Seinäjoella salibandyväki voidaan jakaa karkeasti kahteen lajityyppiin; salibandyromantikot ja salibandyrealistit.
Romantikoille menestyksellä ei ole väliä. Kaksi liigaseuraa samassa 60000 asukkaan pikkukaupungissa on autuaaksi tekevä asia eli heille riittää kunhan mahdollisimman moni (keskitason pelaaja) saa tilaisuuden pelata liigaa kotipaikkakunnalla ja pelejä riittää katsottavaksi kaupungissa, pahimmillaan yhtä aikaa molemmissa halleissa.
Realistit taas ymmärtävät, että tämä ei ole menestyksen tie. Toinen seura rämpii eteenpäin minibudjetilla taistellen kynsin hampain sarjapaikastaan. Tulee siinä samalla syöneeksi myös sen vahvemman yleisöpotentiaalia ja yhteistyökumppaneiden panostuksia eli taloudellisia resursseja, saapa houkuteltua silloin tällöin 1-2 lupaavaa pelimiestäkin leiriinsä. Seinäjoella ollaan tilanteessa, jossa kummankaan seuran kapasiteetti ei riitä taistelemaan paikoista kirkkaimmissa valoissa. Tämä näivettää varsinkin yleisön kiinnostuksen lajia kohtaan. Ennusmerkit tästä on nähty jo salibandykatsomossa Seinäjoella tällä kaudella. Olen huolissani tulevaisuudesta.
Väitän, että Seinäjoella ei ole tällä hetkellä, kahdesta liigaseurasta huolimatta lainkaan sellainen salibandybuumi kuin esim. kaudella 2018-2019. Silloin SPV pelasi mitaleista ja Jymy divarissa. Pelipaikkoja löytyi silloinkin nuorille talenteille. Osa pääsi liigajoukkueen matkaan, osa haki vauhtia divarista. A- ja B-junioreissa alueen parhaat pelasivat samassa jengissä ja molemmat junnujengit pelasivat SM-finaaleissa. B-pojat voittivat kultaa yli tuhannen silmäparin edessä. Nyt nuo lahjakkaat nuoret ovat kahdessa eri leirissä ja yhteispelin paras potentiaali on hukattu. Nykyisin molemmilla on omat junnuporukat, jotka eivät enää menestystä tavoittele, Jymyn joukkue ei ole edes SM-tasolla. Vielä 2019 SPV edustuksen yleisökeskiarvo huiteli yli 900 katsojassa (osaltaan toki Kosonen houkutteli väkeä lehtereille). Taas tullaan siihen, että sillon oli resursseja hankkia esim. pelaaja, joka toi yleisöä halliin ja nämä puolestaan lisää pelimerkkejä seuralle. Palkintona panostuksista pronssimitalit kaulaan. Nämä ajat saattavat olla lopullisesti takanapäin. Tällä kaudella edes paikallispeli ei houkutellut paikalle kuin reilu 800 ( toki koronakin vaikuttaa). Pohjalainen salibandybuumi on hiipumassa, kahdesta liigajengistä huolimatta.