Minusta miesten salibandyn pitäisi pyrkiä ensiksi puoliammattilaislajiksi. Se tarvitsee lisääntyviä tulovirtoja. Mistä niitä saa? Näkyvyyttä pitää nostaa. Se tuo lisää yhteistyökumppaneita. Yksi yleisemmin tarjottu keino kasvattaa näkyvyyttä on lisätä otteluita. Ottelumäärän lisäämisellä saattaa olla positiivinen vaikutus kassavirtaan myös pääsylipputulojen ja ravintola-/kioskimyynnin kautta. Toki yleisömäärän optimoimiseksi otteluiden pitäisi olla tasaisempia ja tasokkaampia kuin nykyään, josta syystä sarjajärjestelmän muuttamista sekä joukkuemäärän pienentämistä olisi syytä harkita.
Salibandy on jääkiekon jälkeen harrastajamäärältään toiseksi suosituin sisäpalloilulaji, joten jokaisella liigajoukkueella pitäisi olla etuoikeus kotihallinsa vuoroihin. Eli siihen ottelumäärien kasvattaminen ei luulisi kaatuvan.
Jos tarkastellaan mestarijoukkueen sarjaottelumääriä johtavissa sisäpalloilusarjoissamme, niin ottelumäärät ovat seuraavat:
- Salibandy RunkoSarja 26 + Play Offs 12-21 = 38-47 ottelua
- Lentopallo RS 36 + PO 11-19 = 47-55 ottelua
- Koripallo RS 44 + PO 11-19 = 55-63 ottelua
- Jääkiekko RS 60 + PO 12-24 = 72-84 ottelua ja vielä vertailuksi
- Jalkapallo 27 ottelua
Jääkiekko täysammattilaissarjana on täysin omilla lukemillaan. Koris ja Lentis lähes ammattilaissarjoina ottelumäärissä huomattavasti salibandyä edellä. Veikkausliigassa ottelumääriä vähennettiin ennen kautta 2019, koska haluttiin tilaa kansainvälisille peleille. Muutos Mestaruussarjaan ja Haastajasarjaan on kuulopuheiden mukaan ollut onnistunut, koska molemmissa riittää panosta loppuun saakka. Koripallo on päättänyt seurata futiksen esimerkkiä ja supistaa koripalloliigan runkosarjan ottelumääriä ensi kaudelle parempien pelien toivossa 44 ottelusta 32 otteluun.
Mielenkiintoista on seurata miten Basketliigan joukkueet selviävät muutoksesta. Viime vuosina useat koripallojoukkueet Suomessa ovat kipuilleet taloutensa kanssa. Lajiväen keskuudessa on usko, että ensi kaudella vähemmistä peleistä mahdollisesti syntyvät taloudelliset tappiot tasaantuvat parin-kolmen vuoden kuluessa. Myös Korisliiga tulee jatkossa jakaantumaan kesken kauden alempaan ja ylempään loppusarjaan. Koriksessa ulkomaalaispelaajien palkkiot ovat merkittävä kuluerä. Tähän saakka niitä on yritetty pitää aisoissa sillä, että ulkomaalaispelaajat on kiinnitetty vasta suhteellisen lähellä kauden alkua. Käykö nyt niin, että amerikkalaisvahvistukset tulevat kuvioon kenties vasta sarjan jo alettua? Mahdollistaako pienempi ottelumäärä laadukkaamman harjoittelun, harjoittelun ja pelien paremman rytmityksen, paremman palautumisen ja sitä kautta paremmat pelit?
Itse olen skeptinen korisliigan uudistuksen osalta. Lajilla on suurempia ongelmia ns. ulkomaalaiskiintiön kanssa. Ketä kiinnostaa käydä katsomassa otteluita, joissa pahimmassa tapauksessa kaikki avauskentällisten pelaajat ovat ulkomaalaisia?
Salibandyliigan osalta lähtisin rakentamaan tuotetta, jossa olisi 12 joukkuetta ja ensin 2-kertainen runkosarja. Sen jälkeen kahdeksalle parhaalle vielä yksinkertainen ylempi loppusarja ja lopuksi loppupelit nykyisessä muodossaan. Pelimäärä lisääntyisi maltillisesti kolmella, mutta ottelut olisivat tasaisempia ja tasokkaampia kevättä kohti menettämättä täysin maantieteellistä kattavuutta. Liigan sijoille 9-12 jääneet pelaisivat Divarin sijoille 1-4 päätyneiden kanssa kaksinkertaisen alemman loppusarjan, joista neljä parasta jatkaisi seuraavan kauden liigassa ja neljä huonointa Divarissa.
Mikäli tämä toimisi ja joukkueiden ottelutapahtumat tuottaisivat vierasotteluiden kulut huomioiden voittoa, niin seuraava porras olisi vielä lisätä ottelumääriä 5-10 ja harkita joukkuemäärien merkitystä tuloihin. Erittäin merkittävä muuttuja tässä on se, että miten ottelujen suoratoisto hallinnoidaan tulevaisuudessa liigan taholta ja miten se vaikuttaa joukkueiden tuloihin. Ansaintalogiikka sen suhteen on vielä kehittymättä.
Naisten sarjajärjestelmän kehittämiseen minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa tietämystä.