Luodaan katsaus miesten hallitsevan mestarin kauteen vielä ennen kuin uusi mestari on selvillä. Keskustelua Tepsin kaudesta ei juuri ole virinnyt. Seuran somekin on keskittynyt aiheesta naisten mestaruuspeleihin. Tässä minun mielipiteitäni.
Lähtökohdat kauteen olivat hankalat, kun mestaruuskauden pelaajista joukkueesta poistui 10 pelaajaa, jotka olivat tehneet runkosarjassa 110 maalia 207:stä eli yli puolet kaikista maaleista. Aiheellinen kysymys olikin ketkä tekevät Tepsin maalit tällä kaudella.
Joukkueeseen saatiin viisi uutta pelaajaa seurasiirtojen kautta ja liuta omia junioreita. Joukkue nuoreni merkittävästi ja myös päävalmentaja vaihtui. Edellä olevaan peilaten tuntui oudolta, että monella taholla oli niin korkeat odotukset joukkueen menestyksestä. Itse ajattelin runkosarjan sijoituksen olevan haarukassa 6-8.
Mestaruusjuhlien vihdoin tauottua olikin jo elokuun puolessa välissä ohjelmassa Champions Cupin ottelut Falunia vastaan ja syyskuun alkupuolella Super Cup Tallinnassa ennen sarjakauden alkua. Joukkueen pelitapaa alettiin rakentaa jo siis hyvin varhaisessa vaiheessa kautta. Alkukautta sävytti yltiöpäinen karvaaminen, josta onneksi sitten kauden edetessä luovuttiin.
Sijoitus runkosarjan jälkeen oli 5. jota minusta voi pitää onnistumisena. Puolivälierät jäivät hieman piippuun, kun ei saatu kuin yksi voitto Indianseista. Inkkarit olivat hyviä, mutta ehkä voitto tai pari lisää olisi ollut otettavissa, mikäli Stenfors ja Hoikkanen eivät olisi olleet sivussa.
Eniten tästä kaudesta jäi harmittamaan kolmoskentän vähäinen peluuttaminen ja ylivoiman tehottomuus. Ymmärrän, että jokainen valmentaja arvostaa välitöntä menestystä, mutta pitäisi katsoa myös seuran etua pidemmällä tähtäimellä. Nyt kotiedun tai jonkun muun edun saavuttamiseksi lähes kaikkien pelien kolmannet erät pelattiin kahdella kentällä. Se oli omiaan syömään kolmosessa pelanneiden nuorten itsetuntoa ja motivaatiota. Lisäksi vähäisellä peliajalla ei sinne muodostunut juurikaan toimivia ”tutkapareja”. Runsaammalla peliajalla nämä lahjakkaat nuoret olisivat ehkä kehittyneet vielä enemmän ja olisivat parempia runkopelaajia tulevina kausina. Vrt. Indians.
Ylivoima oli iso murheenkryyni. Alkukaudesta se oli liigan huonointa ja loppukaudestakin vielä luokatonta. Monesti mietin, miksei valmennus rakentanut tämän tuloksettoman ylivoimakentän rinnalle kakkosylivoimakenttää. Se ei olisi juurikaan voinut onnistua huonommin ja olisi suonut näille nyt ykkösylivoimassa pelanneille runkopelaajille huiliaikaa onnistua vielä paremmin 5 vs. 5 pelissä.
Mennäänpä sitten pelaajakohtaisiin arvoihin:
Oskari Fälden – vakuuttava. Vakiinnutti asemansa maajoukkueessa ja yhtenä liigan parhaana maalivahtina.
Olli Kuisma – rankkarispesialisti. Ehkä liigan paras kakkosmolari.
Lauri Stenfors – periksiantamaton. Harhaluulo, että olisi hiipumassa. Edelleen maajoukkuetason pakki, jonka pystyy heittämään kentälle ketä tahansa vastaan. Joukkueen kurko runkosarjan +34 tilastollaan. One more year, please! Ei voi lopettaa tuohon pudotuspelisarjassa loukkaantumiseen noin hienoa uraa.
Jere Niemelä – omaperäinen. Parhaimmillaan loistokas pallollinen puolustaja, mutta virheitä tulee monesti liikaa. Hieman edellistä vaisumpi kausi. Aina tapahtuu, kun on kentällä. Suuntaan tai toiseen.
Aleksi Ahokas – palaaja. Lunasti vihdoin ne odotukset, jotka häneen asetettiin kolme vuotta sitten. Edellinen kausi meni osin loukkaantuneena. Maaliennätys rikkoontui.
Janne Hoikkanen – taistelija. Kuuden vuoden palvelus seuralle päättyi. Ei ehkä ykköskentän arvoinen pistenikkari, mutta aina ilo katsoa. Ei säästellyt itseään. Harmittavasti putosi pois pudotuspeleissä.
Peteris Trekse – löytö. Toissakautena Divarista siirtynyt latvialainen. Huikean monipuolinen. Pystyy pelaamaan millä paikalla tahansa ja silti tekaisee lähes 50 pistettä kaudessa. Joukkueen pistekunkku.
Olli Laine – kapteeni. kipusi viime kautena maajoukkueen porteille saakka, mutta tämä kausi oli vaisumpi. +- tilaston -6 karua luettavaa. Tilastovirhe? Joukkueen paras ylivoimapelaaja.
Joonas Koskinen – yllättäjä. Pari kautta loukkaantuneena ja sieltä paluu takasin. Tälle kaudelle yllätysvetona pakiksi. Taustat huomioiden pelasi odotettua paremman kauden.
Tuomas Ojala – takakarvaaja. Pisteissä ylsi jopa viime kauden ylitse, mutta jotenkin jäi kuva, että taantui maajoukkuetasolta alaspäin. Turhan varovainen laukomaan.
Waltteri Vesterinen – taituri. Melko samanlainen kausi kuin edellinen. Kaveri oikealta laidalta vain vaihtui. Ympärille helppo rakentaa kentällinen. Ensi kaudella steppi MM-joukkueeseen?
Lauri Eloluoto – sensaatio. Nuori mies Suomisarja ja junnu SM-kokemuksella Haupitsin paikalle Wessun oikeaan laitaan. 25 maalia runkosarjassa. Hiipui kevään edetessä, mutta tuskin kukaan uskoi tällaiseen läpilyöntiin.
Pyry Kauppinen – jämerä. BeeCeestä tullut vahvistus. Sai syksyllä tilaisuuksia ylemmistä ketjuista ja ylivoimasta, mutta loukkaantui kesken kauden. Loppukaudesta lähinnä kolmoskentässä. Odotetaan parempaa.
Alex Eklund – väkkärä. ErVissä ylijäämäpelaaja, mutta löysi Tepsissä roolia. Taitava käsistään ja äärimmäisen vaarallinen vastustajan maalin lähellä.
Eetu Lehtonen – luotettava. Valmentajien arvostama. Sai nuorista Eloluodon lisäksi vakiopaikan kokoonpanossa. Ei tee paljon virheitä, mutta peliä edistäviä syöttöjä saisi tulla enemmän.
Elias Haataja – raataja. Tekee paljon töitä vasemmalla kaistalla. Pystyy nostamaa jalalla ja pelaamaan pakkina/laitana. Ensi kaudeksi toiveissa rohkeampaa peliä vähillä virheillä.
Juho Koskinen – aliarvostettu. Ihmeen vähän peliaikaa. Kuitenkin näistä kolmosen rotaatiopelaajista selvästi paras +- Hyvä puolustussuuntaan. Jospa ensi kaudella maalintekokin löytyisi.
Aatu Koivisto – maalari. Luonteeltaan maalintekijä. Pääsi joukkueen mukaan kevätkaudelle. Fysiikkaa ja puolustamista kehitettävä.
Heikki Hirvisuo – luutija. Loukkaantui alkukaudesta. Loppukaudesta kolmosen oikeana pakkina. Yksi harvoista, joka pystyy nostamaan jalalla. Toisaalta väkevää tekemistä, mutta harmittavan usein kolisi omissa, kun oli kentällä.
Kasperi Kantonen – joukkuepelaaja. Ei montaa sekuntia peliaikaa koko kaudella, mutta silti yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Luo henkeä vaikeinakin hetkinä. Valkoisten pyyhkeiden äiti.
Willy Sedin – draftattu. Peruspakki, joka haki kuningassyöttöjä. Hieman ailahtelevat otteet eikä varsinkaan mikään vahvistus. Pelasi loppukauden Ruotsin superliigan Mullsjössä.
Oliver Niemelä – karvaaja. Edelliskaudella paikallisvastustajan joukkueessa. Piti syksyn liigataukoa ja tuli kevääksi joukkueeseen. Jaksaa karvata, mutta maalinteko oli vielä hakusessa. Pudotuspeleissä pääsi kokeilemaan kakkosen laitaan.
Kasper Kulmala – laukoja. Tehnyt paljon maaleja junioreissa, mutta ei saanut vielä kovinkaan paljon peliaikaa. Turha arvostella niukan peliajan perusteella.
Valtteri Koskinen – kasvatti. Seuran omalle kasvatille ei löytynyt sopivaa pelipaikkaa joukkueessa, joten lähti kokeilemaan siipiään Sveitsiin.
Lisäksi joukkueessa kirjoilla 7 muuta pelaajaa, jotka ovat olleet pöytäkirjassa 1-2 kertaa runkosarjassa.
