Maajoukkueet

Pääkalloparlamentti: Suomen mestaruussaumat, jurottavat järkkärit ja ”Pattayan pommittaja”

08.12.
2016
0 Kommenttia
6
Maajoukkueet
"Pattayan pommittajalla" on ollut syytä tuulettaa näissä kisoissa. Kuva: IFF.

”Pattayan pommittajalla” on ollut syytä tuulettaa näissä kisoissa. Kuva: IFF.

Pääkallo.fi:n päätoimittaja Joel Siltanen ja toimituspäälliköt Henri Pitkänen, Ilkka Kittilä ja Anssi Karjalainen ovat olleet Riian MM-kisoissa paikalla koko kisat. Puheenaiheita on riittänyt jälleen näissäkin karkeloissa.

Suomi ja Ruotsi ovat jälleen matkalla finaaliin, ja Sveitsi ja Tshekki ratkovat ilman yllätyksiä pronssimitalien kohtalon. Minkäänlaisia yllätyksiä ei Latvian kompuroimista lukuun ottamatta olla nähty. Ovatko nämä kaikkien aikojen tylsimmät kisat?

Henri: Kieltämättä on hieman ikävystyttävää, mutta ei tätä nyt yllätyksenä voi pitää. Valitettava yllätys kisahuuman kannalta oli se, että Latvia ei päässyt edes puolivälieriin. Mikään maa kärkinelikon ulkopuolelta ei ole pystynyt nostamaan tasoaan, ja mikäli jytkyjä ei tule perjantaina ja lauantaina, tutulla kaavalla edetään. Tuskin tällainen kupletin juoni nyt kuitenkaan ensimmäinen kerta laatuaan on – tämä on tilanne, ja muiden pitää tehdä töitä ottaakseen kärkeä kiinni.

Anssi: Valitettavan totta. Tässä vaiheessa ainoa pieni kysymysmerkki voidaan mielestäni nostaa puolivälierien osalta tuohon Sveitsi–Norja-otteluun. Lähtökohtaisesti matsin pitäisi olla kohtuu selvää kauraa alppimaalle, mutta mikäli Ketil Kronberg saapuu perjantaiksi, voisi Norja olla hieman lähempänä kisojen jymypaukkua.

Ilkka: Kisäisäntä Latvian vaisut kisat ovat olleet suurin yllätys, joten jokseenkin tylsäksi kai näitä karkeloita voi kuvailla. Sveitsi on selvästi parempi kuin kaksi vuotta sitten, mutta Tshekki on vaikuttanut valitettavasti vaisummalta. Suomi tai Ruotsi eivät ole kumpikaan vielä vakuuttaneet sen suhteen, että ero olisi merkittävästi kasvanut top 4 -maiden sisällä. Jytkyjä ei liene odotettavissa viikonloppunakaan. Suurin yllätysmahdollisuus lienee Suomella Ruotsia vastaan finaalissa.

Joel: Viisi päivää on hurahtanut melko nopeasti. Eipä voi sanoa, että olisi mitään lisättävää edellisiin latteuksiin. Latvian putoaminen tietty pieni ylläri, mutta jos kotikisoja järjestävällä maalla ei ole saman vuoden alussa edes päävalmentajaa, niin se kertoo toki surullista sanomaa toimintakulttuurista.

Thaimaa on ollut piristävä uusi tulokas MM-kisoissa. Intoa ja jalkaa riittää, vaikkei maassa ole edes sarjaa olemassa. Pattayan pojat taitavat ansaita sisupuukon jo tässä vaiheessa?

Henri: Thaimaan ja Australian välinen pudotuspeliottelu oli turnauksen viihdyttävin ja jännittävin tähän mennessä, ja Thaimaa on toivottavasti tullut jäädäkseen MM-perheeseen. Kova into pelata, aitoa iloa onnistumisista ja kohteliaat kumarrukset joka suuntaan pelien jälkeen. Tyylikästä porukkaa!

Anssi: Jäsenet Kittilä ja Pitkänen olivat paikan päällä todistamassa tuota hurmoksellista kamppailua, ja kuulopuheiden mukaan pistepörssin kärkisijoilla majailevalta Pawat Thaiditilta lähti lyöntilaukaus kiitettävän lujaa, vai? Thaimaalle pakko nostaa hattua ja saman teen myös Yhdysvalloille, joka laittoi kisoissa jopa odotuksia pahemmin pettäneen Saksan koville.

Ilkka: Ansaitsee kyllä. ”Pattayan pommittajan” Thaiditin pommin jäljiltä ylärima hytisee vieläkin. Positiivinen yllätys oli kyllä monenkin pelaajan taitotaso Thaimaan joukkueessa. Taktisella puolella toki paljon vielä petrattavaa, mutta joukkue on nuori ja joukkue omaksuisi varmasti asioita nopeastikin, jos sinne joku lähtisi tietotaitoa viemään. Ei voi kuin toivoa onnea ja menestystä tulevaan Pattayan pojille. Toivottavasti Thaimaan salibandy ottaa maan sisällä harppauksia eteenpäin.

Joel: Thaimaan pelejä en ole nähnyt, mutta kuuleman mukaan torpedosalibandy on sulattanut viime kisoissa vankkumattomaksi Etelä-Korean faniksi julistautuneen Kittilaen salipallosydämen. Toistaiseksi toiminnan tukipilareita taitavat olla Pohjoismaissa vaikuttavat pelurit, joten toivottavasti lajikulttuuri rantautuu paremmin myös suomalaisten suosikkilomakohteeseen.

Ilmeettömät ja kireät järjestyksenvalvojat ovat olleet äärimmäisen tarkkoja koko kisojen ajan, mediaväkeä on syynätty tarkemmin kuin koskaan ja mm. kaikki kyltit ja plakaatit ovat olleet pannassa. Lisäksi tekstejä sisältäviä paitoja on valokuvattu edestä ja takaa. Miten Latvia noin muuten onnistunut kisajärjestäjänä toistaiseksi?

Henri: Osa tarkastelusta ja syynäämisestä on mennyt ehdottomasti hätävarjelun liioittelun puolelle, vaikka totta kai on hyvä, että turvallisuus on taattu. En kuitenkaan näe kovin tarpeellisena, että jos kävelet saman järkkärin ohitse päivän aikana 15 kertaa, hän pysäyttää sinut joka kerta ja vertaa mediapassin kuvaasi tarkasti ja pitkään hartioiden päällä olevaan naamaan. Hymy siellä ja ystävällinen ele täällä ei maksaisi mitään kaiken jurotuksen ja kyttäämisen keskellä. Työtäänhän he toki vain tekevät, ei kai siinä.

Anssi: Onko järjestyksenvalvoilla jotain suomalaisia vastaan? Siltä on vähän tuntunut, mutta eiköhän isossa kuvassa kyse ole juurikin siitä, etteivät paikalliset ole kovin asiakaspalveluhenkisiä. Tänään nähtiin pieni valonpilkahdus tunnelin päässä, kun ovimies toivotti hyvää huomenta aamulla Riika-areenan ulko-ovella.

Ilkka: Kuten sällit edellä ovat todenneetkin, jurous ja kyttäily ovat olleet selkeästi homman nimi tähän saakka. Kaikkia sääntöjä tuijotetaan liiankin kirjaimellisesti ja vesipullotkin pitää siirtää repun sivutaskusta kassin sisälle. Tähänkin varmaan jokin selitys löytyy, mutta on eri asia, kannattaako tuollaiseen asiaan tarttua. Yleisesti kisajärjestelyt ovat olleet ihan OK, mutta jos kalloja annettaisiin, niin pakko olisi heittää kakkonen (= petrattavaa on).

Joel: Järjestelyt niin ja näin tosiaan. Maalaisjärjen käyttö ei olisi pahitteeksi, mutta se ei näytä kuuluvan kupletin juoneen. Jari Porttilaa lainaten: ”Ikään kuin me olisimme niitä pahimpia terroristeja”.

Latvialaiset ovat kansoittaneet omat ottelunsa ihan mukavilla yleisömäärillä, vaikka keskiviikon ensimmäinen pudotuspeliottelu aika vajaaksi jäikin. Miten turnaus on näkynyt katukuvassa Riiassa?

Henri: Surullista sanoa, ettei millään tavalla. Katumarkkinointiin nähden yllättävän hyvin paikalliset ovat omiin peleihin löytäneet, mutta tuttuun tapaan kaikki muut pelit on pelattu lähes tyhjille lehtereille. Onneksi viikonloppuna käytävillä marhailee enemmän ihmisiä.

Anssi: 2014 Göteborgin kisoissa tilanne taisi olla melko päinvastainen, eli kisojen näkyvyyteen panostettiin, mutta yleisö ei löytänyt hallille. Vai muistelenko väärin? Latvialaisyleisölle iso arvostus myös allekirjoittaneen osalta siinäkin mielessä, ettei maa ole kovin menestynyt viime vuosina oikeastaan edes missään kansainvälisesti isossa lajissa.

Ilkka: Ruotsin kisoissa taisi kylttejä kadunvarsissa olla sentään siellä täällä, mutta Riiassa ei kyllä ole näkynyt sitäkään. Toivotaan, ettei Latvian tipahtaminen neljännesvälierissä nollannut kisahurmosta täysin. Trendi katsojamäärissä on selvästi ollut viikon mittaan laskeva, eivätkä hallin kaikki kioskit ole edes olleet kaikkina päivinä auki.

Joel: Tampereella näkee enemmän normaalien Salibandyliigan runkosarjaotteluiden mainoksia, kuin täällä MM-kisojen. Täytyy silti sanoa, että täällä paikalle löytänyt yleisö elää vahvasti mukana otteluissa.

Latvia ei päässyt kotikisoissaan edes puolivälieriin, ja viikonlopun isoissa peleissä voi olla luvassa melko vaisu tunnelma. Lyhyesti – pitäisikö kisat pelata aina top 4 -maissa?

Ilkka: En suoralta kädeltä tuomitse, mutta tarkkaan pitää miettiä millaisessa kehitysvaiheessa mikäkin maa on. Kisojen Latviaan tuominen ei ollut huono idea, mutta ehkä top 4 -maiden ulkopuoliset kisat eivät ole vielä aivan tämän päivän juttu.

Joel: En sanoisi ehdottomasti ei. Mielestäni tätä kautta on kuitenkin mahdollista levittää salibandysanomaa sellaisiin maihin, jossa lajikulttuuri on ohuempaa.

Anssi: Ei pitäisi. Olen melko varma, että nykyiseen top 4 -ryhmään on tulossa muutoksia neljän vuoden sisällä. Lisäksi tärkeämpää on kartoittaa paremmin kisaisännyyden haluavien maiden ja kaupunkien urheilukulttuuria ja mahdollisuuksia järjestää kisat.

Henri: Tunnelma on yksi iso osa tapahtumaa, mutta tuskin se sinällään riittävä kriteeri on päättää MM-kisojen sijoituspaikoista. Lajin ja ilosanoman levittämisen kannalta on hyvä, että uudet maat järjestävät myös aina silloin tällöin.

Latvian avausottelu Ruotsia vastaan houkutteli paikalle yli 8000 katsojaa. Kuva: IFF

Latvian avausottelu Ruotsia vastaan houkutteli paikalle yli 8000 katsojaa. Kuva: IFF

Suomi voitti alkusarjan puhtaalla pelillä odotetusti, mutta Sveitsi teki ottelusta hankalan ja Suomi oli suurissa vaikeuksissa. Onko meillä mitään mahdollisuuksia mestaruuteen nähdyn perusteella?

Henri: Eivät mahdollisuudet ole turnauksen aikana mihinkään suuntaan heilahtaneet siitä, mitä ne olivat ennen kisojakin. Mahdollisuus on olemassa, mutta se vaatii nappionnistumista. Toivon, että mikäli Suomi Ruotsin kohtaa, joukkue olisi jopa yliaktiivinen ja paineistava, eikä jäätäisi odottamaan hidasta kuolemaa. Pallon kanssa pitää pystyä pelaamaan ja tarvittaessa puolustamaankin paremmin kuin Sveitsiä vastaan.

Anssi: Vähän kliseisesti sanottu, mutta ehjä 60-minuuttinen puuttuu Suomelta edelleen näissä kisoissa. Oli pelityyli mikä hyvänsä, vastaiskuja odottava tai pallonhallintaan perustuva, tulee sitä pystyä toteuttamaan koko pelin ajan erinomaisesti. Tämä vain korostuu jatkopeleissä. Nähdyn kaltaisella ei vielä maailmanmestaruutta voiteta.

Ilkka: Kuten jo aiemmin totesin, varmasti se suurin yllätysmahdollisuus Suomella on loppuviikon osalta. Yksittäisessä ottelussa kun voi tapahtua mitä vain. Hyökkäyspään hyökkäyspeli ja pallon kanssa puolustaminen ovat asioita, joissa täytyy Ruotsia vastaan onnistua, jos voittaa meinaa. Jäähyboksissakaan ei saisi liikaa viihtyä. Vaikka mahdollisuudet eivät mestaruuteen suuret ole, positiivista on se, ettei Ruotsikaan kisoissa mitään huikaisevia otteita ole vielä esittänyt.

Joel: Hakkaraisen sanoin: noin 20-30 prosentin mahdollisuus on. Eiköhän siitä hyvä taisto saada, jos Suomi Ruotsia vastaan finaalissa pelaa. Pallolliseen peliin toivoisin selkeää parannusta.

Ruotsin maltilliset voittolukemat alkusarjassa kielivät siitä, ettei hallitseva mestari ole täydessä iskussa ja Suomella voisi olla iskun paikka?

Henri: Ruotsin ensimmäisistä peleistä on turha vetää liian paksuja suuntaviivoja suuntaan tai toiseen. Kieltämättä Norjaa vastaan esitys oli yllättävän tahmea ja tehoton pitkään, mutta Ruotsi on näyttänyt ennenkin, että se pystyy nostamaan tasoaan kovien pelien tullen ja ne ovat niitä kuuluisia ”ihan eri pelejä”.

Anssi: Lisäksi Ruotsin aavistuksen laadukkaampi lohko on vaikuttanut siihen, ettei vielä olla nähty kammomurskajaisia. Ensimmäiset sellaiset ovat todennäköisesti luvassa puolivälierissä. Kysytään silti, onko Ruotsi selkeästi heikompi joukkue ilman Alexander Ruddia ja Anton Karlssonia?

Ilkka: Kuten Henri totesi, radikaaleja johtopäätöksiä ei kannata Ruotsin maltillisista tuloksista vetää, koska länsinaapurissa osataan pelata isoja pelejä. Ruddin ja Karlssonin poissaolot näkyvät, mutta materiaali on totutusti Suomea laajempi jo lähtökohtaisesti. Akuutti kysymys lieneekin se, riittääkö edes Suomen nappisuoritus mestaruuteen, mikäli Ruotsi pelaa edes jollain tavalla omalla tasollaan?

Joel: Ruotsilla on edelleen kisojen paras materiaali, ja pelikin kohtalaisten maltillisista tuloksista huolimatta paranemaan päin. Suomella on toki saumat, kuten edelläkin todetaan, mutta tiukkaa tulee. Mitään itsestäänselvempää vastausta en keksinyt.

Peter ”Börsday” Kotilainen on sulkenut nyt viimeistään kriittisimmätkin suut olemalla todella vaarallinen ja vakuuttava tähän asti. Ketkä Suomen joukkueesta ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen, ja kenen taas pitäisi petrata viikonloppuna?

Henri: Kotilainen on ollut hyvä, ja muutenkin ykkösketju Kukkolan ja Kailialan kanssa on ollut parasta antia toistaiseksi. Kakkosessa Nico Salo on parantanut peli peliltä, mutta laitureilta Salinilta ja Johanssonilta kaivataan paljon nähtyä parempaa. Suomi tarvitsee kaikki kolme toimivaa sylinteriä ja hyvän maalivahtipelin, jos ”Poika” halutaan tuoda Helsinkiin saunomaan.

Anssi: Erikoisinta on ollut juuri se, että vahvasti viimeisessä EFT-turnauksessa esiintynyt Classic-viisikko ei ole saanut samanlaista jälkeä aikaiseksi. Salo on pystynyt pelaamaan kokonaisvaltaisesti, mutta laitureiden ruuti on ollut märkää. Joonas Pylsylle toivoisi löytyvän vakituisen pelipaikan kokoonpanosta, ja mielestäni se olisi kolmosen keskellä.

Ilkka: Ykköskenttä kokonaisuudessaan on ollut hyvä ja Kotilainen jopa erinomainen. Kakkosessa Salon toivoisi maailmanluokan pelaajana tuottavan vähän enemmän pisteitä, mutta se on hankalaa, mikäli Salinin kaltaiset maalintekijät eivät jeesaa laittamalla ”lötöä pussiin”, kun paikka on. Kolmosvitjasta etenkin Mika Moilasen viimeistelyyn toivoisi petraamista, sillä mikäli Suomen ykkönen ei omaa peliään voita Ruotsia vastaan, pitää kakkosesta ja kolmosesta löytyä tulitukea. Juuri nyt sitä ei löydy.

Joel: Viimeisenä vastaajana on helppo kompata eritoten onnistujien suhteen. Puolustusvoittoisessa pelityylissä voi toki onnistua myös tekemättä pisteitä, mutta kakkos- ja kolmosvitjoilta on syytä jatkossa odottaa enemmän pisteiden valossa. Kolmosen suhteen on kuitenkin jonkin verran vaihtelua, joten eritoten kakkosvitjan pitää parantaa sellaisenaan. Siinä kaikki vastaukset ympäripyöreydessään.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Pääkallo.fi
Pääkallo.fi

Jutun kirjoittajana Pääkallo itse.


Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.