Pääkalloanalyytikko Jani Hakkarainen pohjustaa naisten MM-finaalia kolmella pointilla. Suomen ja Ruotsin tittelimittelö starttaa Hakametsän jäähallissa klo 15.20.

1. Puolustussuuntaan pelaaminen

Kun puhutaan puolustussuuntaan pelaamisesta, ei puhuta vain maalivahtipelistä ja varsinaisesta puolustuspelistä (pallo vastustajalla). Puhutaan myös puolustamisesta hyökkäämällä ja oman hyökkäyspelin puolustusvalmiudesta. Ruotsia vastaan finaalissa on täysin selvää, että ottelua ei voi voittaa, jos puolustussuuntaan pelaaminen ei ole terästä. Suomen kannalta tämä tarkoittaa kahta asiaa.

Ensinnäkin Suomen käyttämän alueellisen pelaajavartioinnin on oltava timanttia. Merkkauspelin tulee olla tarkkaa läpi ottelun. Kaksinkamppailuissa on pelattava aivan sääntöjen rajamailla varsinkin pallollista pelaajaa vastaan tuomarilinjan puitteissa. Finaalin tuomarilinjan merkitys on siis suuri.

Tällä tavalla Ruotsin hyökkäyspeli on mahdolista tukehduttaa tehokkaasti. Kirsikaksi kakun päälle tulevat tietenkin laukausten peitot, oikea peliasento ja irtopallojen voitot.

Toiseksi painetta omaan puolustuspeliin on mahdollista vähentää pitämällä palloa ja hyvällä puolustusvalmiudella. Kun Suomi pelaa paljon pitkiä pyörityshyökkäyksiä, Ruotsi ei pääse hyökkäämään. Kun Suomen viisikossa on hyökätessä hyvä tasapaino (lyhyet etäisyydet ja varmistukset) ja pallon kanssa ollaan huolellisia, Ruotsi ei saa paikkoja kääntää nopeaan vastahyökkäykseen.

Lisäksi maalivahti Jonna Mäkelän on pelattava huippuottelu.

2. Suorat hyökkäykset

Pelkät pitkät pyörityshyökkäykset eivät kuitenkaan riitä länsinaapurin kaatamiseen, koska niistä maalipaikkojen luominen on vaikeaa. Tarvitaan myös suoria hyökkäyksiä Ruotsin maalia kohden sekä nopeina että pitkinä. Tarvitaan siis kahta asiaa: salamannopeita pelin kääntöjä ja Ruotsin järjestäytyneen viisikon rohkeaa haastamista.

Jälkimmäistä asiaa itse asiassa helpottaa se, että vihdoinkin Suomi kohtaa turnauksessa joukkueen, joka karvaa. Silloin vastustajan viisikon väleissä on tilaa, jonne haastaa pallon kanssa. Kun tähän yhdistyvät lyhyet etäisyydet ja nopeat yhden kosketuksen syöttöketjut, niin sinivalkoinen viisikko vyöryy yhtenäisenä pakettina länsinaapurin maalia kohden. Silloin ei ole sinikeltaisilla helppoa. Suorien hyökkäysten jatkotilanteista on myös luontevaa siirtyä tilanneprässikarvaukseen. Syntyy maalipaikkoja.

Käännöillä ja haastamisella on myös se etu, että silloin pelaajat pääsevät paremmin pelin sisään, mikä on ollut Suomelle ongelma tiukoissa otteluissa. Saadaan henkinen käsijarru pois päältä. Pelirohkeus paranee.

Koko ajan pitää tietenkin muistaa puolustusvalmius. Järki mukana.

3. Erikoistilanteet

Arvo-otteluissa vapaalyönnit ja ylivoimapeli sekä niiden puolustaminen ovat luonnollisesti tärkeitä. Yleensä vihelletään lähes ainoastaan vapaalyöntejä. Jäähyjä tulee vähän. Hyvin harjoitelluilla vapaalyönneillä on siis hyvä mahdollisuus luoda useita maalintekotilanteita. Vastaavasti useiden vapaalyöntien puolustaminen vaatii pelaajilta hyvää keskittymistä läpi ottelun.

Ruotsi pelasi alivoimaa Sveitsiä vastaan 1-1-2-järjestelmällä. Jos näin on myös finaalissa, Suomen kannattaisi käyttää samaa ylivoimakuviota kuin Tsekkiä vastaan välierässä. Päädyssä annetaan levityssyöttö, jonka jälkeen tulee nopea pudotus puolustajalle, joka ampuu suoraan syötöstä.