Orimattilan Jymyn tämän kauden sarakkeessa miesten 3. divisioonassa on 10 ottelua, mutta kentällä joukkue on ollut ainoastaan reilun neljän pelin verran – jokainen ottelu kun on keskeytynyt jo hyvissä ajoin 12 maalin eroon.
Aki Kaurismäen Pidä huivista kiinni, Tatjana -elokuvassa (1994) Matti Pellonpään näyttelemä Reino kantaa ylpeänä mustaa nahkatakkia, jonka selkään on valkoisin kirjaimin rustattu itse teksti ”Orimattilan Jymy”. Kyseessä lienee Orimattilassa syntyneen ohjaajan sisäpiirivitsi, mutta vitsit olivat vähissä elokuussa.
Kolmosdivisioonan sarjapaikka oli siirtynyt 16 000 asukkaan pikkukaupungin sisällä Urheiluseura Palikoilta Jymyn nimiin.
– Sieltä piti tulla myös kymmenen pelaajaa, mutta yhtäkkiä he sanoivat, ettei tullakaan. Jäätiin elokuun puolessavälissä vähän tyhjän päälle ja meillä oli enää viisi pelaajaa, Jymyn puuhamies Jari Kylliäinen kertoo.
– Haluttiin pitää kolmosdivaripaikka Orimattilassa. Se on kuitenkin kova hommata, ja jos siitä luopuu, täytyy aloittaa taas pohjilta.
Ratkaisu löytyi 2004-ikäluokan pojista. Heidän joukkueensa hajosi toissa vuonna, mutta peli-intoa löytyi taas. Sieltä saatiin runko kolmosdivarijoukkueeseen, kun vaihtoehtona mietittyyn, Lahdessa pyörivään Kortteliliigaankin on 17 vuoden ikäraja.
Lyhin peli kesti 10.54
Jymyn kauden otteluista neljä on päättynyt puhtaasti 0–12 ja kuusi peliä numeroin 1–13. Pisimmillään Jymy on sinnitellyt peliaikaan 33.11 asti, nopeimmillaan ottelu on ollut ohi ajassa 10.54. Kolmosdivarin ottelut kestävät 3 x 15 minuuttia.
Viime kaudella Jymy oli 5. divisioonassa lohkojumbo, ja 18 ottelusta irtosi ainoastaan yksi voitto.
– Tiesin, että kolmosdivari on kovaa kyytiä. Olen sanonut pojille, että nyt on tällainen tilanne ja saatte pelata aika kovaa tasoa. Ensi vuonna sitten nelosdivariin, Kylliäinen ynnää.
– Intoa pojilla kuitenkin on, kun päästään pelimatkoille. Tärkeintä heille on ollut, että pääsee kavereiden kanssa olemaan reissussa.
Kylliäinen muistuttaa, että 14–16-vuotiaat pojat ovat juuri kriittisessä iässä.
– Kun muut asiat alkavat kiinnostaa enemmän kuin urheilu, niin näin heitä saa pidettyä mukana. Nyt he pelaavat lajia, eivätkä ole kylillä pahanteossa, Kylliäinen kärjistää.
Pelaajia on nyt noin 15, kun vanhoja junnuja on saatu houkuteltua takaisin. Pelaajapulassa Kylliäinen itsekin on joutunut välillä hyppäämään kaukalon puolelle.
– Alkaa olemaan ikää ja jalka ei riitä, vuonna 1978 syntynyt mies naurahtaa.
Myös hänen poikansa pelaa nyt Jymyn joukkueessa.
Ensi kausi mielessä
Tilanteeseen saattaa olla tulossa helpotusta myös muutamista entisistä Palikoissa pelanneista miehistä.
– Sen takia on rämmitty kolmosta, että päästäisi neloseen ja saisimme vähän vanhempia pelaajia mukaan. Sellainen kuvio on tarkoituksena ensi kaudeksi, tässä on nyt vuosi aikaa. Se on paremmillekin pelaajille mielekkäämpi taso tulla takaisin kuin vitonen, Kylliäinen sanoo.
Salibandyjaosto toimii perinteikkäässä Orimattilan Jymyssä nyt neljättä kautta, ja juniorijoukkueissa riittää kuulemma pelaajia mukavasti. Haasteet ovat samat kuin monessa muussakin seurassa.
– Valmentajia ei vaan tahdo riittää tarpeeksi. Itsekin joudun olemaan vähän liian monessa mukana, Kylliäinen sanoo.