Kun seuran nimi viittaa joulupukkiin, logossa on poro ja joukkueen kotipeliasutkin ovat joulunpunaiset, tematiikka ei jää epäselväksi.

Kysytään siis suoraan: onko Santa’s Unitedin joulupukin suosikkijoukkue?

– Näinhän se täytyy uskoa, toiminnanjohtaja Mika Karusaari naurahtaa.

Rovaniemeläisen salibandyseuran nimi juontaa juurensa kahden rovaniemeläisen seuran RSB-Teamin ja Napapiirin Salibandyn yhdistymiseen. Päätös fuusiosta syntyi helmikuussa 2014 ja virallisesti Santa’s United aloitti toimintansa 1.6.2015.

– Nimi tuli niin, että jäsenistö ehdotti ja äänesti, Karusaari kertoo.

Ennen Santa’s Unitedin toiminnanjohtajuutta Karusaari hoiti samaa tehtävää RSB-Teamissa. Hän näkee seurojen yhdistymisen ehdottomana edellytyksenä lajin kehittymiselle Rovaniemellä ja välillisesti koko Lapin alueella.

– Se on isoin juttu, kun saatiin kaikki yhteen nippuun. Nyt saman seuran alla pystytään rakentamaan selkeä jatkumo. Ei ole kahta seuraa, jotka kamppailevat pienistä resursseista.

Santa’s Unitedissa on nyt 550 jäsentä. Fuusioseuran aloittaessa heitä oli noin puolitoista sataa vähemmän.

Tilanne Rovaniemellä on siinä mielessä samanlainen kuin monessa maakuntakeskuksessa, että salibandy joutuu raivaamaan itselleen tilaa vielä isompien lajien ja tunnetumpien seurojen puristuksessa. Jalkapalloliigaa pelaavan RoPS on jo omanlaisensa käsite, lentopalloa iskevät Rovaniemellä liigassa sekä miehet että naiset ja RoKikin tuntuu vakiinnuttaneen paikkansa jääkiekon Mestiksessä.

– Täällä on isoja lajeja ainoana Lapissa. Siinä mielessä salibandy on vielä pieni, Karusaari muistuttaa.

Rovaniemen kaupunki sai marraskuussa ensimmäisenä pohjoismaisena kaupunkina European City of Sport 2020 -tunnustuksen, jonka myöntää ACES Europe -yhdistys.

Karusaari pitää Rovaniemeä ”liikunnallisena kaupunkina”. Koska toiminta tapahtuu kaupungin tiloissa, salimaksut pysyvät kuulemma kohtuullisina.

Santa’s Unitedin isoimmaksi jutuksi Karusaari nostaa junioreiden kerhotoiminnan.

– Mukaan voi tulla matalalla kynnyksellä 1-4 kertaa per viikko, siitä voi valita niin monta kuin haluaa.

Lapin mestaruussarja paisui

Santa’s Unitedilla on Lapin suurimpana seurana rooli myös koko alueen salibandykulttuurin kasvattamisessa. Maantiede lyö toimintaan luonnollisen leimansa.

– Välimatkat ovat tosi isot verrattuna moneen muuhun paikkaan. Se on isoin tekijä harjoituspelien ja kaiken kannalta, Karusaari tuumii.

– Aina kun lähdetään reissuun, menee vähintään koko päivä. Se on Lapin ominaispiirre. Kukaan ei koe sitä ongelmaksi – se on asia, johon on totuttu. Muuten toiminta täällä on samanlaista kuin muuallakin.

Santa’s Unitedilla on oma bussi, joka osaltaan hieman helpottaa joukkueiden matkustamista.

Avuksi junioreiden otteluiden lisäämiseksi Santa’s United on kehittänyt Lapin mestaruussarjan yhdessä kittiläläisen SBC Levin kanssa. Toiminta käynnistyi vuonna 2016.

– Viime vuonna se räjähti käsiin. Nyt mukana on yli 50 joukkuetta.

Lapin mestaruussarjaa pelataan G–B-junioreiden ikäluokissa. Rovaniemen ja Kittilän joukkueiden lisäksi mukana on osallistujia Sodankylästä, Kemi–Tornio-alueelta, Kemijärveltä ja myös Kuusamosta, vaikka kaupunki ei varsinaisesti Lappia olekaan.

– Siinä on aika hyvä porukka. Tänä vuonna saatiin Kuusamo ja Kemijärvi mukaan. Kemijärvellä on ollut aiemmin hyvää toimintaa, mutta sitä on käynnistelty taas uudelleen, Karusaari iloitsee.

Vaikka kyse ei ole virallisesta sarjatoiminnasta, Salibandyliitto on mukana yhteistyössä. Pohjois-Suomen aluevastaava Olli Junttila laatii otteluohjelmat ja pelit löytyvät liiton tulospalvelusta kohdasta muut sarjat.

Karusaaren mukaan seuran juniorijoukkueita viedään osallistumaan liiton aluesarjoihin mahdollisuuksien mukaan.

– Se on ehdoton tavoite, mutta nuorempiin junioreihin tällä pystytään tarjoamaan lisäpelejä. Nyt on kolmas vuosi perättäin, kun yksi joukkue on käynyt pelaamassa Oulussa aluesarjan lisäksi myös Oxdog-liigaa.

Jos pelkästään Rovaniemeä ajatellaan, Karusaari näkee, että junioreiden tulisi tehdä enemmän yhteistyötä yli lajirajojen.

– Olisi hyvä, että saisimme pelattua paljon enemmän kaupungin sisällä. Jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueiden kanssa juniorit voisivat pelata ja jopa osittain harjoitella keskenään, hän visioi.

Edustukset ylös omilla junioreilla?

Santa’s Unitedin miesten ja naisten edustusjoukkueet pelaavat tällä hetkellä kumpikin 2. divisioonatasolla.

Naiset pelasivat kolme kautta valtakunnallista 1. divisioonaa, mutta sarjauudistuksen myöt rahkeet eivät kevään karsinnoissa riittäneet paikkaan naisten Salibandyliigassa eli NLB:ssä.

Karusaaren mukaan se vilkkuu kuitenkin mielessä.

– Se on tavoite. Kuinka pitkällä aikavälillä se tapahtuu, sitä on vaikea sanoa. Junioritoiminta tytöissä on erittäin pientä. Ollaan opiskelijoiden ja tänne muuttavien varassa, mikä ei ole pitkäjänteistä, hän sanoo.

Naisten puolen pelaajapolun rakentamiseksi Santa’s United käynnistää tyttöprojektin ensi vuoden alussa. Siihen liittyy myös suurin joululahjatoive.

– Haluaisin, että se lähtee lentoon ja tyttöpuoli saadaan kuntoon. Siinä olisi joululahjaa kerrakseen.

Toiminnanjohtajuuden ohella yhä itsekin Santa’s Unitedin miesten edustusjoukkueessa pelaava Karusaari myöntää, että miestenkin puolella pieniä nousuhaaveita on – jollakin aikavälillä. Ensi kaudella aloittava uusi Suomisarja ei ole vaihtoehto, koska se ei tule koskemaan Pohjois-Suomea.

– Miehissä mietimme kovasti, miten realistista Divari voisi olla. Junioritoimintaa rakennetaan sen pohjalle, että ei vain käydä kääntymässä, jos sinne joskus päästään. Pohjois-Suomesta ei ole helppo nousta, mutta kovasti sitä rakennellaan.

Hohtavaa makiaa

Palataan vielä joulupukkiin. Vuosikymmenen alkupuolella rovaniemeläinen jalkapalloseura FC Santa Claus sai nimensä ansiosta laajaa huomiota ulkomaalaisessa mediassa. Tosin se ei paljon auttanut, sillä talousvaikeudet veivät joukkueelta futiksen kakkosdivaripaikan.

Mitä Santa’s United on repinyt irti yhteydestään maailmalla tunnettuun valkopartaan?

– Ei tarpeeksi hyvin vielä. Sitä pitää jossakin välissä hyödyntää, Karusaari myöntää.

Ehkäpä rovaniemeläinen salibandyseura breikkaa brittimediaan muuta kautta. Yhtenä kirjaimellisesti kirkkaana visiona mielessä on nimittäin ollut hohtosähly.

– Sitä pääsisimme aika helposti myymään turisteille. Pitäisi jostakin saada pimeässä hohtavat mailat. Se olisi aika makiaa.