Suomen ykköspelaaja hävityssä MM-finaalissa oli maalivahti Jonna Mäkelä, joka tarjosi joukkkueelle mahdollisuuden kamppailla kultamitaleista. 31-vuotias luottotorjuja valittiin turnauksen tähdistöön, mutta tappion karvasta kalkkia se ei saanut pois suusta.

22 kertaa ottelussa torjunut Mäkelä oli todella vakuuttava, ja edellisten MM-kisojen tavoin hänet valittiin finaalissa Suomen parhaaksi pelaajaksi. Omat suoritukset jäivät kuitenkin varjoon, kun kaulassa killui jälleen vain liian tutuksi tullut hopeamitali.

– Olihan siellä hyviäkin juttuja, mutta ei vain itse pystytty naulaamaan peliä. Ei tappio tunnu koskaan hyvältä, ja tällä kertaa se mestaruus oli lähimpänä, mitä se on koskaan ollut, Mäkelä harmitteli.

Ruotsi piti palloa enemmän, mutta Mäkelä ei nähnyt länsinaapurin olleen merkittävissä määrin noin muuten edellä.

– Ruotsi oli ehkä pallotaitavampi joukkue, mutta me olimme yhtenäisempi. Se oli sellainen ”maali sinne, maali tänne” -peli, ja niin vaan se meni taas Ruotsille, Mäkelä niputti.

Hakametsän 6517-päinen yleisö sai suitsutusta myös Imatran Voiman kasvatilta.

– Mahtava fiilis oli pelata, ja yleisölle täytyy antaa iso kiitos. He tukivat hienosti, ja on iso harmi, ettemme pystyneet antamaan heille palkintoa kannustuksesta. Meistä se oli ihan täysin kiinni, Mäkelä totesi ryhdikkäästi.

Rangaistuslaukauskilpailu on aina raaka, mutta molemmille tasapuolinen tapa ratkaista ottelu. Mäkelä otti komeita koppeja myös rankkareissa, mutta taakse menneistä vedoista yksi jäi harmittamaan.

– Sen (Anna) Jakobssonin (viidennen) vedon olisi voinut saada, ja siinä oli se paikka ratkaista itsellä torjumalla sen. Ei voi siis kuin peiliin katsoa. Ainahan ne rankkarit ovat otettavissa, jos niissä pysyy mukana loppuun asti. Pitää katsoa, jos aika ja mieli antavat myöden katsoa ne joskus vielä uudestaan, mutta kai tässä pitää vain treenata lisää, NST:n maalia Salibandyliigassa tällä kaudella vartioiva Mäkelä pohti.

Mäkelän mukaan Ruotsin rankkarivetäjiä ei oltu ”skoutattu” etukäteen,

– Ei niitä katsottu millään tavalla.

Suomen joukkueessa oli pelaajia 34-vuotiaasta 18-vuotiaaseen, mutta se oli Mäkelän mukaan vain hyvä asia.

– Hitsauduttiin hyvin yhteen, sillä meillä oli kokeneempia opastamassa nuoria lupauksia. Ikäero ei näkynyt mitenkään, vaan se hioi meitä yhtenäisemmäksi ja toi uutta virtaa, Mäkelä kehaisi ryhmää.

Ruotsi oli vielä nyt yhden rankkarin verran parempi, mutta tulevaisuus näyttää Mäkelän mukaan hyvältä.

– Näkisin, että eromme on kaventunut. Muutama vuosi tytöt voittivat maailmanmestaruuden ja kuilu on saatavissa kiinni, mutta onhan sitä vielä. Hyvällä joukkuepelillä ja kovalla duunilla Suomikin on vielä joku päivä taas maailmanmestari aivan varmasti, Mäkelä valoi uskoa.

Mäkelä on vihjaillut lopettavansa uransa tähän kauteen, ja maajoukkuepelitkin ovat nyt siis Tampereen kisojen myötä paketissa. Suomen maalivahtipelin osalta Mäkelä ei ole pätkääkään huolissaan.

– Kyllä se nyt oli todennäköisesti tässä maajoukkueen osalta. Näen maalivahtitilanteen erittäin hyvänä, sillä Loisan Laura on aivan huippumaalivahti. Harmi, että molemmat olemme suomalaisia, eikä molemmat voineet nyt pelata. Laura on varmasti valmis kahden vuoden päästä, Mäkelä vakuutteli.