertailleet. Vieraspelit sisältyvät kausimaksuun, joka on isompi kuin salibandyssa mutta pelien määrä nostaa hinnan korkeammaksi.

 

[Opelix]

Vanhemmissa junnuissa jääkiekko on tällä hetkellä halvempaa ainakin mitä olemme kustannuksia vertailleet. Vieraspelit sisältyvät kausimaksuun, joka on isompi kuin salibandyssa mutta pelien määrä nostaa hinnan korkeammaksi.

Tässä voi olla kysymys myös harrastajamääristä. Ainakin Jyväskylässä on paljon poikia jotka pelaavat sekä P22 että P19 sarjaa, joissakin tapauksissa jopa P17 sarjaa. Varmasti on se "kotijoukkue" jolle kuukausimaksua maksetaan mutta kyllä nuo muidenkin joukkueiden pelit joku maksaa, jos ei peluri itse niin sen toisen joukkueen pelurit.

En tiedä onko kyse siitä että poikia on vähän rostereissa vai siitä että pelaajakehityksen kannalta jotkut saavat pelata suunnilleen niin paljon kuin jaksavat eri joukkueissa, yleensä nämä kärkiukot. Tuo pelaajakehitys maksaa ylimääräistä ihan kaikille joukkueiden jäsenille vaikka vain muutamat yksilöt keräävät sen ison pelimäärän.

 

[Jönssi]

Tässä tulee mieleen lajihistoria. Salibandyliitto ja alkupään seuratkin oli pitkälti kauppatieteilijöiden käsissä. Kun kunnalliset tilat soveltui huonosti lajiin, niin kehitystä vietiin kohti yksityisiä halleja. Sitten kun haluttiin kasvaa samaan aikaan Suomen suosituimmaksi sisäpalloilulajiksi ja terävimmässä kärjessä kohti huippu-urheilua olympiahaaveineen, niin piti kehittää taloutta, olosuhteita sekä organisaatioita kohti sellaista, missä se on mahdollista. Eli mahdollisimman paljon koulutettuja ja palkattuja valmentajia seuroihin (parempi harjoittelun laatu tavoitteena), ja seuraavaksi seura-, valmennus- ja junioripäälliköitä isompiin seuroihin kehittämään näitä.
Lisäksi mahdollisimman paljon leiripäiviä junioreille (maajoukkuetie tähän hyvä, mutta tyyris väline).

Kaikki nämä on nostaneet aikanaan yhden edullisimmista palloilulajeista kalleimpien joukkoon. Uhka on sama kuin muissakin lajeissa. Menetetäänkö ns. kriittinen massa kun vähävaraisemmat tai (ne harvat) suuremman lapsikatraan perheet joutuvat toteamaan ettei ole varaa?
Tämä kysymys nousee ikäluokkien pienentyessä entistä merkittävämpään rooliin.

 

[Kossi Agassa]

Vanhemmissa junnuissa jääkiekko on tällä hetkellä halvempaa ainakin mitä olemme kustannuksia vertailleet. Vieraspelit sisältyvät kausimaksuun, joka on isompi kuin salibandyssa mutta pelien määrä nostaa hinnan korkeammaksi.

Esim. Oulussa a-junnut kuuluu samaan osakeyhtiöön miesten liigajengin kanssa ja käsittääkseni kausimaksuja ei ole.

Mutta silti ei voi sanoa, että salibandy olisi halvempaa. Kun pelataan valtakunnallisia sarjoja, niin kaikki lajit on kaalliita. Jääkiekko on heti alusta kallista. Kk-maksut on luokkaa 150-200€ jostain U9-ikäisestä asti. Salibandyssa ollaan kausimaksuissa samoissa hinnoissa.

 

[Kossi Agassa]

Ei näköjään voi enää muokata tuota ylläolevaa viestiä.

Mutta siis tarkoitin, että Kärppien a-junnuissa ei ole kausimaksuja. Ja esim. OLS:n P22 joukkueessa pääosa rahasta tulee vanhempien kukkarosta.

 

[Opelix]

Ei näköjään voi enää muokata tuota ylläolevaa viestiä.

Mutta siis tarkoitin, että Kärppien a-junnuissa ei ole kausimaksuja. Ja esim. OLS:n P22 joukkueessa pääosa rahasta tulee vanhempien kukkarosta.

Tuossa sitten tiivistyy se missä lajeissa ”emoseuralla” on varaa pyörittää myös isoimpia junnuja. Aika monessa liigaseurassa taitaa noin olla. Toki A-junnuihin pelaamaan päästäkseen jääkiekossa varsinkin isoilla liigapaikkakunnilla täytyy olla salibandyyn verrattuna jo aika paljon kovemmalla tasolla urheilullisesti.

 

[Ramboll]

Tuossa sitten tiivistyy se missä lajeissa ”emoseuralla” on varaa pyörittää myös isoimpia junnuja. Aika monessa liigaseurassa taitaa noin olla. Toki A-junnuihin pelaamaan päästäkseen jääkiekossa varsinkin isoilla liigapaikkakunnilla täytyy olla salibandyyn verrattuna jo aika paljon kovemmalla tasolla urheilullisesti.

Jääkiekossa ja jalkapallossa vanhimmat junnut ovat liigan alla. Salibandyssa se ei ole edes järkevää, koska RY-mallinen toiminta ei ole bisnestä. SPV taitaa olla ainut, jolla tämä voisi edes teoriassa olla mahdollista.

 

[Kossi Agassa]

Tuossa sitten tiivistyy se missä lajeissa ”emoseuralla” on varaa pyörittää myös isoimpia junnuja. Aika monessa liigaseurassa taitaa noin olla.

On varaa pyörittää, mutta kyse on myös sijoituksesta. Jääkiekossa parhaille a-junnuille lyödään myös halpa ja monivuotinen liigasoppari kouraan. Nämä kun sitten nousevat liigapeleihin vakiomiehistöön, niin seura säästää jo melkein yhdellä pelaajalla melkein sen a-junnujen kausibudjetin. Jos verrataan siihen, että pitäisi ostaa mitat täyttävä pelaaja muualta.

Futiksessa taas ulkomaille siirtyvistä lahjakkaimmista pelaajista maksellaan kuusinumeroisia siirtokorvauksia.

Salibandyssa jos seuralla olisi varaa maksaa myös P22-joukkueen kausimaksut, niin samalla rahalla hommaisi melkein maajoukkueen ykkösketjun

 

[Opelix]

Salibandyssa jos seuralla olisi varaa maksaa myös P22-joukkueen kausimaksut, niin samalla rahalla hommaisi melkein maajoukkueen ykkösketjun

Erittäin osuva vertaus 🥳

 

[Mansikkapohkeessa]

Kuten Kinnunen tuossa yllä olevassa twiitissäkin sanoin, niin liiton tuloshan ei edes saa olla jatkuvasti plussalla, koska Salibandyliitto on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhteisö.

Ja liitto on edelleen velaton ja vakavarainen.

Toki viime kauden tuloksen jälkeen joudutaan tekemään jotain liikkeitä, mutta ei tässä nyt tarvitse varsinaisesti puhua lajin pelastamisesta.

Noin yleensäkin joukkuelajien harrastajamäärät tulevat laskemaan, koska ikäluokat pienenevät. Eli tähän myös salibandyn tulee valmistautua.

Linkki lähdeaineistoon olisi kiva.

Jos puretaan toi väittämä osiin, niin miten velattomuus on mahdollista jos voittoa ei tavoitella mutta tappiota tulee?
Ei sillä, hankalaa olla voittoa tavoittelematon, mutta vakavarainen, jostain sen varallisuuden on aikanaan pitänyt päätyä tilille?

Ikäluokat pienenee ja lajin suhteellinen osuus liikunnan harrastajista pienenee. Tähän kiihtyvät tappiot ja kasvavat kulut, joilla tavoitellaan niitä signaporelaisia pelaajia tänne, niin ei taida reseptikirjassa olla sivua millä palanut saadaan maistumaan taas tuoreelta.

Seurojen tasolla on vielä hyvää tekemistä mahdollista nähdä, mutta liittotasolla homma on mennyt överiksi. Varallisuutta ei ole, näkyvyyttä eikä tavoitettavuutta ole, mutta kuluja kyllä osataan lisätä.
Lajin pitäisi osata keventää imagoaan, tosikkomaisuuttaan ja huippu-urheilusta poreiluaan, palata alkulähteille missä tekeminen oli rosoista, hauskaa ja vähemmän totista.