Ruotsissa Superliigan mestaruus ratkotaan yhdellä finaalilla. Myös Suomessa ollaan huhuiltu, että Salibandyliiga siirtyisi yhden finaalin systeemiin. Asiaan tarttui eilen Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö Joel Siltasen blogissaan.
Nyt mahdollista finaalimuutosta kommentoi Pääkallo.fi:lle Salibandyliigan toimitusjohtaja JP Lehtonen.
Kuinka paljon siirtymisestä yhteen finaaliin on keskusteltu? Ja mikä on tilanne asian suhteen nyt?
– No, asiastahan ollaan keskusteltu jo useamman vuoden ajan. Ollaan tehty selvitystyötä, mietitty konseptia, pohdittu plussia ja miinuksia, ja totta kai kysytty joukkueiden mielipiteitä. Tällä hetkellä asiasta keskustellaan vakavasti.
Mitkä ovat yhden finaalin plussat ja mitkä miinukset?
– Yksi suuri plussa on markkinointi. Yhden finaalin systeemi luo paljon enemmän mahdollisuuksia markkinoinnille. Miinuksena jotkut voivat pitää, että tämä systeemi on urheilullisesti raadollisempi. Suurin kysymysmerkki on, että kummalla systeemillä saavutetaan enemmän ja, että kumpi systeemi kehittää lajia paremmin.
Milloin asian suhteen tehdään päätöksiä?
– Päätös Salibandyliigan siirtymisestä yhden finaalin systeemiin saadaan tämän kevään aikana.
Mikä taho tekee lopullisen päätöksen?
– Lopullisen päätöksen tekee Salibandyliiton hallitus, koska kyseessä on kilpailujärjestelmään liittyvä asia. Salibandyliigan hallitus tulee toki antamaan myös oman näkemyksensä, mutta lopullisin päätöksen tekee Salibandyliiton hallitus.
Siirrytäänkö yhden finaalin systeemiin varmuudella jossain vaiheessa?
– Ei voi sanoa, että varmasti, mutta asiaa pohditaan erittäin vakavissaan.
Onko mahdollista siirtyä yhden finaalin systeemiin jo ensi kaudeksi?
– On mahdollista, että Salibandyliigan mestari ratkotaan ensi kaudella yhdellä finaalilla.
Liiton tietäen ni samaan aikaan ku tää yksittäinen finaali pitäis pelata ni pelataan miesten 6-, 5-, 4-, 3-, 2-, 1-divaria, naisten 4-, 3-, 2-, 1-divaria ja liigaa, nuorten liigaa, kaikkien muiden junnujen pelejä ja seniorisarjoja. Ihan vaan sen takia että on ”pakko ettei kausi pitene liikaa”. Finaalipäivänä Hartwall Areenalla sitten JP Lehtonen ja Toni Lötjönen+ 200 muuta saa todistaa Aikakoneen comebackin. SSV:n voiton jälkeen Kurre kentälle Elviskamat päällä.
Toivottavasti ei.
Mielestäni, mikäli mennään yhden finaalin järjestelmään, tulisi muut playoff-kierrokset pelata ehdottomasti paras seitsemästä-menetelmällä.
Muutenkin voitaisiin nykyiselläkin järjestelmällä vaatia neljä voittoa jatkoon. Myöskin runkosarjaa voisi venyttää kummastakin päästä kierroksen verran pidemmäksi.
Hieman kärjistäen, kyse on siitä valitaanko keskiöön sirkustemput vai peli ja urheilullisuus. Toivottavasti salibandypäättäjillä on sen verran tervettä itsekunnioitusta ja arvostusta tätä lajia kohtaan, ettei salibandyliigan mestaruutta laiteta jakoon alennusmyynnillä. Yksi näyttävä tapahtuma on isossa kuvassa aika vähäpätöinen asia lajin kannalta ja sitä voisi epäsuorasti verrata johonkin koris- tai lentismaajoukkueen arvokisamenestykseen. Kotimaan sarjat eivät hetkellisestä katsoja- ja näkyvyyspiikistä ole millään tavalla hyötyneet.
Huolestuttavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että sirkustemput ovat liiton vastaus. Divarin pudotuspelit olisivat toinen askel siihen suuntaan.
Haluaako salibandyliitto palvella lajiyhteisöä vai voidella suurta yleisöä? Vertauksena epäonnistunut tv-sopimus Ylen kanssa, mikä vähensi radikaalisti televisioitavia otteluita mutta yksittäisillä lähetyksillä on varmaan enemmän katsojia kuin mitä Urheilukanavalla/Nelonen Prolla. Tässä on nyt kyse samantyyppisestä asiasta.
Salibandy kaipaa vahvoja seuroja ja yhteisöllisyyttä niiden ympärille. Mikä olisikaan parempi paikka sitä liigatasolla rakentaa, kuin pitkät pudotuspelisarjat (paras seitsemästä!) ja paikallisia liikuttavat tapahtumat?
Naisten puolella yksi finaali on vähintäänkin järkevä vaihtoehto kun katsoo tasoeroja ja yleisömääriä. Pleijareihin max paras 5:stä systeemillä.
Eikö ne divarin pleijarit ole nimenomaan seurojen toive?
Itse vanhana pelaajana katsoisin mielelläni useammankin matsin..
Peli kunniaan puhuu asiaa! Ei se, että saadaan yhteen finaalin 10000 salibandyfania paikalle, vie lajia eteenpäin. Kyllä se kiinnostuksen kasvu pitää tulla jostain muusta kuin sirkustempuista.
Voitaisiin aloittaa vaikka siitä, että tätä lajia kehitettäisiin palvelemaan faneja paremmin. Hölmöt sopimukset Ylen kanssa eivät palvele ketään, ei ainakaan lajia seuraavia. Ihan kuin liitto ei itse uskoisi lajin hyvyyteen, vaan keskittyy houkuttelemaan lisää katsojia lajin ulkoisilla, epäurheilullisilla toimilla, ja samalla vähät välittää jo lajia jo seuraavien palvelemisesta. Sitten kun liitto pysyy palvelemaan lajin faneja hyvin, tulee takuu varmasti lajille myös uusia seuraajia. Lopetetaan nyt se perse edellä puuhun meneminen.
Mutta koska Olympialaiset? 😉
Hyvä heitto Subtitle man! Tostahan tämän lajin kehittäminen pitää aloittaa. Olympialaisilla ratkaistaan kaikki ongelmat. Sen jälkeen on vähintään 1500 katsojaa joka runkosarjan pelissä ja kaikki hyvin. 😀
Miten asiaan suhtautuu palaajayhdistys?
Yhden finaalin idea on pilipalipoikien ideoita, jossa uskotaan Joulupukin tulevan Korvatunturilta tapahtumapaikalle ja tuovan lahjoja kaikille. 😉
Yhden ottelun finaali on yhden pienen hetken huuma, mutta paras viidestä finaalisarjalle on saatavissa pitkäkestoisempi näkyvyys ja enemmän sankaritarinoita, kuten myös niitä kolikon kääntöpuolen antisankareita. Molemmista puhutaan ja kirjoitetaan mediassa ja kaikki julkisuus on lajille hyvästä. Mitä pidempi julkisuuden jakso, sitä parempi.
Liigan motiivina yhden ottelun tapahtumalle lienee ottelujärjestelyjen sekä varsinkin ottelutapahtuman markkinointiyhteistyökumppaneiden (sponsorien) hoitaminen, jolloin liiga tai muu järjestelykoneisto pääsisi käärimään ottelun tuloista siivun omalle tilille.
Pakko kommentoida, vaikka ei osu nyt ihan suoraan otsikkoon. Lajin näkyvyyden lisääminen ei ole helppo pala purtavaksi ja kommentoinnista saa kuvan että usko liigan suuntaan on koetuksella.
Mielestäni muidenkin kuin lajin harrastajien ja sukulaisten saaminen hallille on kaikkein tärkeintä.
Näkyvyyden lisäämiseen vaaditaan mielestäni: hyvää juuritason työtä (tällä hetkellä parempaa kuin mitä voisi toivoa suhteessa resursseihin), virikkeitä katsojille pelitapahtumiin (vaikka se vetoskaba väliajalla tai erä pikkupelaajien taistoa (joskus parempia kuin itse peli), sekä hyvät lajia edustavat ihmiset (tästä paljon hyviä esimerkkejä)
Tuleviin halleihin on investoitava järkevästi; katsomot kuntoon, mahdollisuus saada tv-kamerat jopa myös päätyihin ja panoksia tapahtumien oheistoimintaan.
Itse lajihan on parasta mitä maa päällään pitää. Se pitäisi mielsestäni saada vielä lähemmäksi isompaa yleisöä. Muuten rahaa ei tipu kassaan ja talkootyö jatkuu.
Yksi finaali on markkinaväen, ei urheiluihmisten toive.
Markkinavoimailijat elävät siinä uskossa, että saavat yhteen tilaisuuteen myytyä mainostilaa ja tienata.
Ei onnistu.
Lajilla on liian pienet markkinat ja lyhyt VIP-vieraslista.
Mutta kuten kaikessa nykyurheilussa, luullan että pääasia on pikkutakki-VIPit suolaista tikunnokassa ja mieto alkoholijuoma mukissa, – vähät maksavista laji-ihmisistä.
Tunnelman kuitenkin luo ne laji-ihmiset.
”Mitkä ovat yhden finaalin plussat ja mitkä miinukset?
– Yksi suuri plussa on markkinointi. Yhden finaalin systeemi luo paljon enemmän mahdollisuuksia markkinoinnille. Miinuksena jotkut voivat pitää, että tämä systeemi on urheilullisesti raadollisempi. Suurin kysymysmerkki on, että kummalla systeemillä saavutetaan enemmän ja, että kumpi systeemi kehittää lajia paremmin.”
Tässäkö oli toimitusjohtajan analyysi? Näillä perusteillako finaaliseurojen pitäisi luovuttaa omalla työllä ansaitut tulot liitolle? Kuka tämän kaverin on palkannut? Ja miksi?
Nuin! Ei ole oikotietä! Tehdään lajista lajina mielenkiintoinen. Ei sirkusjuttuja! Markkinoidaan lajia oikein ja kaikki vie mummonsakin kattomaan pelejä. 😉 Sieltä se syntyy. Hyvästä lajista ja hyvästä tunnelmasta.
No kun tätä rakasta lajiamme ei markkinoida ollenkaan. Ei liiton puolelta eikä seurojen.
Yksittäinen finaali pakottaisi laittamaan ”all-in” markkinointiin jotta yhdestä tapahtumasta saadaan mahdollisimman hyvä ja näyttävä.
Paras viidestä -finaali voi olla urheilullisesti paras, mutta rakkaassa maassamme, jossa on maailman 2. kovin salibandyliiga, ei satsata hevonpenniä oikeasti sykähdyttävän tapahtuman luomiseen. Ei runkosarjassa, eikä viidennessä finaalissa.
Jokohan olis ton pelle-Henrikssonin aika lähteä? Artiset vedet ja ylihymyily ei vaan riitä tohon viestäntäpäällikön tehtävään. Paska mikä paska! Eiköhän toi Yle-sopimus ollut riittävä näyttö epäsopivuudesta. Nyt kaivataan uutta verta liittoonkin.
Yksi finaali.
Mikä maa/lajijärjestö kannattaa ja missä on käytössä?
Joku väsynyt jääkiekon ja jalkapallon mm-kisojen finaali.
Ruotsin salibandyliiga.
Super Bowl.
Oliko tossa oikeasti kaikki, – aa Curling Sm-finaali.
Eli aikaisemmista kommenteista todeten, yhtään urheilullista mestaria mm-, olympia-, em-, Super Bowl- peleistä; ei maailmassa ole.
Hiton Hitto!
Aika ristiriitaisia kommentteja tulee täällä.
Hienoa että monet jotka jotka eivät ole markkinoinnin ammattilaisia alkavat kuitenkin pohtia markkinoinnin merkitystä ja tavoitteita salibandyssä.
Liikaa kuitenkin rakennetaan vastakkaisia asenteita. Yhdessä tätä hienoa lajia voidaan viedä eteenpäin, sama maali, eikä riitelemällä tai henkilöihin kohdistuvilla dissaamisilla.
Markkinoinnissa vuosia mukana olleena väitän että markkinointi kokonaisuudessa käsitteenä ja tekemisen tasolla ei ole jippoilua. Parhaat tulokset saadaan kun tavoitteet ovat selkeät ja tekijät ahkeria ammattilaisia. Ollaan pitkäjännitteisiä mutta reagoidaan myös nopeasti kun tarve vaatii.
Liigalla on rajalliset resurssit, niin rahasta on aina pula kun halutaan kasvaa ja se kun vaatii investointeja.
Tässä tilanteessa salibandykauden päätöstapahtuma olisi hyvä väline hakea kunnon tuottoa joka pitää jakaa takaisin suoraa seuroille myös menestyksen mukaan.
Jos nykyinen finaalijäjestelmä ei tuota kun korkeintaan 1000 maksavaa katsojaa/ ottelu niin kannattaa harkita Ruotsin mallia.
Ruotsin mallissa nettotulos on arviolta yli 100 000€ ja Suomesa n. 20 000€.
Salibandy tarvitsee yhteisöllisyyttä ja päätöstapahtuma toisi koko salibandyväen yhteen juhlimaan.
Mielipiteitä varmasti jakaa myös pelko oman seuran taloudesta, poistuuko urheilullisuus, tuleeko paikalle riittävästi katsojia. Ihan hyviä kysymyksiä joihin pitää vastata jos yhden finaalin tapahtumaa viedään tosissaan eteenpäin.
Suomessa salibandyn yleisömäärien kasvattamisen haasteena on erityisesti suuret kaupungit joissa pelataan haastavissa olosuhteissa kuten Pasilan hallissa.
Toisaalta monet muut lajit haaveilevat pääsevänsä joskus Hartwall Areenalle esiintymään täyden katsomon eteen. Salibandy on tehnyt sen jo kaksi kertaa ja millä tunnelmalla, vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelee näitä huikeita tapahtumia.
Monet muutkin lajit myös haluaisivat pelata suurissa kaupungeissa joissa salibandy on jo saavuttanut harrastajamäärissä ja liigatasolla menestystä. Missä muussa lajissa on neljä joukkuetta pääkaupunkiseudulla, Tampereelle kolme, Jyväskylässä kasvattaa suosiota jne.
Lähtökohdat ovat siis erinomaiset ja salibandyn suosion kasvua ei voi estää muut kun lajin sisäiset ristiriidat.
Markkinointi kuuluu alan ammattilaisille. Tässä tapauksessa siitä tulisi vastata ulkopuoliset alan osaajat.
Se, mitä olen salibandya seurannut ja oppinut tuntemaan, eivät seurat kykene yhteistyöhön, ja liiton toiminnassa ei taida olla ainuttakaan markkinointia ymmärtävää ihmistä. Sen huomaa kaikesta.
Lajin suosiota (harrastajamäärät, MM-kisamenetys) ei osata hyödyntää mitenkään, lajin medianäkyvyys on yhä surkea (esim. Urheiluruudussa, julkaisumedioissa).
”Lähtökohdat ovat siis erinomaiset ja salibandyn suosion kasvua ei voi estää muut kun lajin sisäiset ristiriidat.”
Tuosta olen täysin samaa mieltä.
Tällaisia aivopieruja saadaan kun laitetaan harrastajat ja puuhastelijat töihin.
Eikö puuhelmipojat jaksa kovan playoff-vaiheen jälkeen enää pelata finaalisarja, loppuuko pohkeista virta?
Mitkä ovat Lehtosenkin meriitit salibandykaukalon ulkopuolelta? Onko sitä elämää edes nähtynä, jossa keskeisenä periaatteena on tulos tai ulos? Entä liigan muut keskeiset päättäjät, onko sielläkään avainhenkilöillä kokemusta suurten yritysten tai liiketoimintojen johtamisesta?
Konsultti-Kaltalan dream teamin näytöt ovat toistakseksi jääneet kevyiksi. Liigan tulospalvelu meni niin munille kuin vain voi mennä ja tiedotukseenkin odotellaan edelleen sitä jotain suurta ja mullistavaa nykyaikaista viestintää, joka korvaisi Salibandy-lehden tappamisen. Pa$kan jauhamista riitää, että perinteinen printtimedia on kuoleva laji, mutta edelleen on runsaasti niitä, jotka sitä lukevat. Sen sijaan että lehti lopetettiin, sen olisi voinut viedä nettiin luettavaksi ja siten säästää paino- ja postituskulut.
Yhtä kaikki, paljon on höpinää ja höpsötystä liigan ja liiton organisaatioissa. Maailmaa syleileviä PowerPoint -esityksiä syntyy, mutta konkreettiset tulokset tai saavutukset puuttuvat.
Mitäs jos finaaleihin otettaisiinkin mallia Sveitsistä, eikä Ruotsista? 😉
Tuosta haastattelusta saa käsityksen, että voidaan pelailla koko runkosarja ”huvin vuoksi ja urheilun kannalta”, ja päättää sitten kausi yhteen finaaliin Hartwall-areenalla, johon joukkueet arvotaan.
Voidaanhan toki yhden finaalin systeemiä kokeilla , mut , jos ei toimi, niin voidaan palata takaisin kolmen voiton systeemiin . Säbä pelit takas 4 Prolle . Kiitos !!!!
Harmi , ettei säbälehtee enää tuu . Mielläni sitä luin ja maksoinkin . Säbälehti takas tai vastaavasti joku muu tilalle säbänä .