Entinen naisten maajoukkueen ja Oulun Luistinseuran päävalmentaja Karo Kuussaari kävi OLS:n Podguestin vieraana.
Kaksiin kisoihin (2011 ja 2013) naismaajoukkueen johdattanut Kuussaari paljasti, ettei jälkimmäisessä projektissa kaikki mennyt putkeen.
Homma alkoi hyvin, kun Kuussaari sai kutsun silloisen Salibandyliiton puheenjohtajan Matti Ahteen haastateltavaksi eduskuntatalolle ja perään tuli puhelu valinnasta tehtävään.
– Suomi oli juuri (2009) hävinnyt Ruotsille MM-välierässä ihan pystyyn. Ensimmäinen ajatus oli, että puolustuspeli laitetaan kuntoon. Vuoden 2011 kisoihin oltiin tosi hyvin valmistauduttu ja oltiin todella vahvoja, vaikka Ruotsillla oli siihen aikaan kaikkien aikojen joukkue, Kuussaari muistelee.
Hän myöntää olleensa tuolloin pelaajia kohtaan todella tiukka. Hän nostaa esiin muun muassa maajoukkueleirillä Tikkurilan urheilutalolla tehtyjä peittotreenejä, joissa päävalmentaja oli itsekin laukomassa.
– Jälkikäteen en ikimaailmassa menisi sitä tekemään, hirvittää millainen on ihminen ollut, mutta väitän, että niitä pelaajia kovetettiin henkisesti ja fyysisesti. Me pelattiin 2011 huippukisat ja huippufinaali. Oltiin Ruotsin kanssa vielä 2–2-tilanteessa, mutta sitten tuli noutaja. Minun mielestäni se oli meiltä ihan nappisuoritus ja kaikki näytti hyvältä.
Vuoden 2013 Tshekin kisoihin kehityksen piti vain jatkua ja kultamahdollisuuden tulla lähemmäs, mutta kävikin päinvastoin.
– Valmentaja ei osannut uudistua seuraavaan projektiin. Meillä oli selkeä visio siitä, miten mennään eteenpäin 2013 kisoihin, mutta sitten ei oltu enää lähellekään. Maailman silloin paras maalivahti Mäkelän Jonna piti meitä matkassa mukana, mutta pelillisesti me ei osattu uudistua, Kuussaari tunnustaa.
– Se 2013 MM-finaali oli iso pettymys pelaajille. Uskoisin, että pelaajatkin ovat tajunneet jälkikäteen, että ei se kyllä heistä jäänyt kiinni. Liian vähälle oli jäänyt kaikki se, millä oltaisi voitu voittaa ja otan sen kyllä täysin omaan piikkiin. Ei meillä ollut edellytyksiä voittoon ja se liittyy siihen, että hyökkäysalueen pallollista pelaamista ei oltu tarpeeksi käyty läpi.
”Olin ihan lopussa”
Tuo ajanjakso on Kuussaarelle edelleenkin kipeä asia, koska hän kokee sen raskaana epäonnistumisena. Tuolloin hänellä oli muutenkin vaikeaa.
– Silloin elettiin jo sitä hetkeä, että olin ihan lopussa. En nukkunut öisin, sykkeet ja vereenpaineet olivat ties missä, pää ei toiminut yhtään. Äksyilin työkavereille, äksyilin kotona parisuhteessa, äksyilin pelaajille ja käyttäydyin jopa hävettävän huonosti, hän ripittäytyy.
– Meni tosi pitkä tovi ennen kuin selvisin siitä. Jos olin pelaajia kohtaan siihen aikaankin vielä tosi tiukka ja välillä huusinkin, niin itseänikin kohtaan olen ollut tosi raaka.
Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – Oulussa Kuussaari oli yhtäaikaisesti päävalmentaja OLS:n miesten ja naisten liigajoukkueissa, tyttöjen SM-sarjajoukkueessa ja naisten kakkosjoukkueessa.
– Siitä kärsivät kaikki. Kokonaiskuvassa siinä ei ollut päätä eikä häntää, hän sanoo nyt.
Nykyisin hän valmentaa SSRA:n A- ja B-tyttöjä. Siirtyminen pois aikuisten valmentamisesta ja ajatusmaailman muuttuminen on tehnyt Kuussaaren mukaan sen, että hän ei ole enää vuosikausiin huutanut pelaajille.
”Villeinä vuosina” kuulemma puhelimet soivat ja Kuussaarta pyydettiin valmentajaksi milloin minnekin, mutta hämeenlinnalaislähtöinen mies on jäänyt pohjoiseen.
– Ajattelin, että tulen Ouluun vain käymään vuodeksi, mutta kohta tulee 13 vuotta täyteen.
OLS:n podcastissa Kuussaari kertoo myös muun muassa vuosistaan Hämeenlinnan Trackersin peräsimessä ja siitä, miten ne kokemukset muovasivat häntä valmentajana vielä pitkään Oulussa ollessaankin.