Nimimerkin "Lepo" esittämä tilanne kuvaa varsin hyvin kaikkea kilpaurheilua, oli kyse sitten aikuis- tai junioriurheilusta. Ennen kauden alkua valmentajat maalailevat kauniita kuvia pelaajien kehittämisestä lupaillen maat ja kuut taivaalta. Tilanne varsinaisen kauden aikana saattaa kuitenkin olla hyvin erilainen kuin mitä yksittäinen pelaaja tai hänen vanhempansa kuvitteli. Vaikka kauden alussa olisi puhuttu mitä tahansa joukkueen koosta, tasaisesta peliajasta yms. niin loppupeleissä valmentaja ajattelee ainoastaan joukkueen menestystä ja jos se vaatii esim. lisää pelaajia joukkueeseen, niin siinä kohtaa kauniit puheet unohdetaan. Yksittäisen palaajan kannalta tilanne on kaksijakoinen, mikäli kuulut siihen osaan pelaajista, jotka edelleen pääsevät pelaamaan huolimatta lisäpelaajista/tiivistämisestä yms. niin sehän on vain hyvä asia, joukkue on aina vain kilpailukykyisempi. Mikäli puolestaan kuuluu siihen huonompiosaisten joukkoon, joiden osaksi tulee rahoittaa muiden pelaamista ja nauttia ainoastaan hyvistä treeneistä, tilanne ei ehkä ole niin mukava. Valitettavasti tässä kohtaa ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin purra tuppea/hammasta ja miettiä seuraavan kauden ratkaisuja, kuinka paljon uskon niitä myyntipuheita ja onko tämä seura/sarjataso minulle sopiva, vai saanko muualla enemmän peliaikaa. Mielestäni tätä ei voi kaataa ErVin niskaan, vaan näin toimitaan kautta koko Suomenmaan.