Kommentti: Atte Juutin haasteet poikien päävalmentajana

Jani Hakkarainen kirjoittaa Atte Juutin haasteista U19-maajoukkuevalmentajana. Kuvassa väistyvät valmentajat Heikki Luukkonen ja Joonas Naava. Kuva: perwiklund.se

Salibandyliitto julkisti maanantaina 10.4. U19-poikien uuden valmennusryhmän, joka aloittaa tehtävässä toukokuun alun MM-kisojen jälkeen. Uusi päävalmentaja on Atte Juuti, jonka apulaisina toimivat Stefan Korhonen ja Janne Krankka kenttäpelin puolella sekä Tony Bäcksbacka maalivahtivalmennuksessa.

Juuti on nykyisen valmennusryhmän neljäs jäsen ja Turun Seudun Urheiluakatemiassa salibandyn Nuorten Olympiavalmentaja. Hän on myös aiemmin toiminut U19-poikien valmennuksessa sekä valmentanut junioreita pitkään. Korhonen johti Westend Indiansin erinomaiseen kauteen tämän vuoden Salibandyliigassa. Krankka on tehnyt valmentajauransa Oulun seudulla. Bäcksbacka edustaa Juutin ohella jatkuvuutta U19-pojissa: hän kuuluu jo nykyiseen valmennusryhmään.

Liiton valintojen hyvä puoli on siis jatkuvuus. Maajoukkuevalmennukseen saadaan lisäksi tuoretta verta, mikä on aina tarpeen. Valmennusryhmässä on myös rutkasti kokemusta juniorivalmennuksesta ja Juutilla hyviä näyttöjä Turun urheiluakatemiavalmennuksesta, jossa moni pelaaja on mennyt hienosti eteenpäin.

Siitä huolimatta päävalmentaja Juutilla tulee haasteita riittämään jo pelkästään omalla kohdallaan.

Juuti ei ole koskaan toiminut päävalmentajana tällä tasolla. Poikien maajoukkueen edesottamuksia seurataan salibandypiireissä tarkasti ja mikään muu kuin maailmanmestaruus ei lajiväelle kelpaa. Lisäksi pelaajavalinnat kirvoittavat aina paljon parran pärinää kentällä ja netin keskustelupalstoilla – olivat valinnat mitä tahansa.

Nämä luovat voimakasta painetta päävalmentajalle, mikä on Juutille aivan uusi tilanne. Seurajuniorivalmennus on täysin eri asia kuin U19-poikien päävalmentajuus. U19-päävalmentajalla olisi hyvä olla kunnolla kokemusta päävalmentamisesta ainakin Salibandyliigassa. Salibandyliiga on seurapuolella ainut salibandyn paikka, jossa päävalmentaja kohtaa U19-päävalmentajuuteen verrattavaa julkista painetta.

Paineensietokyvyn merkitystä vain korostaa se tosiseikka, että maajoukkueen päävalmentamisessa on painotetusti kyse kisaperiodin projektin kokonaishallinnasta. Nykyinen valmennusryhmä on onnistunut nostamaan tämän tasolle, jota ei ole aiemmin U19-pojissa nähty. Urheilussa pitäisi aina pystyä parantamaan. Juutin pitäisi siis pystyä paineiden keskellä ottamaan jälleen askeleen eteenpäin U19-poikien kokonaisprosessissa, mikä ei jo itsessään ole helppoa.

Juuti ei ole salibandyn kärkiosaajia, kun puhutaan joukkuepelistä. Joukkuepelin osalta pudotus nykyiseen valmennustiimiin tulee siis olemaan väistämättä merkittävä. Näin asia on siitä huolimatta, että Korhonen ja Krankka ovat lupaavia joukkuepelin valmentajia ja Korhosen näytöt kuluvan kauden Indiansista ovat puolustusssuuntaan pelaamisen kohdalla hyviä.

Tällä hetkellä poikien maajoukkueen valmennusryhmässä ovat nimittäin Oilersin uusi päävalmentaja Heikki Luukkonen ja EräViikinkien Jyri Korsman. Oilers ja EräViikingit ovat liigan kärkipään joukkueita ja salibandyn suurseuroja, jotka eivät huonoja valmentajia rekrytoi. Sekä Luukkonen että Korsman tunnetaan salibandyn joukkuepelin kärkipään valmentajina Suomessa.

Heistä Luukkonen on nykyinen poikien päävalmentaja. Hänen valmennusryhmänsä on saanut U19-poikien viisikkopelin ennennäkemättömälle tasolle. On vaikea nähdä, kuinka Juutin valmennusryhmä tähän pystyisi. Poikien päävalmentajan soisi myös johtavan näkemyksellisesti suomalaisen poikasalibandyn joukkuepelillistä evoluutiota yhdessä huippu-urheilujohtajan ja miesten päävalmentajan kanssa. Joukkuepeli, sitähän salibandy ytimeltään on. Tässä johtamisessa Juuti kohtaa suurimman haasteensa.

Suomalaisen salibandyn etu luonnollisesti olisi, että Juuti selättäisi kaikki nämä haasteet komeasti.