Suomen alle 19-vuotiaiden poikien MM-joukkue julkistettiin torstaina. Uutinen keräsi heti valtavan viestiryöpyn niin Pääkallo.fi:ssä kuin myös sosiaalisessa mediassa asti. Maajoukkueen päävalmentaja Heikki Luukkonen halusi avata Pääkallo.fi:lle näkemystään valinnoista ja tulevista kisoista.
Heikki Luukkonen, MM-kisavalinnat ovat aiheuttaneet tiukkaa debattia ja kritiikkiäkin. Millä mielin olet seurannut keskustelua?
– Ensimmäisenä asiana se, että on älyttömän hienoa ollut huomata, kuinka paljon valinnat ovat herättäneet keskustelua ja kiinnostusta. Haluaisin kuitenkin korjausta siihen, että nyt on puhuttu siitä, ketkä on valittu kisoihin ja ketkä jäivät ulkopuolelle. On enemmänkin ne pelaajat, jotka lähtevät kisoihin, ja sitten taas loput ovat varamiehiä. Kaikki ringissä olleet pelaajat ovat olleet sitoutuneita ja valmiita siihen, että jos jotain sattuu, niin he ovat valmiita liittymään joukkueen mukaan.
– Tarinamme on herättänyt kiinnostusta ja nämä ovat nuorille pojille ainutkertaisia mahdollisuuksia. Siksi toivoisinkin koko Suomen salibandyväeltä kannustusta, koska nyt ympärillä on ollut liian negatiivinen ilmapiiri. Pelaajat tarvitsevat onnentoivotuksia ja kannustusta.
Isoin poru nousi SalBa-hyökkääjästä. Miksi 21 liigamaalin Jani Lehtoniemi ei mahtunut MM-joukkueeseen?
– En ketään yksittäistä pelaajaa halua alkaa arvioimaan, miksi on tai miksi ei ole päässyt mukaan kisoihin. Olemme valinneet mielestämme parhaan mahdollisen joukkueen, jolla pystymme saavuttamaan tavoitteen. Kaikilla on ollut aikaa näyttää ja tehdä meihin vaikutus. Tämä on ollut parin vuoden työhaastattelu, ja tarkkailuun on käytetty tuhansia työtunteja. Myös seurojen pelaajapolulla on tehty hienoa työtä koko tämän ajan.
Jäikö pelaajia viime hetkellä rannalle loukkaantumisten vuoksi? Esimerkiksi Erän Tuure Ailio taitaa olla jalka paketissa?
– Olemme olleet erittäin tiiviisti yhteydessä seuroihin ja valmentajiin. Kaikki informaatio loukkaantumisista on ollut saatavilla. Ne ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia asioita, etten lähde kertomaan kenenkään yksittäisen pelaajan tilanteesta tarkemmin.
Erästä on monta pelaajaa mukana. Se taitaa kertoa siitä, että teidän näkövinkkelistä siellä on tehty jotain oikein?
– Kyllähän Erä on ollut ehdottomasti sekä poika- että tyttöpuolella juniorityössä edelläkävijä. Mutta hyviä pelaajia tulee ehdottomasti muualtakin, eikä seurajutuilla ole ollut meille merkitystä valintoja tehdessä. Pitää muistaa, että moni Eränkin pelaajista on alun perin lähtöisin pienestä seurasta.
Minkälaisen painoarvon annoitte valinnoissa pelaajien sarjatasoille? Mikä merkitys oli sillä, että pelaaja pelaa vaikka liigassa tai vain A-nuorten SM-sarjassa?
– Jo alkuvaiheessa tehtiin selväksi, että seuraamme miesten Salibandyliigaa, Divaria ja A-nuorten SM-sarjaa. Maajoukkuenäytöillä on kuitenkin ollut meillä todella iso painoarvo. Sarjapelien perusteella voi sanoa, missä kukin sillä hetkellä menee, mutta meillä maajoukkueen yhteiset tapahtumat ovat painaneet paljon vaakakupissa.
Miten MM-kisajoukkue on rakennettu? Mitä asioita painotitte valinnoissa?
– Ensimmäisenä se, että pelaajille on alusta asti painotettu sitoutumista. He ovat siinä ikävaiheessa, että kehitystä tapahtuu todella nopeasti. Pääosan ajasta he kuitenkin viettävät seurajoukkueissaan ja omalla ajallaan, joten sitoutuminen on ollut kaikkein tärkeintä. Toisena tulee yhteistyö, joka on joukkueurheilun edellytys. Kolmantena teemana on reagointi, ja näiden asioiden puitteissa on viety meidän projektia eteenpäin.
Onko joukkue kasattu jo tässä vaiheessa ns. kentällisittäin? Eli haitteko valinnoissa valmiita ketjukoostumuksia ja rooleja?
– Kyllä meillä on selkeät viisikkorakenteet jo tässä vaiheessa. Kisarupeama on niin lyhyt, että niitä on ollut pakko rakentaa tässä vaiheessa. Meillä on myös ryhmässä kolme moniosaajaan, jotka voivat pelata sekä ylivoimaa että alivoimaa.
Miten joukkueen matka kohti MM-kisoja etenee tästä eteenpäin?
– Aloitamme 22. huhtikuuta Eerikkilässä valmistavalla leirillä. Muutaman päivän ajan katsotaan pelitapaa läpi. Sitten lauantaina (25.4.) lähdemme koko joukkueen kanssa rauhoittumaan niin, että salibandy unohtuu hetkeksi. Maanantaina sitten lennämme Helsingborgiin, ja pelit alkavat keskiviikkona.
Ja vielä viimeinen kysymys: voittaako Suomen MM-pojat kultaa?
– Olen varma, että teemme kaikkemme sen eteen, että voittaisimme.
Hyvät ja asialliset perustelut Luukkoselta. Onnea koko joukkuelle.
Onneks Luukkonen kerto ton mistä erä on rakennettu, ei kannata olla kateellinen kerätylle porukalle. Erä on osannut tehdä sen et kerännyt ne lahjakkuudet muista seuroista.
….tai siis ei pelaajia kerätä, ne HAKEUTUVAT Erään koska tietävät saavansa pätevää, kokonaisvaltaista valmennusta!
Niin, kylläpä mäkin luulen ettei ketään junioriakaan väkisin käydä mistään keräämässä tai kaappaamassa, eiköhän taustalla ole Erän maine hyvänä kasvattajana ja kehittäjänä. Ja eiköhän se maine ole ihan teoilla ansaittu.
Niin…Metsälä ja Lastikka ovat alunperin LFTstä, eli Lopelta.
Juuri näin, Tapsa ja JZ. Ja Luukkosen kertomaa vahvistaa myös se, että joukkueeseen valikoitui peräti kaksi divari-peluria, jotka ovat pienestä hollolalaisseurasta lähtöisin. Hyvä pojat!
Miten sinne yhtäkkiä hakeutui samana vuonna kaikki lahjakkaat pelaajat pikku seuroista, oisko kolme vuotta sitte ? Oikeita kasvattaja seuroja tässä maassa, Happee, Tps ja Classic. Ne yrittää pärjätä omillaan.
Ols unohtui.
Alkaa olla Luukkosen aika ohi jos menestystä ei tule. Jos suomi ei pysty haastamaan ruotsia niin päävalmentajan paikka vaihtuu! Liikaa on politikointia eikä reilun kilpailun tuomaa pelipaikkaa.
On se vaan ihme, vaikka kuinka kultaa tulis. Ei vaan jaksa kun ihmetellä, niin sisosiittosta paskaa. Niin vain viedään monen unelma, olis yhtä hyvä . Toivottavasti tulee hopeeta, ettei eräläiset pääse makeilemaan hyvällä ” Junnu työllä” 96 syntyneitä pelaajia paljon tässä maassa…?..
Ihme selittelyä Luukkoselta. Tulee huomaamaan että kusi oniin muroihin. Tuolla joukkueella ei vain pärjätä MM kisoissa. Välierässä nousee tie pystyyn. Sitten taas selitellään miksi ei pärjätty!
Homma lähteny vähän lapasesta näillä kommenteilla. U19 kisatko se on elämän suurin tavoite ja unelma, mitäs sen jälkeen? Hienoa kun seuran valmentajat ja muut itkee kuorossa että nyt on nuorta riistetty. Minkähänlaista ajatusmallia kannattaa valmentajan nuorille lupauksille antaa tällaisessa tilanteessa? Marttyyri-asenne ei toivottavasti tartu nuoreen pelaajaan itseensä, vaan tähtäin eteenpäin ja ehkä sitten joskus vaikka aikuisten kisoihin niin unohtuu tämä suuri koettu vääryys jonka kelju sisäsiittoinen Suomen salibandy järjesti.
Erä vihaa en vaan tajua! Oikeesti maakuntien jengien perään huutelijat vois nostaa pään pois p..stä ja ymmärtää, että etelässä vedetään eri pelimerkeillä. Maakunnissa kun ei vaihtoehtoja ole ihan samalla tavalla kuin etelässä. Parhaat haluaa pelata parhaissa jengeissä. Happeeta ylistettiin kun voitti junnuissa, Erä voittaa = valitetaan. Syvässä on joillain Helsinki viha–> ei pysty ymmärtämään. Huutelijoille tiedoksi, että allekirjoittanut asunut pitkään niin landella kuin stadissa ja kummassahan on asiallisempaa ja parempaa sakkia? Siis mun mielestä, muut voi olla mitä mieltä hyvänsä…
täsmennän vielä, että landelta on alunperin lähdetty isoon maailmaan…
Luukkonen vois olla ehdokkaana eduskuntavaaleissa noilla kommenteilla. Salibandyjuna meni jo ohi. #urpo #hyväveli #mitäpaskaa #luukäteen.
Ihan samalla tavalla TPS saa nauttia lähialueiden seurojen hedelmistä. Niinhän se menee lätkässä ja futiksessakin. Ei kai siinä mitään pahaa ole, että lahjakkaat ja motivoituneet kaverit siirtyvät sopivan hetken tullen (tyyliin C-junnuissa) isompaan seuraan, jossa mahdollisuus pelata oman ikäluokan SM-pelejä? Ei se aina vaadi värväämistä. Varsinkaan, jos junnupuolella isommassa seurassa tehty jotain oikein ja mahdollisesti sitä myöten jopa pärjätty siellä valtakunnan parhaiden joukossa.
Mitäpä jos valinta tehtäisiinkin jatkossa niin, että valitaan ensin 14 pelaajaa, 1 per liigajoukkue. Sen jälkeen loput 6 pelaajaa eri liigajoukkueista. Näin yhdestä joukkueesta valikoituisi max 2 pelaajaa. Näihin kuuteen valittuun voisi sisällyttää esim. 0, 1 tai max 2 divaripelaajaa.
MM-kisat on kuitenkin sen verran kovia kisoja, että perussarjan pelaaminen ei taida ihan riittää ainakaan Ruotsia vastaan. 18-19 vuotiaat pelaavat jo muutenkin liigassa, jos heissä on potentiaalia siihen.
Vieläkö valinnat ovat vääriä?