Kolmannen maailmanmestaruutensa voittanut Mika Kohonen ei pelannut finaalissa montaa vaihtoa, mutta rangaistuslaukauskilpailussa 39-vuotias legenda oli jälleen rautaa. Ruotsin maalivahtia Johan Rehniä nöyryytettiin toden teolla.

Kohonen on ollut aina rankkareiden erikoismies, mutta tällä kertaa hän ei ollut normaalisti pelaavassa kokoonpanossa. Tilanne oli uudenlainen kaiken nähneelle konkarillekin.

– Olihan se erilainen tilanne, kun ei ollut kahteen tuntiin koskenut mailaan. Piti yksinkertaistaa vähän, mutta kivaahan se oli taas, hymyssä suin mentiin vetämään ja iho oli kananlihalla. Rankkareissa on se kiva juttu, kun saa rauhassa kuljettaa, eikä kukaan ole häiritsemässä, Kohonen virnisti.

Mies heitti maalinsa perään Tatu Väänäsen tavoin pienen dab-tuuletuksen, jolla oli tarina takana.

– Vanhempi poika sanoi, kun lähdin kisoihin, että ethän vaan sitten juhli dab-tanssilla. Ajattelin, että laitetaan poika häpeämään, mutta nyt vähän jälkikäteen hävettää, Kohonen nauroi.

Kohonen on ollut maajoukkuetoiminnassa mukana jo 20 vuotta, ja jokainen joukkue sekä kisaprojekti on ollut omanlainen tarina. Tämä mestarijoukkue sai kiitosta yhtenäisyydestään.

– Olemme sulautuneet hyvin yhteen joukkueeksi kokeneempien ja nuorempien kesken, ja meillä on ollut pirun hauskaa. Olemme olleet aika rehellisiä toisiamme kohtaan, ja täytyy olla uskomattoman ylpeä tuosta meidän kuitenkin suht kokemattomasta ryhmästä. Tässä oli monta ensikertalaista, ja monilla oli vain yhdet kisat vyöllä. Loistavia peliäijiä ja ihmisiä, ja on ollut kunnia saada olla mukana, Kohonen kiitteli.

Göteborgin finaali kääntyi kaksi vuotta sitten Ruotsille samanlaisessa maalin pelissä, ja tällä kertaa oli Suomen vuoro poistua mestaruuskannun kanssa areenalta. Työ menestyksen eteen on ollut päättäväistä.

– Silloin kun summeri soi Göteborgissa kaksi vuotta sitten, olimme aika lähellä ja se oli tasainen peli. Siitä lähtien olemme tienneet, että kunhan pelaamme normihyvän pelin, pokaali on meidän. Tänään se sitten tuli.

Rangaistuslaukauskilpailussa Kohosen lisäksi Suomelta onnistuivat myös Tatu Väänänen, Krister Savonen ja Miko Kailiala, ja Jarno Ihme koppasi kaksi ruotsalaisrankkaria. Suomalaisten suoritukset kovassa paikassa olivat todella kovia.

– Uskomattomat rankkarit, ja ”Jape” kävi ottamassa ne pari siinä. Nuo suoritukset kuvastivat hyvin sitä luonteenlujuutta, jota meillä oli niin nuorilla kuin vanhoillakin pelaajilla. Sellaista hauskaa hulluutta, pihapelimäisyyttä ja mittailua siitä, kuka on kuka, Kohonen kuvaili.

Lauantain välierä Tshekkiä vastaan oli tiukka ratketen vasta lopussa, ja Ruotsiakin vastaan alku oli kehnoin mahdollinen, kun sinikeltaiset karkasivat kahden maalin johtoon jo alussa. Usko ei horjunut missään vaiheessa.

– Välieräpeli oli aivan liian tiukka, ja tänäänkin oli kehno startti, mutta missään kohtaa ei tullut sellaista oloa kenelläkään, että mitäs nyt. Latvialaistuomareilla oli vähän kiirus kentällä, mutta senkään emme antaneet vaikuttaa, emmekä ryhtyneet jännittämään, Kohonen kertasi.

Ottelun jälkeen koettiin myös monia hienoja hetkiä, kun Tatu Väänänen ojensi mestaruuspokaalin Kohosen nostettavaksi, ja apuvalmentaja Jussi Jäntti nosti kaikkien aikojen salibandysentterin pitkään, karhumaiseen syleilyyn. Kohosen arvostus Jänttiä kohtaan on rajaton.

– Tuossa oli monta hienoa hetkeä kieltämättä. ”Jänö” on monta, monta vuotta tukenut, kannustanut ja uskonut vieressä, ja hän tietää, että mun kropasta löytyy aika paljon salibandya, oli rooli sitten ykkönen tai kahdeksastoista. Olen uskomattoman kiitollinen kaikesta siitä työstä, mitä hänkin on eteeni tehnyt melkein 20 vuotta, Kohonen paalutti miltei jo herkistyen.

Vaajakosken suurella miehellä on nyt kymmenet kisat takana, ja lopettamisilmoitusta ei tälläkään kertaa kuultu. Kahden vuoden päästä pelataan Prahassa, ja Kohonen on totta kai mukana, jos ura jatkuu ja palvelukset kelpaavat.

– Jos pelaan kahden vuoden päästä vielä, niin miksei? Polvi on valmis kyllä, mutta mies ei lähellekään, Kohonen virnisti.

Entä mites tämä juhlimispuoli? Vieläkö vanha setä jaksaa heilua?

– Nämä nuoret ovat ihan hupiukkoja sillä saralla, ja vanhempien se on siinäkin näytettävä mallia, Kohonen murjaisi ja poistui pukukoppia kohti.