@Jönssi @Mansikkapohkeessa
Kumpi on tärkeämpää kun talousluvut on nyt käyty läpi?
1. Salibandy yrittää murtautua eniten harratetuksi sisäpalloiluksi?
2. Luodaan brändi lajista jota voi harrastaa he jotka eivät opi luistelemaan(puolivitsi) , luodaan matalan kynnyksen pallopeli mikä oli aikanaan tarkoituskin?
Liitto ei edelleenkään ymmärrä että jäädään jälkeen muista sisäpalloiluista olympiahaaveista nyt puhumattakaan.
Onko liikaa viinereitä ollut tarjolla?
Tärkeintä on tehdä sitä, mitä lajia harrastavat haluavat. Lajiliitto on erkaantunut siitä osasta lajia, mikä tulee kentälle ja vetää lenkkarin narut kireälle, mutta lähentynyt sen osan kanssa, jossa Armanin puvut ja punaiset matot säihkyvät kilpaa salamavalojen loisteessa.
Epävirallisten galluppien mukaan, suurin osa pelaajista haluaa pelata. Hieman oikaisten, toiveita olisi siihen että lajiliitto keskittyisi tuottamaan mahdollisimman monta alustaa pelejä varten, jotta pelejä voisi syntyä tarvittavan paljon.
Omiin empiirisiin havaintoihin pohjautuva näkemys on, että lajiliitto on yrittänyt kaventaa kärkeä ja tuomaan maajoukkuetta, ulkomaan värväyksiä, ämöriikan matkoja yms... yhä keskeisemmäksi osaksi lajia.
Yllä olevasta voisi päätellä, että ristiriidat ovat olemassa. Lajiliiton suurimmat tulonlähteet ovat edelleen ne, joiden lompakoista kausimaksut siirtyvät liitolle, juuri se kantava oksa mikä on pettämässä.
Lajiliiton suurimmat kuluerät kohdistuvat siihen osaan, millä halutaan murtautua lajin ulkopuolisten lompakoihin ja tehdä laillistettuja ryöstöjä myytyjen elämyslippujen suhteen.
Dilemman kuvauksen jälkeen tulee realiteetit vastaan. Se maksava kansanosa, jota penkkiurheilijoiksi kutsutaan, on saturoitunut markkina, tarkoittaen että jokaisella on olemassa laji mihin kiinnostus kohdistuu. Vapaamatkustajia ei ole, joten markkinaosuuden valtaaminen muilta lajeilta tarvitsee sitä massojen hallinnan ainoata valtikkaa, rahaa.
Paljonko rahaa sitten tarvitaan? Vastaus on että muut firmat eivät aio menettää markkinaosuuttaan, joten valaiden voitelussa Eerikkälän rapukekkerit pitää onnistua just eikä melkein, jotta rahaa olisi enemmän käytössä kuin muilla lajeilla.
Nykyinen tie on kuljettu loppuun, tämä ei tarkoita etteikö salibandya pelata vielä 2050-luvulla, ihan varmasti pelataan. Mutta tämän päivän virheet syövät mahdollisuuden kääntää kelkkaa ja vaikkapa mäkihyppyä seuranneet tietävät mitä tien päässä odottaa, mm-kisoissa edessä on laihat vuodet, F-liigan telkkariaika on nollissa jne...
Pitkän alustuksen jälkeen, vastaus alkuperäiseen kysymykseen on ensin 2, sitten vasta 1.
Vuosituhannen vaihteessa laji oli huipulla näkyvyyden suhteen vaikka melkoisen rautaisia kosketuksia kentillä nähtiin ja pelaajat eivät olleet samasta muotista veistettyjä. Paluu juurille ja/tai sääntöjen reipas muutos on se kipeä laastari joka pitäisi repäistä pois jotta paraneminen voisi alkaa.