Suomi juhlii paraikaa salibandyn maailmanmestaruutta. Sinivalkoinen armada kaatoi Ruotsin MM-finaalin rankkarikisassa maalein 4-2 ja voitti koko ottelun lukemin 4-3 rl.
Suomen edellinen maailmanmestaruus on vuodelta 2010. Suomi voitti mestaruuden myös vuonna 2008. MM-hopealle Suomi on jäänyt vuosina 1996, 2000, 2002, 2006, 2012 ja 2014. MM-pronssia suomalaiset saavuttivat vuosina 1998 ja 2004.
Ruotsin on pelannut salibandyn MM-finaalissa 11 kertaa, ja finaalitappio oli maajoukkueen historian kolmas.
Maalivahdit:
Eero Kosonen, 30, Växjö Vipers
Jarno Ihme, 31, Sirius IBK
Puolustajat:
Juha Kivilehto, 34, FC Helsingborg
Janne Lamminen, 31, SC Classic
Tero Tiitu, 34, EräViikingit
Lauri Stenfors, 26, TPS
Krister Savonen, 22, SC Classic
Tommi Aro, 30, EräViikingit
Tatu Väänänen, 33, SV Wiler-Ersigen
Jonne Junkkarinen, 26, Happee
Hyökkääjät:
Nico Salo, 22 SC Classic
Eemeli Salin, 26, SC Classic
Jani Kukkola, 30, EräViikingit
Jami Manninen, 29, FC Helsingborg
Mika Kohonen, 39, FC Helsingborg
Peter Kotilainen, 22, Happee
Mika Moilanen, 30, EräViikingit
Joonas Pylsy, 26, SC Classic
Sami Johansson, 23, SC Classic
Miko Kailiala, 23, EräViikingit
Päävalmentaja Petri Kettunen
Valmentajat: Mika Ahonen, Juha Jäntti, Henri Toivoniemi ja Lasse Eriksson
Team manager Kimmo Nurminen
Fysio Aleksi Öhman ja Juuso Kilpikoski
Hieroja Ari Haapalainen
Media Juhani Henriksson
Neljä pelaajaa MM 2011 U19 mestareita
Kaksi nuorinta All Starsissa. Ja nuorin MVP.
Tuplia on. Mutta. Onko ketään suomalaista kolminkertaista M-mestaria?
Kyllähän siellä on, Kohonen. Sanoi vielä haastattelussa, että lisää tekisi mieli. Uskon kuitenki hänen lopettavan maailmanmestarina.
Kukkolalla taitaa olla jo neljä: -02 (U19), -08, -10 ja -16. Ja tuolta kuvasta kun sormia laskeskelee, niin löytyy aika hyvin ne triplamestarit.
Kohonen? Kivilehto? Tiitu?
Ainakin… Kohonen, tiitu, kukkola ja kivilehto
Ja 7 jotka ei ole ikinä hävinnyt MM-kisoissa
Kivaa olla ihan vit.. väärässä! Hypätään bandwagoniin. Toki ratkaisevan byyrin heitti King Kailiala, niinku tulee heittämään keväälläkin. Huikee finaali! Jätkätkille helvetin iso kiitos tästä! Me suomalaiset ei vaan ehkä aina olla parhaita tsemppaamaan, mutta nyt kaikki on unohdettu : ). Petteri olkoon keisari, ku mihu jo kuningas. Ja petterille tervetuloa evin vieraaksi, mä otan hatun pois, kovasti arvostelin, mutta paras olit!!
Toivoniemi myös neljäs!
Joo itse ainakin myönnän olleeni väärässä. En tosin haukkunut Suomen porukkaa missään vaiheessa mutta odotin ruotsilta paljon enemmän. Aivan säälittävää kun mietitään millainen porukka on kasassa. Ei pitäisi parin pelaajan puuttuminen haitata. Toki tässä on Suomen hyvyyttäkin mutta aina haukutaan omia kun eivät menesty niin nyt voi kyllä haukkua ruotsalaisia. 😀 surkeaa oli mutta se ei poista silti sitä että Suomi on maailman mestari ja onnea koko porukalle 🙂
Joo, iltiksessä oli mainittu Kohonen kolminkertaiseksi meatariksi. Ja lienee heitä muitakin. Yhtä kaikki, onnea kaikille meatareille!
No mitäs se ketään haittaa jos liiga on tauolla muutaman viikon. Itsellä ei ainakaan ole ollut hengenlähtö kovin lähellä. Onpahan hyvää ja mielenkiintoista sählyä tarjolla yhteen viikkoon enemmän kun keskiverto liigaviikolla koskaan. Varmasti tuo piristysruiskeen muutamaksi viikoksi, ellei jopa kuukausiksi kotoiseen liigaankin kun näytillä on tukku tuoreita maailmanmestareita. Kertoo lähinnä oudosta ja kahlitusta mielenlaadusta jos ei osaa nauttia kuin oman ehdottoman suosikkiseurajoukkueenjoukkueen otteluista. Salibandyä on myös Salibandyliigan ulkopuolella.
Oli Ruotsi etukäteiskaavailuja heikompi tai ei, on hienoa että maajoukkueen uusi runko osoitti pystyvänsä kannattelemaan joukkuetta jo tässä vaiheessa lennosta tehtävää sukupolvenvaihdosta. Vahvat tulevat ikäryhmät maltilla sisään ja konkareille, kuten esim. Kukkolalle, Väänäselle ja ehkäpä jopa Tiitulle (pienemmässä ja spesifioidummassa roolissa) parit kisat päälle. Hienoa tästä voitosta tekee myös se, ettei se tullut etukäteen parhaan tapauksen skenaarioissa povatun ”tuurivoiton” tapaan. Suomi oli tänään ilman sarvia ja hampaita aidosti mukana pelissä ja loi jopa isomman tukun vaarallisia maalipaikkoja. Kettusen Penakin irtautui kaikkien yllätykseksi viimeisellä mahdollisella hetkellä kahleistaan ja penkitti vähemmän kuumat pelaajat ja uskalsi tiivistää ottelun lopussa kahteen ketjuun. Mannisen ja Junkkarisen olisin nähnyt isommassa roolissa ehdottomasti vahvistuksena, mutta ehkä kaikkea ei voi kerralla toivoa. Uusi sukupolvi kuitenkin ehdottomasti syy mestaruuteen ja kokonaisuutena onnistuneisiin kisoihin.