Näissä pelaajaspekulaatioissa kannattaa kuitenkin muistaa, että tätä rosteria on kasattu siitä näkökulmasta että on mahdollista voittaa Ruotsin tasoinen jengi viimeisenä viikonloppuna. Ja nimenomaan sillä pelitavalla kuin Nykky uskoo sen olevan mahdollinen. Sen takia se Tykkyläinen esim siellä on. Olen satavarma että joku Krp:stä kasattu ehjä kentällinen, tai vaikkapa Oilersin ykkönen kokonaisuudessaan, olisi riepotellut jotain Slovakiaa satanolla ja ehkä voitettu Sveitsikin, mutta ainoastaan jos heille olisi annettu vapaudet toteuttaa siellä askissa itseään vapaasti. Turha tuonne on jotain Markkolaa miettiä jos taktiikkana on vain kyykkiä puolessa kentässä ja jos saadaan pallo haltuun niin ensin pitää laskea montako vastustajaa on edessä ja takana, ennen kuin saa lähteä iskemään. Voitetaanko sillä pelillä ja tiimillä kuitenkaan maailmanmestaruutta, niin en osaa sanoa.
Se tässä on tietty huolestuttavaa, että jos pelitapa on haluttu rakentaa tiiviiksi ja riskittömäksi, niin kovin helpolla Sveitsi eilen silti pääsi paikoille. Ja toisaalta se on ihan aiheellinen kysymys, että jos Suomen materiaali (ml. kotiin jääneet) kerran kestää vertailun kenen kanssa vaan, niin kannattaisiko sitten vaan antaa pelin virrata enemmän ja luottaa prosentteihin, jolloin useammin kuitenkin soi vastustajan päädyssä kuin omissa ja rakentaa rosteri sen mukaisesti. Ehkä se nykypäivän menestys huippusalibandyssä vaatii että pystyt ketterästi ja monipuolisesti mukauttamaan pelitavan vastustajan ja ottelun vallitsevan tilanteen mukaisesti. Ja tämän osalta eilinen kyllä herätti paljon kysymysmerkkejä valmennuksen suuntaan.
Onko Suomen kehitys pelitavallisesti pysähtynyt, eli niin sanotusti nähty ja Nykyn aikakauden on syytäkin päättyä? Viikon päästä tiedetään vastaus tähän. Edelleen on mahdollisuus mennä päätyyn asti, mutta juuri nyt vaikuttaa siltä että syystä tai toisesta joukkue ei ole iskussa ja paljon pitää parantaa jos haluaa edes mitaleille.