Espoossa maajoukkuepaidan ensimmäistä kertaa päälleen pukenut Joni-Arttu Sieppi on edennyt urallaan pikku hiljaa yhä korkeammalle. Kaiken aikaa mielessä on kuitenkin päällimmäisenä ollut se, miten mukavaa pelaaminen on.
Espoon Metro Areena, Suomi–Ruotsi, pelikellossa jäljellä 10 minuuttia. Rasmus Kainulainen käänsi vasenta laitaa pitkin ja lähetti syötön toiselle puolelle.
Joni-Arttu Sieppi antaa pallon yhdellä kosketuksella Justus Kainulaiselle. Tämä pyörähtää kanssa ja ampuu pelivälineen tarkasti taka-alakulmaan.
Näin syntyi Suomen 3–4-kavennus, mutta sen lähemmäksi joukkue ei enää päässyt lauantai-iltana. Sieppi kirjautti kuitenkin heti debyytissään yhden syöttöpisteen tilastoihinsa.
– Molemmat pojathan ovat aika taitavia ja hyviä pelimiehiä, Sieppi kehuu ketjukavereinaan pelanneita Kainulaisen veljeksiä ottelun jälkeen.
– Tänään olimme ehkä pikkuisen huolimattomia pallon kanssa, mutta kyllä siinä aihioita oli. Varmasti, jos vähän toistoja tulisi lisää, pääsisimme vielä paremmille mestoille, hän jatkaa.
Tappio jäi, tietekin, vähän harmittamaan. Siitä huolimatta Sieppi nautti jäähalliyleisön edessä pelaamisesta täysin rinnoin.
– Kyllähän se sähly kivvaa on, Rovaniemeltä kotoisin oleva Sieppi tuumaa tapansa mukaisesti.
– Oli tosi siistiä päästä pelaamaan. Kun Maamme-laulu soi, niin siinä alkoi vähän jännittää, mutta minulla pieni jännitys on aina positiivista. Se unohtui aika nopeasti, kun peli alkoi. Oli kunnia pukea Suomi-paita päälle.
Unelma, ehkä myöhemmin myös tavoite
Se, että Sieppi debytoi maajoukkueessa ensimmäistä kertaa nyt 27-vuotiaana, ei vielä ole erityisen kummallista. Sen sijaan tie, jonka hän on kulkenut Pohjois-Suomen liikuntasaleista ja halleista jäähallin isojen valojen alle, on melko poikkeuksellinen.
Rovaniemen mies pelasi ensimmäisen liigaottelunsa vasta kaudella 2014–2015 Oulun Luistinseuran riveissä. Sitä ennen hän takoi pisteitä alasarjoissa.
– Pelasin Rovaniemellä 22-vuotiaaksi asti. Sitten muutin Ouluun, ja siellä pelasin vuoden kakkosdivarissa, hän kertaa.
Kaudella 2013–2014 Sieppi iski 14 ottelussa tehot 17+19=36 Koskelankylän Riennon riveissä. Sen jälkeen oli aika mennä näytille Oulun liigaryhmään. Vielä silloin tuskin kukaan – edes hän itse – osasi aavistella, että tie kulkisi maaotteluihin asti.
– Kun Herralan Jami (OLS:n silloinen päävalmentaja) otti mukaan, niin en olisi OLS:n tryoutilla uskonut, että viiden vuoden päästä olisin täällä. Tämä on puhtaasti ollut unelma, mutta ehkä noista kotikisoista voi jossain vaiheessa muodostua tavoite. Mennään tapahtuma kerrallaan ja katsotaan, miten mies pärjää.
– Vähän erilaisen polun olen kulkenut tänne. Olen saanut kuitenkin hyvien äijien kanssa pelata aina. Olen nauttinut tästä hommasta joka kerta, vaikka sarjataso on ollut alempikin.
Kuluvalla kaudella Sieppi on takonut Seinäjoen Peliveljissä jo tehot 32+14=46.
32 maalia on todella kova lukema siihen nähden, että hän on pelannut pääosin kolmosketjussa ja ilman ylivoimavastuuta.
Siepin kuulee usein antavan kehuja pelikavereilleen, ja niin hän tekee nytkin puhuessaan nousustaan maajoukkuepelaajaksi asti.
– Omien onnistumisten ohessa moni asia on joukkuekavereidenkin ansiota. Ei tuolla kentällä kukaan yksin pärjää.
Tommy Koposen johtaman SPV:n kanssa Sieppi on päässyt hiomaan myös kuntopuolta, sillä erityisesti kesällä joukkue treenasi todella kovaa nykyistä, vaativaa pelitapaansa varten.
– Kyllähän tuolla jaksaa pelata. Me treenasimme kesän aika kovaa, ja kauden aikanakin on ollut intensiivisiä lajitreenejä. Olemme pystyneet aika hyvin ylläpitämään kuntoamme.
Rento ja positiivinen Sieppi kertoo elämän Seinäjoella olevan mukavaa. Pelaamisen lisäksi aika menee perheen ja töiden parissa.
– Meillä on pikkuinen muksu, kohta vuoden ikäinen. Painan pankissa töitä, pelaan sählyä ja yritän vielä koulua siinä samalla tehdä loppuun.