Salibandyn MM-kisat alkavat sunnuntaina Sveitsissä. Vaikka Suomi on kaksinkertainen maailmanmestari, on joukkue tiukan paikan. Tätä mieltä ovat ainakin toimittajat.
Pääkallo.fi heitti tusinalle salibandyä seuraavalla toimittajalle kolmen kysymyksen patterin. Oman näkemyksensä antoivat niin isojen valtamedioiden kuin salibandyyn erikoistuneiden julkaisujen edustajat.
Toimittajilta kysyttiin seuraavat kysymykset:
1. Voittaako Suomi MM-kultaa?
2. Mikä on Suomen joukkueen suurin kompastuskivi/ongelmakohta?
3. Kuka on MM-kisojen mielenkiintoisin pelaaja?
Tomi Auremaa, Ilta-Sanomat
1. Ei voita. Nälkäinen ja ärsytetty Ruotsi voittaa finaalissa Suomen pystyyn.
2. Joukkue ei ole uudistunut juuri yhtään. Suurin menestyksennälkä on tyydytetty kahdella MM-kullalla. Ruotsi on taitavampi ja liikkuvampi. Miten mahtaa Suomi-pojan tossu jaksaa sinikeltaisessa pallomankelissa?
3. Maailman kallein Rasmus Sundstedt sekä Suomen Mikael Järvi. Yksi suomalaisen joukkueurheilun hienoimmista persoonista pelaa viimeiset MM-kisansa. Toivon mukaan yleisö ymmärtää asian vaikka finaalin pelaajaesittelyssä, kun Järven nimi kuulutetaan.
—
Jyri Kivimäki, Yle
1. Pakko olla optimisti ja sanoa, että voittaa. Vaikka valmistautuminen oli nihkeä ja pelitapa on tökkinyt, niin MM-kaukalossa homma saadaan kuntoon. Laaja materiaali edesauttaa sitä, että loppupeleissä voidaan luottaa ”kuumiin pelaajiin”, joita toivottavasti h-hetkellä joukkueesta löytyy. Uskon, että unelmafinaali Ruotsia vastaan ei olisi Suomelle turnauksen vaikein ottelu. Mahdollinen välierä Sveitsiä vastaan on jopa hankalampi ottelu.
2. Löytävätkö Suomen kokeneet kisaratsut kuntonsa kisoissa? Kokeneilta avainpelaajilta vaaditaan paljon, kun valmennusjohto päätti luottaa näissä kisoissa kokemuksen voimaan. Pelitapa on ongelma myös, mutta pelitavalla ei ole enää väliä, jos tähtien peli menee puristamiseksi.
3. Olen aina pitänyt jo junioreissa hurja tehoja takoneen Ruotsin Henrik Stenbergin otteista, joten vastaan hänet. Taitava kaveri, joka nuoresta iästään huolimatta oli jo Helsingin kisoissa iskussa.
—
Jani Hakkarainen, Urheilulehti, Pääkallo.fi
1. Toivon niin. Minun on kuitenkaan vaikea uskoa siihen ainakaan kovin vahvasti. Päävastustajat ovat menneet kahden vuoden aikana selvästi eteenpäin. Hyvällä tahdollakaan on vaikea nähdä vahvaa edistystä Suomen pelaamisessa. Kuten Urheilulehden ennakossa tuon esille, kisaperiodi on ollut varsin sekava lakkoineen ja kieltäytymisineen. Hallitsevan kaksinkertaisen maailmanmestarin voi kuitenkin pelastaa kokemus verrattuna Ruotsin kokemattomuuteen ja Sveitsin kotikisapaineisiin. Lisäksi Suomi on pelannut lyhytsyöttöpeliä ja aktiivista koko kentän puolustusta jo vuosia. Ruotsilla ja Sveitsillä uudistukset ovat tehty vasta hiljattain. Pelitapa ei ole välttämättä niin selkärangassa kuin Suomella, mikä näkyy tiukassa paikassa ja nopeissa tilanteissa. Yhtä kaikki, tilanne on ennakkoon hyvin tiukka. Selviä veikkauksia on vaikea tehdä perustellusti – toisin kuin kaksi vuotta sitten.
2. Yllä mainittu valmistautumisen epämääräisyys.
3. Ruotsin sentteri Johan Samuelsson, nouseeko hän suurten ruotsalaisten keskushyökkääjien joukkoon?
—
Christian Vuojärvi, Yle Sporten
1. En ole läheskään yhtä varma asiasta kuin ennen kotikisoja. Suomen peli nimittäin näytti suhteellisen karmealta marraskuun alussa Ruotsin turnauksessa. Silti uskon, että Suomen kultainen sukupolvi nosta tasoaan ja voittaa kolmannen kerran MM-kultaa.
2. Suhteellisen moni avainpelaajista on kärsinyt loukkaantumisista syksyn aikana. Jos Tiitu, Kivilehto, Järvi eivät ole käytettävissä esimerkiksi finaalissa Ruotsia vastaan, niin se voi olla se yksityiskohta, joka kääntää ottelun naapurille.
3. Tylsä vastaus, mutta: Mika Kohonen. Varsinkin kun Mihu on väläytellyt että
nämä saattavat olla hänen viimeiset MM-kisat.
—
Mika Hilska, Salibandyliiga, Salibandylehti
1. Toivottavasti, joskin tummia pilviä ajelehtii taivaalla enemmän kuin viimeksi. Jos tuo ryhmä pelaa potentiaalinsa mukaan ja palaset napsahtavat kohdilleen, kulta on uusittavissa. Toisaalta kaikki haastajatkin ovat edenneet. Siksi finaali ei välttämättä ole Suomi–Ruotsi.
2. Kisoissa peli tuskin jää yhtä seisovaksi kuin kenraaliharjoituksessa, joten yksittäistä ongelmakohtaa ei ole. Pieniä epävarmuustekijöitä vain kuten Rickien puuttuminen, valmistautumista tahmanneet loukkaantumiset ja kaksi vuotta viime kertaa vanhemmat avainpelaajat. Voitettavissa olevia ongelmia kaikki.
3. Itse seuraan erityisellä mielenkiinnolla kolmea. Onko monesti lähellä ollut Lauri Kapanen kypsynyt pelaajaksi, joka ratkaisee pelejä miesten MM-tasolla? Toimiiko Sami Kosken taika kisoissa ja löytyykö hänelle rooli isoissa peleissä? Alkaako Henrik Stenberg dominoida miehissä samaan tapaan kuin aikanaan nuorten kinkereissä?
—
Tomi Salomaa, Iltalehti
1. Ei.
2. En ole nykyään kovinkaan syvällä lajissa, mutta tuntuma on tämä: Suomella ei ole lähellekään niin hyvä nippu kuin kahdella edellisellä kerralla. Järvi ja Tiitu ovat puolikuntoisia, Hyvärinen puuttuu, eikä edes kaikkien säbä-äijien kuningas Mika Kohonen ole enää ollenkaan ylivoimainen peliukko. Silti on varmaa, että kun isoja asioita ratkotaan, juuri näihin konkareihin Pjort Kettunen nojautuu vielä kerran pojat -meiningillä.
3. Sami Koski. Ensinnäkin: Pystyykö umpijuonikas ja valtavan ratkaisupotentiaalin omaava hujoppi venyttämään nuottaa MM-tasolla? Veikkaan, että pystyy. Toiseksi: Jos Koski onnistuu, uskaltaako Kettunen siltikään peluuttaa häntä siinä vaiheessa, kun ratkotaan finaalipaikkaa tai finaalia? Veikkaan, että ei uskalla.
—
Timo Mäkynen, Veikkaaja, Ilta-Sanomat, Pääkallo.fi
1. Vaikka Suomi on maailmanmestari, niin Ruotsi on minun silmissäni turnauksen suosikki. Yksittäiset pelit ratkeavat kuitenkin pieniin asioihin ja Suomella on Ruotsista henkinen yliote ja kokemusetu. Isäntämaa Sveitsi voi yllättää välierissä, mutta sanon että Suomi voittaa Ruotsin finaalissa jatkoajalla.
2. Parhaiden kenttäkoostumuksien löytäminen ja hiominen. Aiempia kultaisia kisoja ennen kentät ovat olleet paremmin kasassa. Löytyykö Rickie Hyväriselle korvaajaa?
3. Ruotsin Kim Nilsson. Ruotsissa asuessani näin eniten juuri AIK:n pelejä ja hujoppi on kehittynyt viime vuosina uskomattomasti. Bravuurina yhden käden rysty, jolla pystyy läheltä jopa viimeistelemään, kuten kenraaliharjoituksessa Sveitsiä vastaan. Voittaa pistepörssin.
—
Antti O. Arponen, konkaritoimittaja
1. Ruotsia voinee pitää ennakkosuosikkina, mutta uskon Suomen kokeneiden pelaajien syttyvän finaalissa samalla tavalla kuin kaksissa edellisissä MM-kilpailuissa. Suomi voittaa. Pronssiotteluun jääminen olisi tälle joukkueelle katastrofi.
2. Rickie Hyvärinen oli kaksi vuotta sitten äärettömän merkittävässä roolissa. Hänen poissaolonsa tuntuu varmasti. Toisaalta Suomen joukkueen ikärakenne on sellainen, että huomattavasti nuorempi Ruotsi saattaa yllättää nuoruuden innolla. Jaksavatko kaksi MM-kultaa voittaneet konkaripelaajat enää innostua riittävästi?
3. Eniten kiinnostaa kotimaisessa liigassa suurissa rooleissa olleiden pelaajien menestys kansainvälisissä huippupeleissä. Löytyykö Sami Koskelle tai Henri Johanssonille edes peliaikaa, ja miten he onnistuvat lajin huippumaiden puolustajia vastaan?
—
Armi Niemelä, Satakunnan Kansa
1. Epäilen. Mutta kuka on Suomen esteenä? Kypsymätön Ruotsi? Vastaus on kuitenkin kyllä.
2. Rahkeet maailman nopeimpaan salibandyyn ovat niin ja näin. Rikkinäisten konkareiden on kova paikka pelata kullasta, jos Petri Fox Kettusen johdolla ei saa hurmosta päälle.
3. Onnistuuko Sami Koski? Hänen valintansa joukkueeseen puhutti paljon. Ruotsin Joel Kanebjörk kiinnittää aina huomion.
—
Jani Alkio, Nelonen
1. Legendaarisen ”Kotoo töihin -miehen” sanoin: Voittaa! Ei kai tähän sinivalkoisin kiikarein voi muutakaan vastata.
2. Kettusen “maailman nopein pelitapa” ei soljunut kuin puron vesi viimeistely EFT:ssä. Löytyykö tarvittaessa variaatioita. Lisäksi yksi Rickie Hyvärisen mentävä aukko.
3. Mika Kohonen. Maailman paras, vielä kerran. Ei tartte tarkemmin selitellä.
—
Jarmo Sieviläinen, Karjalainen
1. Oikeastaan kumpi tahansa voi voittaa, Suomi tai Ruotsi. Tiukkaa tulee, mutta luotetaan siihen, että Suomen kokemus näistä tilanteista vie voiton, eli sanotaan Suomi. Tilanne voi hyvinkin olla tolppa sisään, tolppa ulos. Päivän vire ratkaisee, kumpi vie MM-finaalin.
2. Suomen valmistautuminen kisoihin ei ole sujunut täysin ilman ongelmia. Useat avainpelaajat ovat kärsineet loukkaantumisista tai sairasteluista – tai muista poissaoloista. Kovista nimistä Rickie Hyvärinen jäi kokonaan sivuun kisoista.
3. Itse olen kiinnostunut etenkin meiltä Pohjois-Karjalasta ponnistaneiden miesten otteista. Sanotaan kliseisesti edellisten MM-kisojen huippumies Tero Tiitu. Sekin kiinnostaa, miten hän on toipunut pelikuntoon ja täyteen iskuun.
—
Carita Liljendahl, Östra Nyland
1. Voittaa, tiukan taiston jälkeen luultavasti Ruotsia vastaan.
2. Pitää löytää oikeanlainen kipinä ja suorittaa kaikissa peleissä kaikkia vastustajia vastaan. En usko, että joukkue on ylimielinen, mutta saa nähdä, sytyttävätkö kaikki alkusarjan pelit joukkuetta.
3. Seuraan kaikki Loviisan Torin pelit. Näin ollen minulle ehdottomasti kiinnostavin pelaaja on Juha Kivilehto.
Paras sinivalkoinen ääni puuttuu… No siis mikä olisi vastaus jos ANTERO MERTARANTA sanoisi
Mertaranta taitaa tuntea lajin yhtä hyvin kuin mä sun taskut, et kandee varmaan sillekin tässä asiassa soitella…
Ihmettelen miksi ”Joensuulainen” salibandytoimittaja ei mainitse Josbaa kommenteissaan? Jos Josba sattuu olemaan hänen kirjoituksissaan niin, hän kommentoi Josbasta sanoilla ”ryösi”, ”rämpii” jne…
Hakoteillä koko sakki. Tähän voi sanoa vain niinkuin legendaarinen Jugi Hokka joskus sanoi.. ”Ruotsi ei tiedä minkälaisen jyrän alle ne tulee jäämään”.
Jos oletuksena on, että finaalissa on vastakkain Ruotsi ja Suomi, niin ensin mainittu voittaa. Selkeästi. Roolit kahden vuoden takaa ovat vaihtuneet. Ruotsi pelaa vauhdikasta, agressiivista ja suoraviivaista kohti maalia peliä, kun Suomi materiaalista johtuen pyrki rauhallisemmalla tempolla ja pallonhallinnalla jauhamaan ne 4-6 maalia ja pyrkii olemaan edes yhden maalin edellä. Kettusen pelifilosofian maajoukkueesseen istuttaminen on 3-4 vuotta myöhässä Suomen tärkeimmät yksilöelementit eivät ole siinä terässä joita voittava joukkue tarvitsee. Kuningas on kuollut, eläköön kuningas.
Suurin osa toimittajista on nähnyt saman ongelman eli Suomen joukkueen ikääntymisen ja ainoastaan kokemukseen perustavan yksilöiden pelin. Miksi ”maailman nopeimman salibandyn” slogan lanseerattiin Kettusen suulla kun ei ole valittu niitä nopeimpia pelaajia? Myöhemmin olen huomannut että on tarkennettu pallon liikkuvan vauhdikkaasti, jep.
Tiukkaa tulee jo Sveitsiä tai Tsekkejä vastaan, voidaan pitää hyvänä tuloksena jos Suomi on finaalissa, näillä valinnoilla..
suomi pystyy kokemuksellaan ja paineettomuudellaan nujertamaan ruotsin finaalissa..tulette näkemään
katsojalle:
Taidat olla kohtuullisen pihalla tuosta nopean pelitavan merkityksestä. Täähän ei ole juoksukilpailu. Kuten espanjalaisessa jalkapallossa, parasta puolustusta on pitää pallo omalla joukkueella.
Edelleenkin Suomella on myös huippuliikkuvia pelaajia, kuten Moilanen tai Forsten. Suomen joukkue on mielestäni paras mahdollinen, Rickien poissaoloa lukuunottamatta.
Kun kerran kritisoit valintoja, niin kenet ”katsoja” olisit vielä kelpuuttanut joukkueeseen?
Vanha vanha totuus on se, että peliväline liikkuu aina nopeammin kuin pelaajat. Kunpa kisoissa Suomi tuon osuuden pelistä osaisi niin mestaruus on lähellä. Ennustan oveluuden tuovan jollekin joukkueelle kultamitalit. Lopulta voittaminen vaatii aina jonkun oivalluksen, jota ei pelikirjaan ole kirjoitettu.
Kyllä se sieltä vielä löytyy. Kohosen kenttä edustaa vanhanaikaista pelitapaa (koska Mihu on siinä maailman paras), mutta muut kentälliset tuovat sitä mainostettua pelinopeutta ja reagoimista. Suomen yksi vahvuus on siinä, että kentällisten pallollisessa pelissä on eroavaisuuksia.
Esim. ”SSV-kentällisessä”, Forsten ja Järvi tuntevat toistensa liikkeet ja ovat pelanneet kauan yhdessä, peli kulkee kuin ajatus. Vaikka Järvi ei mikään pikakiituri enää olekaan, niin pallollinen, nöyrä yhteispeli (SSV:n tavaramerkki ollut jo vuosia) sekä reagointiin perustuva koko kentällisen karvaus takaavat sen, että homma tulee toimimaan. Edellisissä kisoissa hyvä esimerkki em. yhteispelistä oli Mikko Kohosen finaalimaali. He olivat häikäisevän hyviä kaksi vuotta sitten ja uskon, että heidän tasonsa ei ole niin paljon tippunut.
KKK-kentällä on näytön haluja ja hyvät näytöt EFT:stä. He pelaavat myös eri tavalla pallollista peliä. Kaikki huipputaitavia ja hyvin liikkuvia ja uskaltavat haastaa. KApanen ja Kukkola myös pelanneet vuosia yhdessä.
Jännä nähdä, mihin rooleihin loput pelaajat pääsevät. Peliaikaa varmasti tulee. Johansson ja Koski ois kiva nähdä Ruotsia ja Sveitsiä vastaan kentän puolella, kaiken hypetyksen jälkeen. 🙂
Nautinnollisia kisoja kaikille niiloille!
Poro, hyvin kiteytetty! Toivotaan hyviä kisoja!