Lähtökohdat ensi kauteen on mielestäni paremmat kuin vuosi sitten. Peli on kehittynyt, mutta prosessi on hidasta ja etenee pienin askelin. SPV on saanut puolustuspelinsä hyvälle mallille. Päästettyjen maalien pieni määrä ja sarjan kärkipäätä olevat alivoimaprosentit kertoo siitä, että oma pää onnistutaan tilkitsemään hyvin. Tässä iso apu on tietenkin maalivahtipeli. Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että SPV:llä on yksi sarjan parhaista maalivahdeista ellei paras. Pienemmälle vastuulle jäänyt entinen ykkösmaalivahti Rasmus Hasu on edelleen varmasti sarjan parhaita kakkosmaalivahteja.
SPV:n pelillisen kehityksen suurin haaste on pallollisen pelin kehittyminen hyökkäyspäässä ja hyökkäyspelin tehokkuuden lisääminen, ilman että se vaikuttaa liikaa joukkueen puolustamiseen. Kärkimiehet pystyvät tuottamaan kyllä hyökkäyssuuntaan ja pääosin myöskin tehokkaasti. Kahden muun kentän rooliksi jää pallollisenakin vain pallonhallinta ilman riittävän laadukkaiden maalipaikkojen luomista. Tuntuma ensi kauden kokoonpanosta on se, että ainakin kaksi tuottavaa hyökkäysketjua pitäisi saada rakennettua. Jukkiksen lopettaminen vie karvausvoimaa, mutta kyllä siihen varmasti pätevä ratkaisu on löydettävissä. Kosken panos 5vs5-pelissä on jäänyt viime aikoina vähäiseksi. Suurin menetys Sämpyn lopettamisesta koituu yv-pelille, jonka kapellimestari hän on ollut 20 vuotta. Yv-pelaaminen vaatii uudenlaisen lähestymistavan, mutta jos Koski vaihtuu Kotilaiseen, tuskin vaaran tunne vähenee.
Muutamilta pelaajilta esim. Heikkilä, Tammiranta ja molemmat Karjanlahdet on odotettu nyt muutama vuosi sitä lopullista steppiä liigapelaajjien eliittiin. Kulunut kausi ei vielä kehitysaskeleita osoittanut toisin kuin Juho Repo, joka vielä viime kaudella ei mahtunut aina edes pelaavaan kokoonpanoon. Siirto pakiksi nosti pelaamisen uudelle tasolle ja suoraan ykköspakkipariin. Liukkosen ja Revon lisäksi myös Miika Latvala nosti tasoaan. Kapteenin nauhan saanut Latvala nousi joukkueen henkiseksi johtajaksi ja pallovarma pakki oli pelillinen johtaja myös kentällä.
Hieman isompaa vaihtuvuutta joukkueeseen olisi odottanut. Nyt 1-2 tulijaa on aika vähän, kun lähtijöitä on enemmän ja rosterissa on muutama, joita ei voi laskea ison vastuun kantajiksi. Ennenkaikkea joukkueen kokoonpano kaipaa sellaista korkean profiilin pallollista puolustajaa, kuten Matias Veikkola oli aikoinaan. Myös huippuluokan sentteri kelpaisi. Tänä keväänä moni pelaajahankintayritys jäi yritykseksi eri syistä, mutta ilmeisesti yksi iso nimi kuitenkin tekee paluun punaisiin. Peter Kotilainen on edelleen iso nimi salibandyssa vaikka viime vuosiin on uralla mahtunut monenmoista. Peter pelasi tänä keväänä huimat pudotuspelit Sveitsissä eli on pelimies edelleen. Ennenkaikkea Peter on intohimoinen pelaaja, jolla on edelleen halu tehdä pisteitä ja ratkoa pelejä. Vaikka Kotilaiseen aina liittyy riskejäkin, viime kerta Seinäjoella meni pelillisesti hyvin ja yleisö ottaa Peterin omana poikana vastaan.
Keväällä Seinäjoella päästiin samanlaiseen salibandyhuumaan kuin vuosia sitten. Tästä on hyvä jatkaa tutun joukkueen kannustamista ja seuraamista uuteen kauteen.