Kausi on ohi. Neljäs tila on lopulta pettymys, varsinkin kun kausi päättyi sesongin pisimpään tappioputkeen. Kokonaisarvosana, ennakko-odotukset huomioon ottaen, nousee kuitenkin kiitettävän puolelle, 9-
Runkosarja:
Runkosarja alkoi kangertelevasti. Syksyn ja Juuso Keskisen paluun myötä joukkueen otteet paranivat ja MM-kisataukoon mennessä SPV oli kerryttänyt tililleen syksyn pisimmän voittoputken. Kevätkaudella tapahtui muutamia "työtapaturmia" ja 13 menetettyä pistettä sarjataulukossa alapuolelle sijoittuneille sinetöivät lopulta sen, että taistelu kotiedusta kariutui. SPV meni kuitenkin kauden aikana pelillisesti eteenpäin, keräsi aiempia vuosia paremman pistepotin ja sijoittui runkosarjassa parhaiten sitten kauden 18-19. Isot pystyttiin haastamaan hyvin, mutta suoritusvarmuus ei riittänyt läpi runkosarjan. Pahin floppisuoritus oli tietysti tipahtaminen cupista Salbaa vastaan.
Pudotuspelit:
Puolivälieräsarja Krp:tä vastaan oli tietenkin kauden kohokohta. Joukkue taisteli maalivahti Liukkosen johdolla voiton sarjasta selkeästi voitoin 1-4. Jälkeenpäin on helppo sanoa, SPV:n henkinen bensa loppui tuon sarjan Jälkeen. Välierissä puolustuspää piti edelleen koko kuluneen kauden malliin, mutta rohkeus hyökätä loppui tyystin. Tottakai myös Classic teki siitä vaikeaa omalla puolustuspelaamisellaan. SPV:n kausi henkisellä tasolla päättyi puolivälieräsarjan voittoon. Tässä kokenut valmennus joutuu katsomaan peiliin, kuinka joukkueen henkistä virettä ei saatu pidettyä yllä eikä nostettua vielä edes pronssipeliinkään. Muutenkin jotkut valmennuksen peluutukselliset ratkaisut, esim. kokoonpanon tiivistämisen yhteydessä herättivät kummastusta.
Yksilöt:
Joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja koko kauden mitassa on Riku Hakanen, joukkueen ylivoimainen pistekunkku. Häntä säestävät hyvin Juuso Keskinen ja Konsta Haukkala. Vasta välierissä viime kauden tehotrio koottiin yhteen, mutta tulos oli pettymys. Kolmikko ei löytynyt kevään viimeisiin peleihin yhteistä säveltä. Useammin verkko soi omassa kuin vastustajan päässä heidän ollessa kentällä. Tärkeää kuitenkin on, että koko kolmikko jatkaa ensi kaudella Seinäjoella, mutta valmennuksella on pähkinä purtavana, kuinka hyökkäysketjut rakentaa, kun yksi erittäin hyökkäysorientoitunut laituri liittyy joukkueeseen kesällä. Puolivälieräsarjan tärkein ukko löytyy tolppien välistä. Jo runkosarjassa parhaan torjuntaprosentin saavuttanut Teppo Liukkonen oli Nokiaa vastaan ihan älyttömässä moodissa ja merkittävä tekijä siihen, että SPV meni jatkoon. On erittäin hienoa, että Teppo jatkaa seuraavat vuodet Seinäjoella. Joillain pelaajilla jäi parannettavaa, runkomiehistä Tammiranta, Autio ja Lokasaari eivät pelanneet uransa parasta kautta. Suuremmalla nälällä ensi kauteen.
Kaksi merkittävää pelaajauraa päättyi. Uran loppua kohti pienemmälle vastuulle jäänyt Sami Koski ja todellinen työmyyrä Jukkis Pelto-Arvo päättivät uransa pronssipeliin. Myös Viljami Järvikangas siirtynee siviilielämään liittyvien asioiden vuoksi muualle. Muuten runko pysynee koossa ja ainakin Peter Kotilainen on siirtymässä Peliveljiin. Nuorista ainakin P19 maajoukkupelaaja Joona Kajaala saanee suurempaa vastuuta. Prosessi etenee ja tämän kauden saavutuksia lähdetään parantamaan.
