Prahan salibandyn miesten MM-kisat päättyvät lajin jättiläisten kohtaamiseen, kun Ruotsi yrittää suistaa hallitsevan maailmanmestarin Suomen valtaistuimelta. Suomi ja Ruotsi kohtasivat Prahan kisoissa jo avausottelussa, jonka Ruotsi vei nimiinsä lukemin 5-4. Suomi johti vielä kahden erän jälkeen 4-2, mutta Ruotsi vei päätöserän nimiinsä 3-0.
Finaalia on syytä peilata alkusarjan kohtaamiseen suhteessa Suomen pelitapaan, joka on suorastaan kyyninen moderni vastahyökkäyspelaaminen. Ennen kaikkea Suomen pitää kyetä parantamaan kolmea pelillistä seikkaa, jos se mielii jatkaa salibandyn miesten maailmanmestarina:
1. Jäähyjen määrää tulee vähentää. Avausottelussa suomalainen istui rangaistujenaitiossa kolme kertaa Ruotsin yhtä vastaan: Jani Kukkola kahdesti ja Jussi Piha kerran. Tämä on aivan liikaa finaalissa. Jäähymäärä pitäisi pystyä puristamaan yhteen. Pelissä voi tapahtua tietenkin yllättäviä asioita, mutta maksimissaan yksi jäähy tulee olla Suomen tavoite. Ruotsin ylivoima on luonnollisesti äärimmäisen vaarallinen.
2. Pitkässä hyökkäämisessä paineen alla ei saa tapahtua montaa lapsusta. Avausottelussa Ruotsi pääsi rankaisemaan sellaisesta, kun Alexander Galante-Calström tasoitti ottelun neljään neljään. Ruotsi onkin ainut Suomen vastustaja, joka paineistaa Suomen avauspeliä silloinkin, kun kyseessä ei ole Suomen nopea pelin kääntö. Sikäli tilanne muuttuu huomattavasti esimerkiksi Tšekki-välierästä. Paineistamisesta huolimatta Suomen vain täytyy pystyä puolustamaan pallolla eli pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä, jottei nähdä vastaavaa Ruotsin jatkuvaa myllytystä kuin avausottelussa. Sehän oli kaksi viimeistä erää melkoista yhtä päätä.
Pallolla puolustamiseen Suomella pitäisi olla kaikki mahdollisuudet, koska Ruotsin viisikko on monesti paineistaessaan hyvin hajanainen. Varsinkin hyökkääjien ja puolustajien välissä on usein suorastaan kammottava aukko. Siihen Suomen on hyvä avata peliä.
3. Päävalmentaja Petteri Nykkyä mukaillen: oman maalinedustan puolustamista pitää parantaa avausottelusta. Siinä Ruotsi pääsi heilumaan liian usein vapaasti maalivahti Eero Kososen nenän edessä. Tämän tavoitteen saavuttamista helpottaa huomattavasti, jos kaksi ensimmäistä tavoitetta toteutuvat. Silloin paine Suomen puolustuspelille ei kasva liian suureksi eikä Ruotsi pääse murtautumaan parhaalle maalintekosektorille ylivoimalla tai nopeista hyökkäyksistä. Niin tapahtui alkusarjassa.