Mika Heinonen on pitkän linjan salibandymies, mutta viime kaudella hän pääsi maistamaan lajia hieman uudesta näkövinkkelistä. Alkavalle kaudelle hän tekee kuitenkin paluun tuttuun rooliin.

Kukaan ei varmastikaan povannut M-Teamin viime kaudesta helppoa Salibandyliigassa, mutta lähtökohdat olivat hieman lopputulosta paremmat.

Edellisellä kaudella Oulusta pääkaupunkiseudulle muuttanut Jarmo Härmä otti päävalmentajan tehtävät vastuulleen, kun taas joukkueen ensin Divarista nostanut, ja sen jälkeen liigassa säilyttänyt Mika Heinonen jäi apuluotsiksi.

Homma ei näyttänyt toimivan laisinkaan, ja M-Team sai odotella ensimmäisiä pisteitään kuudennelle kierrokselle asti. Se oli voitto SalBasta, ja samalla yksi kauden kolmesta täysien pisteiden saaliista.

Heinonen muistelee kautta jälkeenpäin elokuisena perjantaipäivänä ja pohtii, miksi M-Teamin jumbosijaan päättynyt kausi oli nähdyn lainen.

– Kun on pidempiä voitottomia jaksoja, se on rankkaa pelaajille, valmentajille ja taustajoukoille, Heinonen aloittaa.

Suurimman murheenkryynin tuotti maalivahtitilanne. Ykköstorjujan vastuuta kantanut Petri Lesch ei pystynyt loukkaantumisen vuoksi pelaamaan.

Nuori Simo Metsikkö esiintyi ikäisekseen hyvin, mutta loukkaantui niin ikään, eikä sen jälkeen tolppien välissä ollut luotettavaa liigatason veskaria.

Kaikkea valmentaja ei kuitenkaan laita maalivahtitilanteen syyksi.

– Syksyllä tuli ikäviä loukkaantumisia, ja ne vaikeuttivat tulosten saamista. Ne kuuluvat kuitenkin urheiluun. Valmennus teki virheitä, eivätkä pelaajat saaneet itsestään parasta irti. Homma alkoi rullaamaan väärään suuntaan, ja sitä oli vaikea korjata myöhemmin.

Hengähdystauko tuli tarpeeseen

Heinonen päätti pelaajauransa kaudella 2003 SSV:n joukkueessa. Sen jälkeen valmentaminen on noussut suureen osaan hänen elämässään.

Kesken kauden 2013–2014 Heinonen vapautettiin Esport Oilersin päävalmentajan tehtävistä. 2,5 vuoden matka pysähtyi kuin seinään, ja myös Pääkallo.fi kertoi silloin varsin sekavasta tilanteesta.

”Maikki” ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan suuntasi M-Teamiin, jossa käynnistyi juuri neljäs kausi.

Vielä ei ole ilmaantunut syytä jättää vaikeassa markkinaraossa kamppailevaa pikkuseuraa.

– Olen aina halunnut olla lojaali niitä kohtaan, jotka ovat ympärilläni. Täällä on hyviä ihmisiä taustoilla ja pelaajina, kuten on ollut edellisissäkin seuroissa. He ovat halunneet jatkaa yhteistyötä, joten vaikeaa siitä on ollut lähteä, Heinonen tuumaa.

Viime kaudella hän pääsi näkemään valmentamista eri kulmasta. Samalla pieni hengähdys teki hyvää.

– Henkilökohtaisista syistä jäin apuvalmentajaksi. Siten sain enemmän aikaa lapsilleni. Siitä alkaen, kun lopetin pelaajauran, niin taukoa on tullut kunnolla vain sen Oilersista lähdön jälkeen.

– Olen sellainen sopeutuja, ja oli hauskaa nähdä, kun joku toinen tekee omaa työtä välillä. Kyllä, tykkäsin siitä. Tietyllä tavalla pystyin aina haastamaan päävalmentajan näkemyksiä, mutta minulla ei ollut viimeistä sanaa käytettävissä, hän kuvaa toimintaa Härmän kanssa.

Prioriteetit uusiksi

Tasoerot – sana, joka nousi kaikkien Salibandyliigaa seuraavien huulille viime kaudella. Sitä ei kukaan pysty kiistämään, etteikö M-Team saanut välillä sellaisia löylytyksiä, että tukka oli kipeä vielä seuraavanakin päivänä.

Maaliero jäi 110 osumaa pakkaselle. Suurimaalisin tappio oli Happeelta saatu 17–0-löylytys.

Täytyy muistaa, että M-Team osasi myös taistella urhoollisesti – eritoten liigan viimeisillä kierroksilla. Siitä huolimatta suurimmat puheenaiheet olivat rökäletappioissa ja niiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa.

– Tämä on vähän sellainen aihe, että jos yksi nostaa asian esille, niin siitä tehdään isompi numero kuin se oikeasti saattaa olla. Pitäisi ennemmin seurata sarjoja ympäri maailman. Itse olen Bayern Münchenin kannattaja, ja se joukkue pelaa aika kovassa futissarjassa, mutta silti siellä tulee 7–0-voittoja, Heinonen muistuttaa.

– Niinhän se menee, että kun heikommalla joukkueella lähtee menemään huonosti, niin silloin selkäranka napsahtaa helpommin.

Heinosella ei ole selkeää näkemystä tai kantaa keskusteluun, mutta ei usko, että M-Team olisi ollut selkeästi heikompi peräpään joukkue kuin joku muu aikaisempana vuonna.

– On liigassa vieraillut sellaisiakin, jotka eivät ole olleet yhtä urheilullisia kuin meidän joukkue. Isossa kuvassa katsottuna suurinumeroisia tappioita tuli 3–5, ja loput olivat tasaisempia.

Viime kausi kuitenkin selvästi sai M-Teamin miettimään asemaansa salibandykartalla. Liigasta Divariin pudonnut joukkue mielletään usein tulevan kauden ennakkosuosikiksi, mutta tällä kertaa niin ei ole.

– Kun tulin seuraan neljä vuotta sitten, asetimme tavoitteeksi, että nousemme kahdessa kaudessa liigaan. Nousimme ensimmäisellä. Nyt, kun alkaa tämä projekti, niin seuran sisällä mietitään, missä mennään. Haluaako se olla tulevaisuudessa liigaseura vai panostaa juniorityöhön?

Uudet tuulet näkyvät jo tulevan kauden joukkueessa, johon on Heinosen mukaan nostettu uusia nuoria, nälkäisiä pelaajia.

Lisäksi M-Teamin A-juniorit pelaavat SM-sarjaa.

– Nousupaineet eivät ainakaan ole samat kuin viimeksi. Tämä on enemmän kehitysprojekti, jossa yritetään nostaa omia pelaajia ja tietysti myös säilyttää A-junnujen SM-paikka. Haluamme olla uskottava Divari-seura ja rakentaa rauhassa. Valmentajana en lähde yhtään peliä häviämään.

Heinonen uskoo, että joku päivä M-Team on vielä vakiinnuttanut paikkansa liigassa.

– Varmasti! Ei se pelaajistosta jää kiinni. Taustoilla on paljon asioita mietittävänä. Viime kauden kaltaisella budjetilla meidän on vaikea tehdä tulosta, joten myös siltä osin vaaditaan panostusta. Ne ovat kuitenkin tulevaisuuden asioita, ja mennään kausi kerrallaan.

—

Tämän kesän muut kesähaastattelut:
Kesähaastattelussa nappikauden pelanneen Jymyn kapteeni: ”Me pohjalaiset tykkäämme, kun leukoja vähän louskutellaan”
Kesähaastattelussa kovaotteinen koirapaita: ”Välillä kuulee kaikenlaista huutelua”
Kesähaastattelussa sarjatasoa vaihtanut ja paluun itärajalle tehnyt Perttu Puska: “On yhtä motivoivaa pelata mestaruudesta tai noususta”
Kesähaastattelussa pääluotsiksi hypännyt Markus Huhtimo: ”Nyt on aika haudata vanha Erä ”
Kesähaastattelussa Jussi Sihvonen: ”Realistinen tavoite on kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen”