Suomen miesten salibandymaajoukkue vietti torstaina vapaapäiväänsä rantalentopalloa ja rantatennistä pelaten Riian Olympic Sports Centerissä. Kentällä nähtiin myös päävalmentaja Petri Kettunen hikoilemassa. Pääkallo.fi jututti sinivalkoisten pääluotsia pelailujen päätteeksi.
Kisojen aikana on puhuttu siitä, millaiset puitteet maajoukkueella on majoituksen suhteen. Vankka neuvostohenkisyys on noussut esille. Päävalmentajan fiilikset majoituksen suhteen ovat hyvät, mutta hallin turvatoimet ovat Kettusen mukaan olleet tiukemmat kuin missään kisoissa tähän saakka.
– Hemmetin hyvät puitteet meillä on olla ja touhuta. Majapaikka on tehnyt kaikkensa, että viihdymme. Hallilla toiminta on ollut melko napakkaa. KGB-henkiset turvamiehet ovat ovella vastassa ja heille ei kyllä ylimääräisiä viitsi jäädä länkyttämään, Kettunen kertoi velmu virne naamallaan.
MM-kisat ovat nyt pelien osalta puolivälissä. Alkusarja on tahkottu ja perjantai-iltana on edessä puolivälierä Tanskaa vastaan. Kettunen muistuttaa, että jokainen kisaprojekti on erilainen, mutta tässä kaksivuotisessa periodissa on paljon jatkumoa jo 2012 Zürichin jälkeen alkaneelle uudistumiselle.
– Tiettyjä asioita teimme jo kaksi vuotta sitten hyvin ja tiettyjä on pitänyt petrata. Kahden viime vuoden aikana olemme saaneet tuotua uusia pelaajia kansainväliselle huipulle ja siitä tietysti kiitos kuuluu seurajoukkueille.
– Olemme menneet eteenpäin ja pyrkineet korjaamaan joitain niitä asioita, joita olemme halunneet korjata. Viimeisessä kolmessa pelissä mitataan miten olemme siinä onnistuneet, Kettunen valaisi.
Maajoukkueen kahdenlaiset tavoitteet
Maajoukkueen pelaaminen ei ole säästynyt kritiikiltä ja lajikeskustelussa on noussut esille vankkoja mielipiteitä etenkin Suomen pallollisesta pelaamisesta ja hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisesta. Pelaamiselle on kaivattu selkeämpiä rakenteita, eikä vain pelaajien välisiä sopimuksia. Kettusen mukaan paletista löytyy kumpiakin.
– On rakenteet, sekä pelaajien väliset sopimukset. Luotamme, että pelaaja aistii ja näkee parhaan mahdollisen vaihtoehdon tilanteessa kentällä. On meillä silti perusperiaatteet miten pitäisi toimia. Riippuu mihin asioita verrataan ja ihmisten tehtävä on sitten arvioida sen perusteella. Me pelaamme ja keskitymme tekemään omaa juttuamme mahdollisimman hyvin, Kettunen vastasi kritiikkiin.
Kyseenalaistettu on myös turnaukseen valmistavan lämpöleirin sisältöä. Tälläkin kertaa tapahtuman alla joukkue oli Teneriffalla ja keskittyi enemmän ottamaan energiaa auringosta synkän talven keskellä kuin viettämään aikaa lajiharjoittelun parissa.
– Pelaajien palautteen perusteella lämpöleiri on tärkeä osa kokonaisuutta. Pimeä syksy on raskas pelaajille, jotka tahkoavat sarjapelejä, maajoukkuetapahtumia ja Champions Cupia. En usko, että olisimme yhtään valmiimpia kisoissa, mikäli olisimme hinkanneet viisi päivää Eerikkilässä kuvioita kuntoon. Tärkeämpää on, että olemme henkisesti raikkaassa vireessä pelaamaan tulevan viikonlopun tärkeitä pelejä, Kettunen sanaili.
Yksi asia, missä Suomen maajoukkueen toimintaa on verrattu länsinaapuri Ruotsiin on pelaajien kierrätys maajoukkuetapahtumissa. Ruotsin paidassa vaihtelu esim. EFT-joukkueissa on ollut pienempää ja ensikertalaisia vähemmän. Vielä alkusarjan otteluissakin Suomi on sekoitellut ketjukoostumuksiaan.
– Varmasti jokainen haluaisi, että viisikot olisivat enemmän yhdessä, mutta meillä on maajoukkueessa aina kahdenlaisia tavoitteita. Lyhyellä tähtäimellä täytyy ajatella yhtä MM-kisaprojektia kerrallaan, mutta pitkällä tähtäimellä tulee tuottaa lisää pelaajia kansainväliselle huipulle ja maajoukkuetapahtumat ovat hyviä keinoja tutustuttaa pelaajia siihen maailmaan.
– Ruotsilla on erilainen filosofia ja voihan se olla, että jos menisimme pienemmällä rotaatiolla, niin viisikkopelimme olisi valmiimpaa, mutta täytyy aina katsoa isompaa kuvaa suomalaisen salibandyn tulevaisuuden suhteen kuin yksittäisiä MM-kisoja, Kettunen analysoi beach volley -kenttiä ympäröivillä kuppipenkeillä.
Erikoinen sarjaohjelma
Nyt keskitytään näihin kisoihin ja niiden tärkeimpiin peleihin. Puolivälierissä vastaan asettuu Tanska ja oletusarvo on, että Suomi pelaa välierissä Tshekkiä vastaan.
– Tanska puolustaa tiiviisti ja iskee vastaan. Heillä on hyvä ylivoima. Pelasimme heitä vastaan helmikuussa karsinnoissa ja tiedämme mitä tuleman pitää. Tshekki taas on tuttu vastustaja ja hiton hyvä vastaiskujoukkue, joka on tehnyt merkittävän petrauksen Växjön EFT-turnauksesta. Siellä tuntui, että heidän viisikoillaan ei ollut oikein mitään yhteistä ajatusta pelaamisesta. He ovat pelanneet ryhdikkäästi nämä kisat ja tulee huikea peli, jos välierään pääsemme.
Suomi pelasi alkusarjassa kolme ottelua kolmeen päivään. Nyt se on huilannut kolme päivää peleistä ja mikäli tie finaaliin saakka vie, on edessä jälleen triplapeliviikonloppu. Valmennus on tehnyt tarkkaa työtä videoita analysoiden ja scoutteja konsultoiden ja joukkue on harjoitellut kerran päivässä.
– Tauko on liian pitkä ja kaikki olisivat toivoneet toisenlaista ohjelmaa, mutta näillä mennään. Toivoisi, että puolivälierien jälkeen kaikilla olisi yksi huilipäivä. Nyt kun niin ei ole, se muuttaa maailmaa. Tämä on yksi syy, miksi pelaajia potkitaan eteenpäin fyysisen harjoittelun suhteen, sillä tällaista tilannetta ei ole koskaan sarjakaudella.
Kehitystä tapahtunut
Maajoukkuevalmennuksen lisäksi Kettunen toimii Suomen salibandyliiton huippu-urheilujohtajana. Hänen mukaansa suomalainen salibandy on kehittynyt viime vuosina, mutta suoraa vertailua on vaikea tehdä muihin maihin.
– Seuravalmennus ja -harjoittelu on kehittynyt liigajoukkueissa, mutta kansainväliselle tasolle pääsemisessä on tekemistä. Junioritasolla tehdään monissa seuroissa jo hyviä pohjia, että kansainvälisen tason urheilijoiksi on edes mahdollisuus kehittyä. Arki on mennyt ammattimaisempaan suuntaan ja liigamme kärki vastaa vaikkapa Ruotsin kärkeä, mutta leveys ei ole vielä samalla tasolla.
– Mittarina ovat kahden vuoden välein MM-kilpailut, mutta vertailu muihin maihin on matkan varrella esimerkiksi EFT-turnausten osalta haastavaa. Eri mailla on erilainen lähestymistapa maajoukkueprojekteihin. Ruotsi hakee aina maksimitulosta ja me ajattelemme enemmän kahta vuotta kerrallaan ja niin edelleen. En osaa esimerkiksi sanoa suoralta kädeltä, ovatko top 4 -maiden välillä voimasuhteet muuttuneet. Täällähän se nähdään, Kettunen pyöritteli.
MM-kisat vietiin pitkästä aikaa Suomen, Ruotsin, Tshekin ja Sveitsin ulkopuolelle. Näyttää kuitenkin edelleen siltä, että top 4 -maita vastaan eivät haastajilla vielä riitä paukut.
– Tulosten valossa näissä kisoissa ei ole tullut järjettömiä numeroita, eli siinä mielessä tasoerot ovat tasoittuneet ja pienemmät salibandymaat kehittyneet. Toivoisimme totta kai, että kärkeä alkaisi realistisesti haastamaan joku neljän parhaan ulkopuolelta, mutta sitä prosessia me emme oikein voi nopeuttaa. Työ pitää tulla heidän omissa maissaan ja sarjoissaan ja se ottaa aikaa, Kettunen tuumi.
Kettuselta, pajon puhetta ilman suurempaa sisältöä.
Yhtennvetona, missä muussa lajissa päävalmentaja ja huippu-urheilujohtaja on sama henkilö eli Kettunen on Kettusen pomo, liikaa valtaa yhdellä miehellä joka vastaa siis salbandyn kehityksesta Suomessa?
On tullu tässä pohdittua että kukas tässä ois nyt merkittävästi parempi vaihtoehto, Nykky joo saavutuksiltaan erinomainen, silti Nykkykin makaa paljon oman tiiminsä varassa, tuskin ees käy nukkumaan ilman että Kuitunen sammuttaa valot.
Ketäs muita meillä ois, ja ihan turha heitellä ketään tusinaheppuja tähän?
Ihan huvikseen haluaisin kysyä, millainen sinusta olisi ollut suuremman sisällön haastattelu? Laita vaikka ranskalaisilla viivoilla omat ajatuksesi.
Lisäksi: meinaatko tosissaan, että säbän kehitys Suomessa tai vaikka Ruotsissa on maajoukkuetoimijoiden harteilla?
KGB henkiset turvallisuusmiehet. Se on nykyisin FSB. Näin knoppitietona:D
Kettunen on täys Keijo, joutais jo vaihtoon.
Tähdätään parin vuoden päähän ja silti raahataan vaareja mukana.
Kun Nykyn seuraajaa pohdittiin, oliko Kettunen mielestäsi silloin mielestäsi merkittävästi parempi vaihtoehto? Kettusella on liigasta ihan hyvät näytöt, mutta maajoukkueen päävalmentajaksi valittiin silloin jotakuinkin koulutettu kaveri, jolla oli uskottavuutta vaatia urheilullisuutta ja jonka uskalsi päästää suomalaisiin olympiakabinetteihin.
Kyllä Kettunen ”pyöritteli” taas vastauksia, aika vaikea saada selvyyttä mitkä on oikeat tavoitteet. Perusteluja joukkueen valinnoille ei ole saatu.
Tulos kuitenkin ratkaisee. Jos joukkue voittaa kultaa on tavoite saavutettu, jos hävitään niin on epäonnistuttu, ja sitten voi vaikka selitellä että isossa kuvassa on menty eteenpäin.
Prosessia voi jo arvostella.
Miksi Växjön turnaukseen ei valittu suoraan mm-miehistöä? Siellä olisi voinut harjoitella kunnolla viisikoilla jotka olisivat olleet valmiinpia ennen kisoja. Kapasen loukkaantumiseen ei pystytty reakoimaan koska oli jostain ihmeellisestä syystä pakko valita Kohonen ja Tiitu.
Puolustukseen oli lukittu jo samoin esimerkiksi Kivilehto.
Nämä seniorivalinnat siis määräsivät näköjään joukkueen rungon, ei katsottu aidosti vaihtoehtoja. Nyt nähdään tuloksena että kolmosviisikkon peli on edelleen vaiheessa.
Kettusen suurin heikkous on ollut nämä ”kaverivalinnat” jotka on vienyt pohjan hänen uskottavuudesta.
Heikki Luukkosella tiimeineen ilmeisesti hyvä ote nuorten maajoukkueessa. Olisikohan kolmikolla Luukkonen, Naava, Korsman annettavaa jossain kohtaa myös miesten majulle?
Luukkonen on kyllä yksi potentiaalinen seuraaja Kettuselle ehdottomasti. Tietyiltä osin Suomen aliarvostetuimpia huippuvalmentajia.
Tommy Koponen johdattaa ensin SPV:n nuorentuneen joukkueen raikkaaseen mestaruuteen ja tekee sitten saman maajoukkueen kanssa.
Luukkonen ehkä ykkösvaihtoehto jos Nykkyä ei kiinnosta. Tai voisihan se olla ulkomaalainenkin.
Ahtiainen voisi olla paras vaihtoehto päävalmentajaksi mutta espoolaisuus liian pitkä miinus.