Divarit

Pääkalloennakko: Divarin ennakkosuosikit tulevat Turusta, Tampereelta ja Limingasta

09.09.
2019
Divarit

FBC Turku kuuluu ennakkoon Divarin eliittiin. Viime kausi ei mennyt aivan ennakko-odotusten mukaisesti. Kuva: Juhani Järvenpää

Miesten Divari käynnistyy keskiviikkona 11.9. yhden ottelun voimin, kun EräViikingit Akatemia ja Koovee kohtaavat Helsingissä. Loput joukkueista pääsevät tositoimiin loppuviikon aikana.

Divarissa pelaa 14 joukkuetta. Runkosarjassa joukkueet kohtaavat kahdesti, eli jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 26 ottelua. Yhteensä otteluita pelataan runkosarjassa 182. Runkosarjan jälkeen joukkueet sijoilta 1.-8. jatkavat pudotuspeleihin. Joukkueet sijoilta 12.-13. pelaavat keskenään karsintasarjan, jonka hävinnyt putoaa Suomisarjaan. Divarin runkosarjan viimeinen putoaa myös suoraan sarjatasoa alemmas.

Pudotuspeleissä runkosarjan voittaja valitsee vastustajansa puolivälieriin 5.-8. sijoittuneista joukkueista. Tämän jälkeen runkosarjan kakkonen valitsee jäljelle jääneistä kolmesta joukkueesta ja viimeisenä kolmas valitsee kahdesta valitsematta jääneestä vastustajansa. Runkosarjan neljäs kohtaa kolmen edelliseltä valitsematta jääneen. Pudotuspeleissä puolivälierät ja välierät pelataan paras kolmesta järjestelmällä, eli ensimmäisenä kaksi voittoa saavuttanut joukkue etenee seuraavaan vaiheeseen. Välierissä otteluparit muodostuvat runkosarjan sijoitusten mukaan, paras vs. heikoin jne. Kotietu ottelusarjoissa on aina runkosarjassa paremmin menestyneellä.

Divarin kausi huipentuu finaaleihin. Pronssiottelua ei pelata. Finaalit pelataan paras viidestä -järjestelmällä, eli ensimmäisenä kolme ottelua voittanut voittaa Divarin mestaruuden. Finaalien voittaja nousee seuraavaksi kaudeksi Salibandyliigaan. Finaalin hävinnyt joukkue jatkaa kauttaan liigakarsintoihin, jossa se haastaa Salibandyliigan playout-karsinnan hävinneen joukkueen.

Divarikarsintoihin osallistuvat jokaisen 2. divisioonan lohkon voittajat, yhteensä kahdeksan joukkuetta. Divarikarsinnat pelataan kaksivaiheisesti arvotussa kaaviossa paras kolmesta -ottelusarjoina. Toisen kierroksen otteluparien voittajat nousevat seuraavaksi kaudeksi Divariin.

Kevään jatkopelien runkopelipäivät:
Putoamiskarsinta: la 7.3., su 8.3., sekä tarvittaessa la 14.3.
Puolivälierät: la 7.3., su 8.3., sekä tarvittaessa ti 10.3.
Välierät: la 14.3., su 15.3., sekä tarvittaessa ti 17.3.
Finaalit: la 21.3., su 22.3., ke 25.3., sekä tarvittaessa la 28.3. ja su 29.3.
Liigakarsinnat: la 4.4., su 5.4., ke 8.4., sekä tarvittaessa pe 11.4. ja la 12.4.

Pääkallo.fi ennakoi sarjaa ohessa perinteisen rankingin muodossa. Sarja vaikuttaa ennakkoon tasaiselta, kuten viime kaudellakin, joten toiseksi korkeimman sarjatason kaudesta on tulossa jälleen mielenkiintoinen.

1. FBC Turku

FBC Turku lähti viime kauteen sarjan ykkössuosikkina. Edellisenä kautena pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt, osin vielä hissijoukkueen maineessakin ollut ryhmä vahvistui tuntuvasti niin penkin takana kuin kentälläkin. Hieman kankean alun jälkeen BC löysi tuloksentekovireen loistavan ykköskenttänsä Havia-Sokka-Hyytiäinen; Forsman-Stenfors johdolla ja näytti karkaavan sarjan kärjessä muiden ulottumattomiin. Vuodenvaihteen jälkeen ensimmäisessä ottelussa loukkaantui kuitenkin Mikko Stenfors ja samalla Jani Hyytiäinen joutui sairaslistalle. Vahvasti ykköskenttänsä vetämä joukkue ei enää löytänyt samanlaista tulosyksikköä ja vaikka Hyytiäinen palasi rivistöön runkosarjan lopulla, joukkueen iskukyky ei ollut enää runkosarjan parhaiden hetkien tasolla. Liigaan noussut Tiikerit pudotti joukkueen suoraan kahdessa ottelussa.

BC:n kaudesta jäi näin ollen hieman tunkkainen maku, mutta laadukkaalle, pitkäjänteistä työtä tehneelle organisaatiolle kauden aikana otetut askeleet olivat kuitenkin merkittäviä. Hissijoukkueen maine karisi ja samalla päävalmentajaksi tullut Perttu Kytöhonka nosti toiminnan vaatimustasoa roppakaupalla. Joukkueen vauhtisähly jalostui organisoiduksi kahden suunnan pelaamiseksi. Kytöhonka poistui joukkueen peräsimestä yllättäen kauden päätteeksi, mutta BC löysi korvaajan seuran sisältä, kun kesken kauden valmennustiimiin liittynyt, Josban päävalmentajana kaudella 17-18 toiminut Santeri Raatarila otti ohjat käsiinsä. Raatarila vastasi Josban kaudellaan seuran viime vuosien parhaasta suorituksesta, joten nuorelta lupaavalta valmentajalta voi odottaa vahvan joukkueen peräsimessä onnistumista.

Tulevalle kaudelle BC on vahvistunut – jos mahdollista – vielä enemmän kuin edellisen kauden alla. Vaikka menopuolelle merkittiin mm. Hyytiäinen ja kesken kauden ryhmään liittynyt Eemeli Peltonen – lisäksi Mikko Stenforsin uran jatko on kysymysmerkki – tulijoita kuitenkin riitti ja erittäin laadukkaasta päästä. BC sai roppakaupalla lisää osaamista ja kokemusta ryhmäänsä, kun se nappasi paikalliskilpailija TPS:stä Jaakko Hautamäen, Teemu Aaltosen, Niklas Niirasen, Eero Säylän sekä Aku Kuikan. Lisäksi NST:stä siirtyy Divarin parhaisiin pelaajiin parin kauden ajan kuulunut Ere Laitimo, joka tosin aloittaa kauden sairaslistalla. BC:n sentteriosasto (Sokka, Hautamäki, Aaltonen, Laitimo, Hirmasto) kelpaisi aika monelle liigaryhmälle. Raatarila on saanut johdettavakseen yhden kaikkien aikojen nimekkäimmistä divarijoukkueista ja sen myötä BC kuuluu suurimpiin nousijasuosikkeihin.

Plussat ja miinukset:
+ Sentteriosasto sarjan paras
+ Puolustus todella kokenut
+ Joukkueen rakenne viime kautta parempi
+ Parhaat pelaajat todella näyttöhaluisia
— Maalivahtiosasto ei Kooveen tai LNM:n tasolla
— Kokenut kaarti kärsinyt vammoista

Paras pelaaja: Miikka Sokka
Nouseva tähti: Malik Abudu
Päävalmentaja: Santeri Raatarila

2. Koovee, Tampere

Kooveen viime kausi oli iso pannukakku. Heikentynyt joukkue lähti Salibandyliigaan kunnianhimoisin pelillisin tavoittein, mutta taululle visiot eivät siirtyneet ja tuloksena oli yksi liigahistorian kaikkien aikojen heikoimmista suorituksista. Joukkue ei voittanut yhtään ottelua varsinaisella peliajalla ja loppusaldona oli 6 liigapistettä.

Koovee eroaa kuitenkin viime vuosien liigapudokkaista siinä, että toisin kuin Karhut nyt, SalBa viime kaudella tai NST pari kautta sitten, se pikemminkin lähtee uuteen kauteen vahvistuneena. Muutokset olivat suuria, mutta tulopuolella on etenkin divarijoukkueelle erittäin kovia nimiä Jere Oksasen johdolla. Joukkueen pakisto on sarjan pallollisesti vahvimpia ja esimerkiksi vasemmat laiturit – Latvian maajoukkueen nuoret Peteris Trekse ja Klavs Jansons sekä kokenut Petteri Puustinen kelpaisivat monelle liigajoukkueellekin. Myöskään maalivahtiosaston osalta joukkueen ei tarvitse jännittää, sillä Oskari Sillanpää sekä Antti Kortetmaa muodostavat sarjan ennakkoon kovimman tandemin.

Päävalmentajakseen Koovee kiinnitti erittäin kokeneen Arto Riihimäen, jonka viisi edellistä kautta on sujunut ulkomailla. Riihimäki luotsaa myös Latvian maajoukkuetta, jonka hän johdatti komeasti viidenneksi Prahan MM-kisoissa. Näin ollen myös valmennuksen osalta voidaan katsoa Kooveen lähtevän vakaammalta pohjalta. Riihimäki osaa toimia isojenkin persoonien kanssa. Koovee tulee pelaamaan voimakkaaseen pallonhallintaan tähtäävää salibandya ja sillä on siihen sopivia palikoita. Pienen kysymysmerkin materiaalin osalta asettaa sentteriosasto, joka ei ole sarjan kärkeä. Lisäksi joukkue meni käytännössä täysin uusiksi. Millaisella motivaatiolla kokeneet liigapelaajat lähtevät sarjaporrasta alemmas? Kysymysmerkeistä huolimatta, sarjan kärkipään valmennus yhdistettynä kärkipään materiaaliin vie Kooveen runkosarjassa kotiedulle. Koovee pyrkii tosissaan palaamaan välittömästi Salibandyliigaan.

Plussat ja miinukset:
+ Erittäin kokenut joukkue
+ Paljon pallollista osaamista ja ratkaisuvoimaa
+ Valmennus sarjan parhaimmistoa
+ Maalivahtiosasto
— Joukkue meni täysin uusiksi, ei jatkumoa
— Laadukas, mutta kapea materiaali

Paras pelaaja: Jere Oksanen
Nouseva tähti: Peteris Trekse
Päävalmentaja: Arto Riihimäki

Rangers debytoi vahvasti Divarissa viime kaudella. Joukkue kuuluu ennakkoon sarjan vahvimpiin joukkueisiin. Kuva: Juhani Järvenpää

3. LNM, Liminka

Limingan Niittomiehet on askel askeleelta asemoinut itsensä laadukkaaksi Divariorganisaatioksi. Joukkue onkin vaivihkaa noussut pudotuspelipaikasta taistelevasta ryhmästä vakavasti otettavaksi mestarikandidaatiksi. Viime kausi oli “Niittareilta” pientä loppusyksyn notkahdusta lukuunottamatta varsin vakuuttavaa tekemistä. Se oli loppuun saakka kiinni runkosarjan voitosta ja nappasikin lopulta kakkospaikan ennen pudotuspelejä. Pudotuspeleissä joukkue valitsi vastustajakseen suuren yleisön yllätykseksi kokeneen Loviisan Torin ja pudotti sen jatkosta suoraan kahdella voitolla. Välierissä liigaan noussut Tiikerit oli vielä tällä kertaa parempi, mutta kokonaisuutena LNM:n kautta voi pitää erinomaisena onnistumisena.

Jos joukkueella oli jokin puute, oli se ehkä selkeän syömähampaan puuttuminen. LNM oli hieman muita kärkijoukkueita edellä joukkueen kolmen pelaavan kentän tasaisuudessa, mutta selkeää ykkösnyrkkiä siltä ei löytynyt. Nyt tähän on odotettavissa muutosta, sillä joukkue vahvistui kesän siirtomarkkinoilla juuri tällä osastolla. Sarjasta pudonneen Merikoski SBT:n tutkapari Mika Heiskanen ja Vesa Heikkinen siirryttyä Niittareiden riveihin, Niittarit saa rakennettua sarjan pelottavimpia ykkösnyrkkejä. Kun tähän lisätään OLS:ista saapuva kokenut Ville Turula, joukkue vaikuttaa erittäin kilpailukykyiseltä.

Ihan ilman menetyksiä Niittaritkaan ei kuitenkaan selvinnyt. Se menetti ennen kaikkea joukkueen henkistä selkärankaosastoa, kun kokeneita, organisaation nousussa vahvasti mukana olleita pelaajia lopetti ja siirtyi katsomon puolelle. Koska joukkueen runko on kuitenkin säilynyt, maalilla pelaa erittäin lupaava Aki Karjalainen, vakuuttavan debyyttikauden luotsannut Harri Naumanen on vuotta kokeneempi ja se on löytänyt itselleen kärkiosaamista, LNM on helppo nostaa runkosarjan voittajasuosikkien joukkoon.

Plussat ja miinukset:
+ Vahva ja urheilullinen perusrunko
+ Kovat vahvistukset kärkiosaaja-osastolle
+ Viime kaudella sarjan parhaaksi maalivahdiksi noussut Aki Karjalainen tilkitsee oman pään
+ Moderni pelitapa
— Kokeneita lopettajia – ei näy paperilla, mutta näkyy varmasti joukkueen arjessa
— Ratkaisijaosaston leveys jää vielä FBC Turun ja Kooveen vastaavasta

Paras pelaaja: Vesa Heikkinen
Nouseva tähti: Aki Karjalainen
Päävalmentaja: Harri Naumanen

4. Rangers, Kirkkonummi

Viime kauden nousijajoukkue tuli Divariin ryminällä ja osoitti heti kuuluvansa sarjan parhaimmistoon. Merkittävästi kotiedusta nauttiva Rangers oli kova myös vieraskentällä ja koko ajan kärkipäässä heilunut ryhmä veikin lopulta runkosarjan nimiinsä. Pudotuspeleissä joukkue valitsi ensimmäiseksi vastustajakseen O2:n, jonka Rangers pudotti. Välierissä vastaan asettui jo pudotuspelipaikallaan yllättänyt ÅIF, joka järjesti valtavan paukun pudottamalla Rangersin (vielä isompia jysäyksiä ÅIFilta toki nähtiin vielä myöhemmin). Pettymykseen päättyneistä pudotuspeleistä huolimatta Rangers sai olla ylpeä kaudestaan.

Tähän kauteen lähtiessä Rangers on uudistunut maltillisesti. Menetyspuolella ehkä isoimmaksi miinukseksi merkitään jo kulttipelaajaksi noussut Teppo Salo, joka vihdoin tarttui liigaseurojen kosiskeluihin ja lähtee hakemaan läpimurtoa Indiansin riveissä. Lisäksi kesken kauden mukaan tullut ja tärkeään ruutuun noussut värikäs Tuomas Savukoski jatkaa pelejään muualla. Tulopuolella ei nähdä Kooveen tai FBC Turun kaltaista ilotulitusta, mutta esimerkiksi U19-maajoukkueeseenkin valittu Justus Mustonen sopii Rangersin palettiin todennäköisesti täysin saumattomasti.

Rangers on mahdollisesti sarjan pelitaitavin joukkue. Sen hyökkäyspelaaminen on parhaimmillaan erittäin näyttävää ja monipuolista. Joukkue kykenee monesta divariseurasta poiketen luomaan maalipaikkoja myös pitkistä hyökkäyspään hyökkäyspelin myllyistä ja koska hyökkäyspään taitoa löytyy laajalta rintamalta, parhaimmillaan Rangers takoo taululle suurinumeroisia lukemia. Viime kaudella se teki eniten maaleja Divarissa. Joukkueen hyökkäyspeli tuottaa myös varsin hyvää puolustuspeliä ja vaikka puolustuspelaamisen organisointi vaatii vielä työtä, Rangers ei laskenut omiin dramaattisesti enempää maaleja kuin muu sarjan parhaimmisto. Rangers ei ole menetyksistään huolimatta tuntuvasti heikentynyt. Pääkallo kuitenkin arvioi, että Divarin kirkkain kärki on sen verran laadukas, että tällä kaudella runkosarjan voitto – ja tavoitteena oleva liigapaikka jää haaveeksi.

Plussat ja miinukset:
+ Sarjan suurin kotietu
+ Erittäin hyökkäysvoimainen ja taitava joukkue
+ Vahva identiteetti ja ydin – Rangersin pelaajat todella haluavat pelata Rangersissa
— Joukkueen pelaamisen organisointi ei muun kärjen tasolla
— Harjoituspelit olleet osin takkuisia – kaksi edellistä kautta mennyt lennossa, alkaako jo tasaantua?

Paras pelaaja: Samuli Alaluusua
Nouseva tähti: Justus Mustonen
Päävalmentaja: Sebastian Fager-Pintilä

O2-Jyväskylä sai laatuvahvistuksia kesän aikana. Pääluotsina nähdään entinen liigapeluri Joonas Kaasalainen. Kuva: Esa Jokinen

5. Nurmon Jymy, Seinäjoki

Nurmon Jymy asemoi itsensä kahden ensimmäisen, “modernin ajan” divarikautensa (16-17 ja 17-18) aikana laadukkaaksi ja tehokkaan kursailematonta salibandya pelaavaksi joukkueeksi. Se lähti kovin odotuksin myös viime kauteen, mutta kaudesta uhkasi tulla todellinen pannukakku. Joukkue ajautui pahaan tappiokierteeseen syksyn 2018 aikana ja pitkään näytti, että se joutuu kamppailemaan sarjapaikastaan playouteissa. NJ sai kuitenkin rivinsä kuntoon viime hetkellä, eikä vähiten äärimmäisen tärkeän johtajan Hannu Palomäen paluun myötä. Se oli kevätkauden kuumimpia joukkueita ja säilytti lopulta paikkansa sarjassa ilman kuolemanpelejä. Pudotuspelit jäivät tällä kertaa kuitenkin haaveeksi.

Tulevaan kauteen NJ lähtee vahvistuneena. Se menetti tärkeät Olli-Jussi Sariolan (valmennustiimiin) sekä Eetu Sariolan (OLS), mutta tulopuolella on nyt kauden alusta saakka Hannu Palomäki, sekä uusina keihäänkärkinä Arttu ja Joona Kukko sekä Erik Härkönen. NJ julkisti vielä heinäkuun lopulla kulttipelaaja Ville Rynnäksen paluun joukkueen takalinjoille, joten nurmolaisilla on pullat kauden alla hyvin uunissa.

NJ:n päävalmentaja Jarmo Eteläaho lähti menneellä kaudella monipuolistamaan suoraviivaisen joukkueen pelaamista, mutta uuden opettelemisen haasteet sekä heikentynyt joukkue oli hankala yhtälö hallittavaksi. Nyt joukkue on materiaaliltaan vahvempi, joten mikäli Eteläaho haluaa jatkaa joukkueen pelin kehittämistä, nyt siihen on paremmat mahdollisuudet. NJ on vahva kotona, ilkeä vieraissa ja ikävä joukkue kohdata pudotuspeleissä, joihin se tällä kaudella takuuvarmasti palaa.

Plussat ja miinukset:
+ Ratkaisijaosasto leventynyt, Palomäki mukana heti kauden alusta saakka
+ Vaikea viime kausi opetti – lähtee kauteen pienemmillä kysymysmerkeillä
+ Kokenut ja ikävä vastustaja kenelle tahansa
— Maalivahtiosasto uusiksi, ei palaa Rasmus Hasun vuosien tasolle vieläkään
— Joukkueen pelaamisen kehittyminen läpi kauden edelleen kysymysmerkki – osaako NJ muuta kuin vahvan sabluunansa?

Paras pelaaja: Joona Kukko
Nouseva tähti: Juuso Koskela
Päävalmentaja: Jarmo Eteläaho

6. O2-Jyväskylä

Jyväskylän O2 kehittyi ja pelasi hienon loppukauden 2018-19. Taitavan kärjen voimin joukkueen voi odottaa olevan vahva playoff-ehdokas alkavalla kaudella. Se on saanut oivallisia vahvistuksia Kasper Kantosen, Niko Ilmosen ja Lauri Lavosen liityttyä joukkueeseen. Ennestään vahvassa ykkösviisikossa ovat operoineet muun muassa Iiro Kinnunen, Kaarlo Mahlberg ja Joni Lempinen, jotka ovat kantaneet päävastuun pisteiden teosta. Nyt O2 saa tälle osastolle vahvempaa tukea.

Päävalmentajana aloittaa Joonas Kaasalainen, jolle joukkue on tuttu apuvalmentajan roolin kautta. Oppia Happeesta ja Seppo Pulkkiselta edelleen Australian maajoukkueesta ammentava Kaasalainen pystyy paremmilla pelimerkeillä jatkamaan kehitystä hyvältä pohjalta, ja rungon jatkaessa jatkuvuus helpottaa tilannetta.

Plussat ja miinukset:
+ Jatkuvuus ja uusi päävalmentaja tuntee joukkueen, ja pääsee lisäämään omat mausteensa hyvään pohjaan
+ Erinomainen viime kauden loppupuoli
+ Hyvät vahvistukset lisäävät leveyttä
– Materiaalin leveys
– Kestääkö ”fiilisjoukkueen” hermokontrolli tiukoissa paikoissa?

Paras pelaaja: Iiro Kinnunen
Nouseva tähti: Lari Mäkelä
Päävalmentaja: Joonas Kaasalainen

Loviisan Torin kokoonpano muuttui kesän aikana ja pääluotsiksi hyppäsi Sami Aalto. Kuva: Iiro Karesniemi

7. NST, Lappeenranta

NST lähti edelliseen kauteen vaikeasta tilanteesta. Uudeksi valmentajaksi nimetty Santeri Raatarila jätti tehtävänsä kesän päätteeksi ja joukkueen rakentaminen vaikutti jääneen vaiheeseen. Apu löytyi läheltä, kun organisaation junioreissa monta vuotta laadukasta työtä tehnyt Mika Valtonen otti päävastuun joukkueen valmennuksesta. Valtonen oli juuri oikea henkilö hankalaan tilanteeseen – rauhallinen ote loi joukkueeseen harmoniaa ja vaikka alku oli vaikea, löysi NST parilta edelliseltä divarikaudelta tutun pallollisen pelinsä varsin nopeasti. Kun NST sai joukkueeseensa joulukuussa Sveitsistä palanneen Jarkko Nurmelan, lähti joukkue lentoon ja loppukaudesta se oli kovavireisin ryhmä. Pudotuspelit päättyivät kuitenkin yllättäen kahteen jatkoaikatappioon lopulta liigaan noussutta ÅIF:ia vastaan. Lähtötilanteeseen nähden kautta voidaan kuitenkin pitää vähintään torjuntavoittona.

Tulevaan kauteen joukkue on valmistautunut, jos ei täysin stabiilissa tilanteessa, niin ainakin edellistä kautta selkeämmin sävelin. Valtonen jatkaa päävalmentajana ja tuekseen hän saa peliuransa lopettaneen NST-legenda Arto Vainikaisen. Vainikainen on joukkueelle suuri menetys kentän puolella, mutta nuoren lappeenrantalaisryhmän kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että he saavat edelleen nauttia Vainikaisen rauhallisesta johtajuudesta – nyt penkin takana. Voidaan arvioida, että jos jollakin joukkueella on kokoonpanolle täydellisesti sopiva valmentajakaksikko, löytyy sellainen NST:ltä.

NST on kokenut kovia menetyksiä pelaajistoonsa. Jo edellä mainitun Vainikaisen lisäksi, poissa on pari pinnaa per peli mukanaan tuonut Nurmela sekä sarjan parhaisiin keskushyökkääjiin kaksi viime kautta kuulunut Ere Laitimo (FBC Turku). Suuret saappat on täytettävänä myös maalivahtiosastolla, kun lajilegenda Jarkko Monthan ja Ville Nilosaari puuttuvat kokoonpanosta. Pelkkiä menetyksiä NST:n kesä ei pitänyt sisällään, sillä joukkue saa myös pari tärkeää kokenutta paluumuuttajaa Eetu Leskisen ja Juho Kailan muodossa. Kovin kaappaus oli kuitenkin Konsta Koskimiehen kiinnittäminen Sveitsin Davosista. Lisäksi kakkosdivisioonassa kovaa jälkeä tehneet nuoret Miro Veijalainen ja Jasu Lind ovat läpimurron kynnyksellä. Kun tähän lisätään selkeä pelillinen identiteetti, johon luottavat niin pelaajat kuin valmennus, NST:lle voi povata tasapainoista kautta. Ihan kärkeen siitä ei ole ja liigaunelmat on haudattava toistaiseksi, mutta pudotuspeleihin joukkue yltää tälläkin kertaa.

Plussat ja miinukset:
+ Samuli Huppunen ja Juuso Kekki sarjan kärkipään pelaajia nuoresta iästään huolimatta
+ Rauhallisempi kesä ja valmistautumisjakso takana kuin vuosi sitten
+ Tasapainoiseen pallolliseen peliin perustuva identiteetti
— Entistäkin kapeampi ratkaisijaosasto
— Kovat menetykset henkisten johtajien puolella
— Maalivahtiosasto suuri kysymysmerkki

Paras pelaaja: Samuli Huppunen
Nouseva tähti: Jere Niemelä
Päävalmentaja: Mika Valtonen

8. Loviisan Tor

Loviisa on kuluneena kesänä menettänyt paljon tärkeää osaamista. Luottomaalivahti Niko Nordströmin lähteminen kirpaisee vielä erityisesti. Myös valmennusosastolle on ollut hankala löytää toimivaa ratkaisua, joten valmennusvastuu on langennut Sami Aallolle, joka toimii joukkueessa pelaajavalmentajana. Tämä ei tietenkään pääsarjatasolla ole optimiratkaisu.

Treenimatsien tulosten perusteella Tor ei silti vaikuta romahtaneen niin pahasti kuin rajuimmat huhut antoivat ymmärtää. NST:lle niukat tappiot ja voitto liiganousija ÅIF:stä lupaavat sen verran, että playoffit ovat lähempänä Loviisalle kuin putoamiskarsinnat.

Kokemuksen, laadukkaiden vastahyökkäysten ja hyvien erikostilanteiden sekä sarjan parhaimmistoon kuuluvan Andreas Hietalan avulla Tor raapii pisteitä kasaan tälläkin kaudella. Kotiyleisö vielä takaa sen, että Loviisa ei ole helppo paikka vastustajille, vaikka kaunis pikkukaupunki onkin.

Plussat ja miinukset:
+ Kokemus
+ Kannustus kotipeleissä
– Valmentajatilanne
– Materiaali ohentunut rajusti
– Maalivahtiosaston suoritustaso erityisesti on kysymysmerkki

Paras pelaaja: Andreas Hietala
Nouseva tähti: Niko Orava
Päävalmentaja: Sami Aalto

ErVi Akatemialla on jälleen nuorekas ja laaja kokoonpano. Kuva: Juhani Järvenpää

9. Josba, Joensuu

Pohjois-Karjalan ylpeyden viime kausi oli lopulta aikamoista tervanjuontia. Loppuratkaisu oli kuitenkin enemmän kuin maukas – Josba varmisti paikkansa Divarissa runkosarjan viimeisessä ottelussa neljä sekuntia ennen loppua ilman maalivahtia tehdyllä maalilla ja sysäsi samalla Merikoski SBT:n playouteihin – ja lopulta 2. divisioonaan. Josba väisti näin ollen leikkurin, mutta todennäköisesti Joensuussa on mietitty kauden jälkeen tarkkaan mihin suuntaan organisaation edustusjoukkuetta halutaan viedä. Huhut ennen viime kautta kertoivat sekavasta ja heikkotasoisesta valmistautumisesta ja vaikka joukkue tuttuun tapaansa oli vaikeasti voitettava lähes joka kerta, myös ne omat voitot olivat kiven alla.

Tähän kauteen Josba lähtee vahvistuneena. Ehkä tärkein yksittäinen palanen varmistui jo kesällä, kun Jesse Huurrekorven paluu Welhoista Josban maalin suulle varmistui. Kaudella 17-18 Huurrekorpi oli mahdollisesti Divarin paras maalivahti ja kun Josban ottelut usein pysyivät tasaisina, se pieni ratkaiseva ero voi löytyä nyt Huurrekorven muodossa. Toinen erittäin mielenkiintoinen vahvistus on liigaan nousseen ÅIF:in riveissä erinomaisen kauden pelannut Kasper Tähkä. Rauhallinen ja erittäin taitava pallollinen puolustaja oli erityisesti Divarin pudotuspeleissä liekeissä ja itsetietoinen toisen polven pääsarjapalloilija tuo sopivaa särmää Josban ajoittain hieman harmaalta näyttävään pelaajarinkiin. Myös kauden kynnyksellä mukaan hypännyt, OLS:in kanssa jo liigasopimuksen tehnyt Otso Tornberg tuo joensuulaisryhmään monipuolista osaamista.

Josban penkin takana nähdään, totta kai, kaiken kokenut Antti Ruokonen. Ruokonen kykenee edelleen näyttämään nuoremman polven valmentajille mallia siitä, miten yksittäisessä ottelussa kairataan tarvittavat tehot joukkueesta irti. Viime kauden viimeinen kamppailu on tästä yksi, joskaan ei ainoa esimerkki. Ruokosen johdolla joukkue hakee etua pitkälle harjoitelluista erikoistilanteista ja niissä Josba lienee tälläkin kaudella Divarin eliittiä. Yksittäisten otteluiden maksimitehojen vastapainona voidaan pitää sitä, että viimeisinä Ruokosen päävalmentajakausina joukkueen peli ei ole kauden aikana kehittynyt vastustajien kanssa samassa vauhdissa. Sen myötä Josba on asemoimassa itseään tasaisen keskikastin divarijoukkueena.

Plussat ja miinukset:
+ Vahvistunut kokoonpano, Huurrekorpi sarjan eliittiä pelipaikallaan
+ Vaikea edelliskausi toiminut herätyksenä ja Josba on valmiimpi tähän kauteen lähtiessä
+ Erikoistilanteet
— Josba on pelillisesti polkenut paikallaan viime kausina – nähdäänkö Ruokosen hihasta vielä uusia kortteja?
— Ykkösnyrkki puuttuu, tehot nuorten pelaajien varassa
— Hyökkäyspelaamisen yksipuolisuus

Paras pelaaja: Jesse Huurrekorpi
Nouseva tähti: Kasper Tähkä
Päävalmentaja: Antti Ruokonen

10. EräViikingit Akatemia, Helsinki

EräViikingit Akatemia säilytti viime kaudella sarjapaikkansa karsintojen kautta. Suurseurassa divarijoukkueen tärkein roolia on tarjota pelejä kehittyville pelaajille. Joukkueen listoilla esiintyi tilastojenkin mukaan 46 pelaajaa ja nyt on rosteriin nimetty 36 pelaajaa, joten rotaatio on suurta.

Nämä asiat tuskin täysin muuttuvat, joten suuri rotaatio haastaa pelillistä yhtenäisyyttä alkavallakin kaudella. Liigasta EV Akatemia näyttäisi saavan aiempaa enemmän apuja. Alkukaudesta tämä varmasti auttaa keräämään Divarissa muutaman pisteen varastoon.

Joukkueen valmennus on kokenut ja osaava päävalmentaja Tomi Rastaan johdolla. Pelillinen identiteetti on EräViikingeillä seurana selkeä, mikä tukee pelaajarotaatiota. Tällä kaudella EV Akatemia tuskin joutuu karsimaan säilyttääkseen paikkansa Divarissa.

Plussat ja miinukset:
+ Liiga-avut
+ Potentiaalisia nuoria pelaajia
+ Valmennus, selkeä pelitapa
– Yhtenäisyyden puute
– Väliinputoajan rooli pelaajien kierrättämisessä

Paras pelaaja: Juho Niinikoski
Nouseva tähti: Luka Ainoa
Päävalmentaja: Tomi Rastas

Antti Itkonen (kesk.) on tulevalla kaudella entistä suuremmassa pistevastuussa M-Teamin hyökkäyksessä. Kuva: Juhani Järvenpää

11. M-team, Helsinki

Joukkueesta poistui roimasti kokemusta ja laatua, kun lähtijöiden listalla ovat mm. Janne Makkonen, Simo Paulaharju ja Mikko Pasanen. Jäljelle jää silti pääsarjassakin varmoja pisteitä tekeviä pelaajia, etunenässä Antti Itkonen.

Viimeisen liigavisiittinsä jälkeen M-team on pystynyt pitämään Divariin riittävän tason. A-juniorit saavuttivat pronssin viime kaudella ja sieltä edustukseen noussee pelaajia, jotka eivät ole divaritasolle aivan raakileita. Joukkue on myös ollut varsin organisoitu ja päästänee kohtuullisen vähän maaleja. Se auttaa saavuttamaan pisteitä runkosarjassa.

Uuden päävalmentajan Sakari Tervon vaikutus peliin jää nähtäväksi. M-teamilla olisi mahdollisuudet toimia hyvänä kasvattajaseurana ja nuorten pelaajien askeleena kohti huippua.

Plussat ja miinukset:
+ Jatkuvuutta, hyvä -98-ikäluokka
+ Hyvin organisoitu, erityisesti puolustuspeli
+ Oma laadukas junnutuotanto
– Kokemusta ja kärkiosaamista poistui joukkueesta
– Ei erityistä kotietua, katsomo tyhjillään peleissä

Paras pelaaja: Antti Itkonen
Nouseva tähti: Henri Olander
Päävalmentaja: Sakari Tervo

12. Pirkkalan Pirkat

Pirkkalan Pirkat nousivat hieman yllättäen takaisin Divariin. Pirkat pelasi viimeksi Divarissa kaudella 2015-16. Osa nykyisistä pelaajista oli jo tuolloin mukana ja pääsarjakokemusta on pelaajahankinnoilla kerätty lisää. Myös alueen nuoria pelaajia on saatu houkuteltua siirtymään Pirkkoihin eri seuroista. Kovin isoja kaloja seura ei ole saanut naarattua, mutta leveyttä rosterissa on nyt enemmän kuin kakkosdivarikaudella.

Pallollista taitoa Pirkoista löytyy joukkueessa jatkavien Aapo Mutasen ja Tommi Aholan johdolla. Pieni kysymysmerkki on, millä osallistumisella ja motivaatiolla nämä konkarit pelejään tällä tasolla jatkavat. Harjoituspeleissä Pirkat ovat antaneet merkkejä siitä, että tasoa on nostettu. Esimerkiksi vielä viime kaudella erittäin tiukasti Pirkkoja playoffeissa haastanut RSS Panthers kaatui näytöstyyliin. Joukkueen peli ei kuitenkaan ole erityisen organisoitua, mikä tulee haaste Divaritasolla. Pirkat tarvitsevat voittojen saavuttamiseen huomattavasti tasaisempaa suorittamista.

Organisaationa Pirkoilla on pohdittavana, tähtääkö se todella pääsarjatasolla kilpailemiseen. Valmentajana ja managerina toimii tärkeimmissä rooleissa (päävalmentaja Petri Järvenpää, manageri Janne Nousiainen) entisiä ja nykyisiä joukkueen pelaajia. Kuinka tosissaan on yritetty hankkia parasta mahdollista osaamista pelaajistoon tai valmennukseen? Tampereen alue voisi kaivata Divariin joukkuetta, joka toimisi kasvattajana kohti alueen liigajoukkueita. Nyt Pirkat vaikuttaa olevan enemmänkin jäähdyttely- ja harrastusmielessä pelaamista jatkavien sijoituspaikka.

Plussat ja miinukset:
+ Taitavia pelaajia kärkiosastolla, pääsarjakonkarit saatu jatkamaan joukkueessa
+ Runko säilyy samana
+ Vahvistukset tuovat leveyttä
– Taktisesti pelaajavetoinen joukkue, kauden aikana tuskin vahvaa pelin kehitysprosessia
– Kilpaileeko seura ja joukkue tosissaan pääsarjatasolla?

Paras pelaaja: Janne Nousiainen
Nouseva tähti: Toni Tuomi
Päävalmentaja: Petri Järvenpää

Karhut pelasi viime kaudella Salibandyliigaa, mutta tuleva kausi Divarissa vaikuttaa todella haastavalta. Kuva: Esa Takalo

13. SB Vantaa

Vantaalaisjoukkue on jonkinlainen sarjan musta hevonen. Suurelle yleisölle pelaajisto lienee melko tuntematonta. Kantavia voimia ovat olleet Samuli Raumanni, Leevi Auranen, Lari Sorsa ja Toni Koskela. Heistä Koskela ja Sorsa ovat käynyt kokeilemassa liigavauhtiakin. Kesän aikana Vantaalle on saatu haalittua muutama vahvistus lähialueen divari- ja liigaseuroista (ÅIF, Loviisa, M-team).

Vaikka joukkueen kärki saakin runsaasti kehuja myös pallollisesta osaamista, on se silti kevyttä divaritasolle. Joukkuetta valmentaa PakVI:ssa aikaan C2:ssa SM-kultaa vuollut kokenut konkari, Teemu Vanhala.

Plussat ja miinukset:
+ Yllätysmomentti
+ Taitava kärki, pallollisia puolustajia
+ Kokenut päävalmentaja
– Materiaali ei riitä divaritasolla
– Maalivahtipeli

Paras pelaaja: Toni Koskela
Nouseva tähti: Kasper Kiilava
Päävalmentaja: Teemu Vanhala

14. Karhut, Pori

Päävalmentaja lähti kuukausi ennen sarjan alkua, samalla pelaajisto on mennyt uusiksi ja Karhut on pakotettu nuorennusleikkaukseen. Karhujen tilanne on jo saanut kohtuullisesti palstatilaa Iltalehtiä myöten. Edustusjoukkue koostuu osin A-junioreiden 1-divisioonapelaajista, jotka pelaavat juniorijoukkueessa myös tätä sarjaa. Joukkuetta valmentaa Pekka Nylund, jolla on jo aiempaa kokemusta edustusjoukkueesta.

Karhut oli organisaationa liiganousun hetkellä sellaisella tasolla, että säilyminen olisi vaatinut erinomaista onnistumista kaikilla tasoilla. Valmentajan potkut kauden loppupuolella – kun tulos vielä näytti nousijajoukkueelle kohtuuliselta – näyttävät ulospäin omaan jalkaan ampumiselta. Jatkuvuutta ei oltu rakennettu sellaiselle tasolle, että joukkue kestäisi putoamisen ongelmitta. Kun rosteri menee näin uusiksi ja vastuuta kantamaan nostetaan A-junioreiden divarista kokemattomia pelaajia, uhkaa Karhuja putoaminen edelleen alaspäin.

Kaikesta päätellen seura on myös sisäisesti jonkinasteisissa akuuteissa ongelmissa, sillä uutisissakin on valiteltu tekijöiden vähyyttä. Nopeaa nousua takaisin divarin kärkikahinoihin, saati liigaan, ei voi povata porilaisille.

Plussat ja miinukset:
+ Arvid Vonkin paluu
– Pelaajamateriaali
– Ei jatkuvuutta
– Kahden sarjan peluuttamisen haasteet osalla pelaajista
– Ilmapiiri ja yleinen sekavuus

Paras pelaaja: Arvid Vonk
Nouseva tähti: Tuomas Huhtala
Päävalmentaja: Pekka Nylund

Pääkallo.fi
Pääkallo.fi
Jutun kirjoittajana Pääkallo itse.