Ilo kovan cup-vastustajan saamisesta kotikylälle kääntyi Kangasalla tuskalliseksi irvistykseksi ja rahapussin kaivamiseksi.

Miesten kakkosdivaria pelaava Kangasalan Urheilijat -68 puhkui riemua pääsystä Suomen cupin 5. kierrokselle, joka tuo vieraaksi Divarin kärkijoukkueen FBC Turun.

KU-68:n manageri Jussi Hietaranta sai kuitenkin märän rätin vasten kasvoja. Joukkueen kotihallissa Pitkäjärven koululla on parkettilattia. Se kelpaa kotiotteluihin Sisä-Suomen kakkosdivisioonassa, mutta ei enää tässä vaiheessa Suomen cupissa.

KU-68:lle tarjottiin kahta vaihtoehtoa: ottelun pelaamista mattokentällä esimerkiksi naapurikaupungissa Tampereella tai siirtomaton hankkimista.

Hietaranta halusi järjestää historiallisen tapahtuman kotikaupungissa. Se onnistui, kun SSBL Salibandy Oy:n omistama siirtomatto järjestyi käyttöön Tampereen-varastolta. Liiton osakeyhtiö ei peri matosta vuokrakuluja, mutta kuljetuskustannukset lankeavat KU-68:n maksettavaksi. Lisäksi seuran on ostettava maton asennus ulkoa, koska seurassa ei ole siihen kokemusta.

Hietaranta laskee, että kolme cupin yksittäistä ottelua imaisevat kymmenesosan joukkueen koko kauden budjetista.

– Lupasin vielä pojille edellisen kierroksen voitosta palkinnoksi ilmaisen saunaillan, kun en osannut arvata mattopakkoa seuraavalle kierrokselle, hän hymähtää.

Ulkopuolinen tukikin on tiukassa.

– Olen yrittänyt soitella yrityksiä läpi, mutta ei sponsoreita niin vain haeta tukemaan tapahtumaa tai kilpailua, jota liittokaan ei arvosta.

Hietaranta korostaa, että KU-68:n tavoitteena on järjestää hyvä tapahtuma. Lähtökohtaisesti kentällä haastajalle on odotettavissa kylmää kyytiä, mutta nyt pakkanen puraisee vielä talouspuolellakin.

– Vähän tällainen kyläseuran kyykytysoperaation maku tästä jää, hän sanoo.

– En halua otsaani mitään rutisijan leimaa, mutta tuleehan tässä mieleen, onko cup tarkoitettu kaikille joukkueille vai onko se ainoastaan pääsarjajoukkueiden harkkaturnaus.

”Liittona suhtaudumme pragmaattisemmin”

Perinteisesti jalkapallosta kumpuavan cup-kilpailun romantiikkaa on se, että alemman sarjan joukkueet haastavat isompiaan. Ylempänä pelaavan joukkueen kohtaaminen voi olla harrastajalle uran isoja juttuja sekä viikon kestävä puheenaihe koko pitäjässä, ja Suomessakin Veikkausliigan joukkueet ovat historiassa aika ajoin vierailleet peräkylien perunapelloilla.

Tästä tematiikasta ammentaa myös kangasalalaista alkuperää oleva huumoriryhmä Kummeli Jackpot-elokuvassaan (2006).

Urheilussa kotiedulla on tietty arvo, ja siihen kuuluu osaltaan myös pelialusta.

– En väheksy noita argumentteja. Tietyllä tapaa tässä voidaan viedä joltain joukkueelta mahdollisuus pelata kotipaikkakunnalla, Salibandyliiton pääsarjapäällikkö Jani Holopainen myöntää.

– Liittona suhtaudumme tässä ehkä vähän pragmaattisemmin. Tämä on kilpaurheilua. Kun mennään kierroksia pidemmälle, katsomme tärkeämmäksi, että pelataan mahdollisimman hyvissä olosuhteissa kuin että joukkueiden pitäisi saada pelata olosuhteista riippumatta kotikentällä niin pitkään kuin urheilullisesti pääsee.

Holopainen haluaa vielä korostaa, että Kangasalan tapauksessa liitto tuli vastaan myös aikatauluissa, jotta ottelun pelaaminen KU-68:n kotikaupungissa onnistui.

– Heidän annetaan pelata ottelunsa cupin kierroksen aikaikkunan ulkopuolella. Olemme joustaneet, että he saavat pelata kotikaupungissa ja saavat toivottavasti hyvän tapahtuman aikaan, Holopainen sanoo.

KU-68:n Hietaranta haluaa erikseen kiittää FBC Turkua joustamisesta ajankohdan suhteen, vaikka se aiheuttaa turkulaisille tiukan otteluputken.

”Syytä kirjoittaa tarkemmin auki”

Pääsarjapäällikkö Holopainen sanoo, että liiton yleinen tahtotila on viedä lajia synteettisille alustoille, koska ”se on salibandylle paras”. Hän muistuttaa, että kaikki sarjatasot huomioon ottaen yhdeksän kymmenestä liiton ottelusta pelataan synteettisellä alustalla, kuten Pääkallokin vuosi sitten kertoi.

Holopainen vetoaa sarjamääräyksiin, jossa sarjajärjestäjällä on oikeus hyväksyä pelialusta. Ristiriitaa tilanteeseen tuo se, että yksittäisten otteluiden sarjamääräyksissä on lueteltu, mitkä sarjat tulee pelata sarjajärjestäjän hyväksymällä synteettisellä sisäurheilukäyttöön tarkoitetulla alustalla. Suomen cupia ei ole mainittu tässä kohtaa lainkaan.

– Cup on hyvin erityyppinen kilpailu 1. kierroksella kuin vaikka 5. kierroksella. Siihen on haluttu jättää hieman pelivaraa. Sitä on tulkittu sen perusteella, minkä sarjatason joukkueita milläkin kierroksella on ja peilattu sen sarjatason olosuhdemääräyksiin, Holopainen selvittää.

– Sääntöjä on varmaan syytä kirjoittaa tarkemmin auki. En näkisi ihmeellisenä, että se olisi jo tulevalla kaudella tarkemmin määritelty. Joustoa pystytään sinne kirjoittamaan niinkin, että cupissa mattoalusta vaaditaan esimerkiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun mukaan tulevat myös pääsarjajoukkueet.

Mitä pidemmälle cup etenee, sitä harvemmaksi käyvät joukkueet, joiden sarjatasoilla puulattia on hyväksytty pelialusta.

Periaate on tavallaan ristiriidassa sarjamääräyksen lauseen kanssa, että ”ottelut tulee pelata ensisijaisesti kotijoukkueen kotipaikkakunnalla” ja muualla kuin kotipaikkakunnalla pelaamista varten tarvitaan poikkeuslupa. Sen tietysti liitto eittämättä myöntää tällaisissa tapauksissa.

Cupiin osallistuvan alasarjajoukkueen on siis hyvä huomioida, että urheilullinen menestys cupissa ei takaa huippujoukkueen saamista kotipaikkakunnalle.

– Priorisoimme mahdollisimman hyviä peliolosuhteita, Holopainen tiivistää.