Divarit

Pääkalloennakko: Onko Divarissa vakiosuosikkien tilipäivä vai kajahtaako Karjalasta?

10.09.
2021
Divarit

Onko tässä ennekuva alkavalle kaudelle Divariin: FBC Turku juhlii? Kuva: Anssi Koskinen

Miesten Divari käynnistyy sunnuntaina täydellä kierroksella. Pääkallo.fi ennakoi sarjan voimasuhteita.

Divarissa pelaa 14 joukkuetta, jotka kohtaavat toisensa runkosarjassa kahdesti, eli jokainen joukkue pelaa 26 ottelua.

Tämän kauden uusia joukkueita Divarissa ovat F-liigasta pudonnut Welhot sekä SalBa ja Soittorasia, jotka nousivat Suomisarjasta.

Runkosarjan jälkeen joukkueet sijoilta 1.-7. jatkavat F-liigakarsintaan.

Joukkueet sijoilta 11.-12. karsivat sarjapaikastaan Suomisarjan lohkojen 1.-2. sijoittuneita joukkueita vastaan.

Joukkueet sijoilta 13.-14. putoavat Suomisarjaan.

F-liigakarsinnassa Divarin 1.-7. sijoittuneet joukkueet sekä F-liigan 12. sijoittunut joukkue pelaavat kolmivaiheiset pudotuspelit paras viidestä -järjestelmällä. Pudotuspelien voittaja pelaa F-liigassa kaudella 2022-23.

Divarikarsinnassa Divarin 11.-12. sijoittuneet joukkueet ja Suomisarjan kolmen lohkon kaksi parasta (eli yhteensä kahdeksan joukkuetta) pelaavat kaksivaiheiset pudotuspelit paras kolmesta -järjestelmällä. Toisen vaiheen voittajat pelaavat Divarissa kaudella 2022-23.

Divarin avauskierroksen ottelut:

su 12.9.2021 17:00 Josba-O2-Jyväskylä Joensuu Areena Joensuu
su 12.9.2021 17:00 Koovee-Soittorasia Kauppi Sport Center Tampere
su 12.9.2021 17:00 LNM-Welhot Krankka-areena Liminka
su 12.9.2021 17:00 M-Team-Rangers AC Ruskeasuo Helsinki
su 12.9.2021 17:00 Pirkat-Hawks Pirkkalan vapaa-aikakeskus Pirkkala
su 12.9.2021 17:00 SaiPa-ÅIF Lappenrannan ut Lappeenranta
su 12.9.2021 17:00 SalBa-FBC Turku Rauman kauppaoppilaitos Rauma

1. FBC Turku

FBC on ollut jo vuosia Divarin ehdotonta kärkipäätä ja voitti viime kaudella runkosarjan, mutta pudotuspelikevät ei ole tuottanut toivottua tulosta. Jos viime vuosia katsotaan, niin 2019 tielle tuli Tiikerit, 2020 korona ja 2021 Rangers. Sanooko seurahistorian 15. divarikausi toden?

Vaikka liigahaaveita on heitetty FBC Turun suuntaan, seurasta on huokunut tietynlainen maltti. Niin joukkuetta kuin seuraa on valmistettu kuntoon maltillisesti ja rauhallisesti. Seuralla on selkeä tavoite ja suunta, mutta se ei pakottamalla kiirehdi mihinkään. Hyvä esimerkki Divari-seurasta, joka on joukkueen lisäksi valmistanut myös organisaatiota liigakuntoon. FBC on malttanut odottaa, ja tällä loogisella tavalla yleensä ennen pitkää se nousu vielä tulee.

Viime kauden lopulla FBC:n kohdalla saattoi heittää ilmaan kysymyksen siitä, mitä tapahtuu, kun kokenut kaarti ennen pitkää lopettaa uransa. Kysymys sai ennenaikaisen vastauksen, kun seura tiedotti uusista nuorista hankinnoista. Turkulaisilla on heittää kentälle sarjan paras vasempien laitureiden pelaajisto, johon kuuluvat muun muassa Matias Kallio, Aaro Ollikainen ja Lauri Laine.

Joukkue saa kasaan kolme erinomaista viisikkoa, minkä kautta sillä on sarjan vahvin kokonaisuus.
Suurin muutos nähdään penkin takana. Kaupungin ykkösjoukkueen TPS:n päävalmentajaksi pestatun Santeri Raatarilan FBC nojasi vahvaan pallolliseen pelaamiseen ja sen kautta ottelun kontrollointiin. Pelaajasta penkin taakse hyppäävä ja valmentajana debytoiva Mikko Stenfors on tässä kohtaa vielä kysymysmerkki.

Mahdollisuudet: Ottaa sarjan kärkipaikan heti alkukaudesta ja lähtee hyvistä asemista kevään peleihin kohti liiganousua.

Uhkakuvat: Viime kausina vahva runkosarja ei ole kantanut pudotuspeleissä. Saadaanko tähän muutosta? Miten näkyy Mikko Stenforsin hyppy suoraan pelikentiltä päävalmentajaksi?

Pelaajanosto: Aaro Ollikainen. Yksi mielenkiintoisista nimistä, joita joukkueeseen tuli. TPS:ssa ei ihan lähtenyt, mutta Ollikainen on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt pelaamaan hyvällä tasolla Divaria.

2. Koovee, Tampere

Perinteikkäällä tamperelaisseuralla alkaa kolmas kausi Divarissa liigasta putoamisen jälkeen. On mielenkiintoista ajatella, onko se paljon vai vähän.

Kooveen valmennuksessa on pysyvyyttä, kun Arto Riihimäki on johtanut joukkoja koko tämän kuluneen Divari-taipaleen ajan. Se näkyy selkeänä ja hyvin omaksuttuna pelitapana. Etenkin pallollinen pelaaminen on sarjan kärkitasoa. Joukkueen pelaajisto tukee hyvin valmennuksen pelillistä näkemystä.

Päävalmentaja Riihimäki on myös Latvian maajoukkueen luotsi, ja nämä yhteydet ovat tuoneet Kooveehen sikäläiset maajoukkuepelaajat Peteris Treksen, Klavs Jansonsin ja nyt uusimpana mukaan tulevan Rolands Kovalevskisin.

Kahdella viime kaudella joukkue on kuitenkin ollut suhteellisen ailahtelevainen ja etenkin viime kauden putoaminen puolivälierissä LNM:lle herättää ilmoille myös kysymysmerkkejä.

Mihin joukkue ja seura on menossa? Joukkueessa on paljon kokeneita pelaajia, mutta onko nousu aidosti yhteinen tavoite, jonka eteen kaikki ovat valmiita puristamaan viimeisenkin hikipisaran?

Viime kautta sotkivat myös kotihallimurheet, ja Koovee joutui kesken kauden evakkoon ja kiertolaiseksi. Tälle kaudelle uusi koti on löytynyt Kauppi Sport Centeristä. Joukkue on saanut pidettyä rungon kasassa ja saanut hankittua kokeneita vahvistuksia.

Mahdollisuudet: Muutaman vuoden vauhdin haku Divarissa näkyy nyt myös dynaamisempana tekemisenä ja sitä kautta yksi sarjan parhaista materiaaleista kukkii voittavana salibandyjoukkueena.

Uhkakuvat: Aiempien kausien tapaan pelaa erittäin ailahtelevan kauden. Isoja voittoja seuraa omituisia tappioita ja sitä kautta toistuu kysymys siitä, onko joukkue ja seura matkalla mihinkään vai onko joukkueen tavoitteena pelata urheilullisia pelejä omalla mukavuusalueella.

Pelaajanosto: Rolands Kovalevskis. Tuo Kooveehen sellaista toimintamoodia, mitä sieltä on kenties puuttunut. Monikäyttöinen pelaaja, joka tuo tärkeää syvyyttä joukkueelle.

Josbassa alkoi uusi, Antti Ruokosen jälkeinen aika. Kuva: Juhani Järvenpää

3. Josba, Joensuu

Tänäkin kesänä on monen joukkueen pelaajistossa ja taustoissa nähty muutoksia. Suurin niistä on nähty Joensuussa – ja aika isollakin marginaalilla.

Pitkäaikaisen valmentajan ja seuran voimahahmon Antti Ruokosen lähtö Sveitsin Zugiin on jokaisella osa-alueella massiivinen muutos aiempaan. Paljon on vuosien varrella virrannut vettä Pielisjoessa, mutta Josbassa on vesi seissyt. Ruokosen vahva hahmo on tehnyt joensuulaisessa salibandyssa historiassa valtavan paljon hyvää, mutta myös betonoinut asioita. Ruokosen lähdön kautta seura elääkin tietynlaista vuotta 0. Muutos voi vapauttaa energiaa.

Valmennusvastuun ottava 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Josban liigapelaaja Sakari Salmela on mielenkiintoinen haku ja tuonee varmasti uutta joukkueen toimintatapoihin. Salmela on kerännyt valmentajakokemusta naapurikunta Kontiolahden puolelta LeBasta.

Kesän pelaajasiirtomarkkinoilla joukkue menetti toki taitoa, mutta on myös saanut sitä. U23-maajoukkueeseen kuuluva Olli Arkkila on erinomainen vahvistus joukkueeseen. Miika Kosonen tuo hyvää osaamista joukkueen takalinjoille. Viime kaudella paljon maaleja iskenyt Lauri Piiroinen on joukkueelle tärkeä syömähammas.

Edellisen kerran Josba on ollut Divarin pudotuspeleissä keväällä 2018, jolloin se sarjan kahdeksikkona haastoi runkosarjavoittaja NST:n Karjalan herruustaistossa. Sen jälkeen pudotuspelit ovat jääneet haaveeksi, vaikka viiva on ollutkin lähellä. Joukkue on petrannut kolmen edellisvuoden ajan sijoituksen verran joka vuosi: ensin 11., sitten 10. ja viime keväänä 9. Voisiko nyt olla kerralla isomman loikan paikka?

Pelimatkat Joensuusta ovat pitkiä. Viime kaudella Josba onnistui voittamaan vieraissa ainoastaan neljä kertaa. Sitä saldoa on pakko petrata, mikäli joukkue haluaa taistella korkeista sijoituksista.

Mahdollisuudet: Uusi alku ja sen tuoma piristys voi kantaa joukkueen pitkälle. Josba on ollut vaikea vastus jo aiemmin. Nyt muutokset voivat tuoda paljon uutta energiaa uusien toimintatapojen myötä.

Uhkakuvat: Joukkueella on ollut viime kausina vaikeaa päästä 8-joukkueen pudotuspeleihin. Nyt paikkoja on yksi vähemmän. Riittääkö joukkueen laatu niin korkealle. Pitkät pelimatkat ovat yksi rasite

Pelaajanosto: Olli Arkkila tulee Indiansista opiskelujen perässä Pohjois-Karjalaan. Liigatason tulijoita ei kuitenkaan Joensuuhun tipahtele ihan alvariinsa, varsinkaan sellaisia, joilla ei olisi ennestään Josba-taustaa. Kiinnostava pelaaja Divariin.

4. SaiPa SB, Lappeenranta

Viime kaudella SaiPa tuli isosti esiin. Kaupugin seurat NST ja PoNoVo fuusioituivat, ja uuden brändin lanseeraus oli merkittävä muutos lappeenrantalaisessa salibandyssa.

Brändi ja nimi eivät vielä kuitenkaan tuota itsestään menestystä. Seuran pitää malttaa rakentaa joukkueen ohella myös organisaatiota kuntoon. Nousu on Lappeenrannassa ison kuvan tavoitteena, mutta oikomiseen ei ole mahdollisuuksia. Nyt F-liigassa on Itä-Suomen kokoinen aukko, jonka täyttämiseen SaiPassa voisi olla edellytyksiä jollain aikavälillä.

Viime kaudella SaiPa sijoittui Divarin runkosarjassa neljänneksi ja eteni välieriin, jossa tie nousi pystyyn Kirkkonummi Rangersia vastaan.

SaiPa on kärsinyt ennen kaikkea menetyksistä puolustuksessa. Jere Niemelä, Mika Hietamäki, Ville Alkki ja Fabian Steiger muodostivat kenties viime kauden sarjan parhaan puolustusnelikon.

Joukkueessa on kuitenkin edelleen laadukkaita nuoria pelaajia ja saa Juuso Kekin ympärille erinomaisen ja tehokkaan ykkösviisikon, jonka kautta sillä on mahdollisuus jokaisessa ottelussa.

Joukkue joutui etsimään uuden päävalmentajan keskellä kesää, kun Mikael de Anna siirtyi F-liigaan Steelersistä vapautuneelle luotsin paikalle. SaiPan valmennusvastuun otti jääkiekon puolelta meritoitunut Janne Mälkiä. Hän oli muun muassa videovalmentajana vuoden 2011 MM-kultaa voittaneissa Leijonissa Jukka Jalosen valmennusryhmässä. SaiPa Salibandyssa Mälkiällä on apunaan kokenut tiimi Juho Laitisen ja Mikko Hoomanin myötä, joten tämä kokonaisuus voi olla erittäinkin toimiva.

Oma mielenkiintoinen pieni anekdoottinsa tämän kauden Divarissa on myös Karjalan herruus: se voi olla myös koko sarjan mittakaavassa kovaa valuuttaa.

Mahdollisuudet: Nuori mutta taitava joukkue. Voi voittaa kenet tahansa ja sitä kautta on hyvät mahdollisuudet jatkaa ja parantaa viime kaudesta.

Uhkakuvat: Runkopakkien menetys ei niinkään näy vain puolustamisessa, mutta myös palllollisessa pelaamisessa.

Pelaajanosto: Julius Huppunen. Oli jo viime kaudella SaiPalle tärkeä pelaaja, nyt ykkössentterinä tärkeässä tulosyksikössä. Nuoresta iästään huolimatta jo yksi sarjan parhaista keskushyökkääjistä, ja pääsee nyt pelaamaan Juuso Kekin tähdittämän viisikon keskellä.

5. M-Team, Helsinki

M-Team ei oikein herätä minkäänlaisia tunteita, mikä on omalla tavallaan sille omaleimainen identiteetti. Joukkue ei sykähdytä kentällä eikä oikein sen ulkopuolella. Tästä huolimatta se on osannut rakentaa omaa juttuaan hyvin rauhassa ja maltillisesti. Alkamassa on jo seurahistorian 17. kausi Divarissa. Sarjan maratontaulukossa M-Team on kolmantena.

Viime kaudella joukkue oli ennakoihin nähden korkealla, runkosarjassa kuudentena, ja on vaikea nähdä, miksi sen taso oleellisesti putoaisi. Teemu Kalinaisen luotsaama joukkue on hyvin valmennettu ja rivistössä on paljon pelaajia, joilla vähintään potentiaali on korkealla.

M-Team sai kesällä vahvistettua joukkuetta jonkin verran. Tiikereistä tullut Robert Tarkkanen on mahdollisesti sarjan parhaita puolustajia ja Blackbirdsistä siirtynyt Mikko Levänen parhaimmillaan erinomainen keskushyökkääjä. Eetu Sorvali on osoittanut tehonsa liigakenttiä myöten.

Seura on saanut toiminnanjohtajakseen entisen Divarin sarjapäällikön Jyrki Paajasen, joka on aloittanut pontevasti. Suunta on oikea, vaikka sisäinen realisti muistuttaakin, että muutama sinällään tyylikäs uusi seinälakana ei vielä muuta bussivarikkoa tämän vuosikymmenen urheiluviihdeareenaksi.

Mahdollisuudet: Joukkueen selkeää pelitapaa on pelaamassa hivenen viime kautta parempi joukkue, jonka myötä se pelaa edelleen sangen tasaisen kauden. Se antaa joukkueelle erinomaiset mahdollisuudet kevättä ajatellen.

Uhkakuvat: Vahvistumisesta huolimatta joukkueesta ja seurasta on vaikea aistia kovaa draivia kohti parempaa. Keskikastin ajattelu ei isossa kuvassa vie oikein mihinkään. Puheissa seuran suunnalta on väläytelty tavoitteena F-liigaa, mutta konkretiasta tämän eteen jäädään vielä odottamaan lisänäyttöjä.

Pelaajanosto: Robert Tarkkanen. Tikkurilan Tiikereistä tullut persoonallinen ja taitava puolustaja tuo M-Teamin pelaamiseen tärkeää pallollista osaamista. Tukee erinomaisesti hyökkäyksiä ja osaa myös puolustaa.

Sebastian Fager-Pintilä luotsaa ”Kylän jätkiä”, jonka viime kausi päättyi F-liigakarsinnoissa. Kuva: Juhani Järvenpää

6. Rangers, Kirkkonummi

Viime kausi päättyi Kirkkonummella hienoon kevääseen, joka vei runkosarjan seitsemänneltä sijalta Divarin finaaleihin ja liigakarsintaan asti. Ratkaisevilla hetkillä ensin Karhut ja sitten Steelers olivat kuitenkin parempia, ja Rangers jäi Divarin puolelle aloittamaan historiansa kaikkiaan 16. kautta tällä sarjatasolla.

Historian lehdet havisevat Kirkkonummella, sillä legendaarinen väestönsuoja eli ”Pommari” jää taakse ja kotiottelut pelataan uudessa hallissa. Urheiluromanttiseen korvaan Jokirinteen oppimiskeskus kuulostaa aika paljon pliisummalta paikalta pelata kuin maanalainen Pommari, mutta olosuhteiden parantuminen vie Rangersia eteenpäin.

Nähtäväksi toki jää, menettääkö joukkue samalla ison kotiedun, sillä Pommari on ollut vieraille tuskainen paikka. Lokakuun lopussa Kuopion Welhot vielä pääsee (vai joutuu?) kokemaan maanalaisen tunnelman, kun Rangers viettää siellä läksiäiset.

Rangers on aina hankala ennakoitava. Joukkueen katto on todella korkea, toisaalta joukkueen lattia on pahimmillaan melko matalalla. Aloitti viime kauden voittoputkella, jonka jälkeen joutui taistelemaan viimeiseen asti pudotuspelipaikasta.

On kliseisesti flow-joukkue, ja tähänkin peilaten Pommarin olosuhde-edun menettämisen vaikutus on kiinnostava nähdä. Tietyllä tavalla kirkkonummelaiset on on/off- joukkue, jossa Kylän jätkien henki tuntuu määrittävän tekemistä enemmän kuin urheilullinen prosessi.

Mielenkiintoista on nähdä myös se, miten viime kauden pistepörssivoittaja Kristian Lammisen lähtö Oilersiin vaikuttaa joukkueen ykkösnyrkin pelaamiseen. Viime kauden lopulla kentällinen suorastaan säkenöi. Joukkueen kokonaisuudessa näkyy myös Atte Silvennoisen siirtyminen joukkueen valmennukseen. Päävalmentajana jatkaa Sebastian Fager-Pintilä.

Mahdollisuudet: Flow-tila päälle oikeaan aikaan ja Kirkkonummella pelataan jälleen kärkisijoista. Joukkueessa on tarpeeksi pysyvyyttä, ja selkeän oman identiteetin ja toimintakulttuurin myötä sillä on hyvät peruskivet, joiden varaan rakentaa.

Uhkakuvat: Riittääkö Kylän jätkät -mentaliteetti, mikäli pelillinen haaste nousee tarpeeksi kovaksi. Viime keväänä Karhuja ja Steelersiä vastaan kyvyt tulivat vastaan. Miten käy, jos joukkue ei saa taaksensa vahvaa flow-tilaa? Viime kaudella vaikeat ajat olivat todella vaikeita, ja sitä myöten hieno pudotuspelikevät jäi lähes pelaamatta.

Pelaajanosto: Johannes Vähäkangas. Pohjanmaalaislähtöinen 22-vuotias hyökkääjä on kartuttanut kahdella edellisellä kaudella oppia Esport Oilersin liigaringissä, vaikka pelit Oilersissa jäivätkin vähiin. Viime kevät päättyi väkeviin otteisiin kasvattajaseura Blue Foxissa, jossa Divarikarsintojen saldo oli 21 pinnaa yhdeksässä ottelussa.


7. SC Hawks, Helsinki

Myllypurossa majaansa pitävät ”Haukat” nostettiin Divariin koronakeväänä 2020 kabinetin kautta.

Hawksin viime kausi oli siinä mielessä erikoinen, että se pelasi paljon paremmin kuin mitä tulokset olivat. Urheilussa toki tulos aina ansaitaan, mutta joukkue kärsi paljon niukkoja tappioita ja sitä kautta joutui runkosarjan 12. sijalta aina putoamiskarsintaan asti. Siellä Hawksin sarjapaikka oli veitsenterällä, sillä se nousi SB Vantaata vastaan ottelusarjan 2-1-voittoon kahdella yhden maalin voitolla hävittyään ensimmäisen pelin.

Hawksissa on tehty kuitenkin asioita fiksusti, ja nuoresta iästään huolimatta seuralla on selkeä identiteetti. Se on vahvistunut mielenkiintoisilla pelaajilla, ja etenkin ykkösmaalivahdin paikan ottava, Indiansista siirtyvä Severi Hopsu on joukkueelta erinomainen hankinta.

Mainittava muutos on tapahtunut myös penkin takana, kun Petteri Bergman on jättänyt päävalmentajan tehtävät, ja tehtävään on noussut jo viime kaudella tiimiin kuulunut Jari Nissinen.

Hawks on tasainen joukkue, joka ei ole niin sanotusti yhden kortin varassa. Siinä on käänteisesti myös heikkous: ketkä nousevat esiin niillä hetkillä, kun joukkue tarvitsee johtajuutta? Siinä on haaste heitettynä itähelsinkiläisten pelaajistolle.

Mahdollisuudet: Mikäli pelillinen prosessi jatkuu viime kaudesta, on joukkueella mahdollisuus parantaa paljon tuloksia. Sitä kautta sijoitus sarjassa nousee roimasti. Kokenut valmennus nousee arvoonsa, mitä paremmista asetelmista joukkue pääsee runkosarjan loputtua ponnistamaan

Uhkakuvat: 1+1 ei aina ole 2. Viime kaudella joukkue pääsi sarjadebytanttina joissakin tilanteissa kenties klassisesti yllättämään. Sarjan oma raadollisuus tulee tutummaksi ja sitä kautta tulokset eivät seuraa. Silti voi nähdä, että huonompikin kausi tuo Hawksille viime kautta paremman tuloksen.

Pelaajanosto: Severi Hopsu. Saa nyt ison roolin ykkösmaalivahtina. Viime vuonna Hawksin maalivahtipelaaminen oli joukkueen yksi ongelmakohdista ja liigakokemusta omaava Severi Hopsu on siihen selkeä vahvistus.

8. Pirkat, Pirkkala

Toissa kaudella sarjanousija yllätti kipuamalla Divarin runkosarjassa peräti toiseksi. Viime kausikin alkoi hyvin, mutta lopulta sijoitus valahti 10:nneksi. Kevätkausi oli heikko: vuodenvaihteen jälkeiset yhdeksän peliä toivat seitsemän tappiota.

Pirkat on luottanut Divarissa selkeään pelitapaan, mutta toisaalta se on ollut aika helppo pelata pois – viime kauden lopun tulokset kielivät siitä, että vastustajat pääsivät riisumaan Pirkat aseista. Pirkkoihin pätevät hieman samat sanat kuin aiemmin Rangersiin: se on tietynlainen fiilis- ja flow-joukkue.

Nyt rungosta on jäänyt pois kokeneempia pelaajia, jotka olivat nostamassa Pirkkoja Divariin, ja tilalle on tullut pelaajia Tampereen F-liigaorganisaatioista. Samalla keski-ikä on hieman nuorentunut. Mielenkiintoista on nähdä, millaisia uusia eväitä tämä tuo joukkueen pelaamiseen.

Mainitsemisen arvoista on myös, että maalivahti Joona Pesonen on taas mukana. Hän oli toissa kaudella yksi joukkueen yllätyskauden avaintekijöitä.

Valmennus on säilynyt ennallaan, sillä joukkueen Divariin nostanut Petri Järvenpää aloittaa jo kuudennen kautensa peräsimessä.

Mahdollisuudet: Jos uudet tulokkaat osoittautuvat vahvistuksiksi ja vanhat pelaajat pitävät tasonsa sekä joukkue pystyy kehittämään pelitapaansa, viime kauden tulosta on hyvä mahdollisuus parantaa.

Uhkakuvat: Viime kauden loppu osoitti, että jos kierre lähtee tappiolliseksi, sitä voi olla vaikea katkaista.

Pelaajanosto: Elmo Luoto. On kartuttanut liigapelejä vyölleen Nokian KrP:n riveissä yhdeksällä edellisellä kaudella kaikkiaan 157 kappaletta, ja lähti nyt hakemaan uusia tuulia naapurikunnasta ja sarjatasoa alempaa. 25-vuotias pelaaja on juuri tulossa parhaaseen pelimiehen ikään, ja on kokemukseensa peilaten kiinnostava vahvistus Pirkoille.

Pöliseekö O2:n tämän kauden peleissä verkko useammin omassa vai vastustajan päädyssä? Kuva: Esa Jokinen

9. O2-Jyväskylä

O2-Jyväskylä on tuonut viimeisten kausien aikana Divariin paljon hyvää. Seura on hyvin hoidettu, ja kentällekin se on saanut vahvan ja vuodesta toiseen vahvistuneen ryhmän. Viime kaudella O2 oli runkosarjan viides ja haastoi vahvasti SaiPan puolivälierissä.

Täksi kaudeksi joukkue on muuttunut paljon. Niin pelaajisto kuin valmennuskin on kokenut paljon muutoksia. Joonas Kaasalaisen tilalle päävalmentajaksi hyppää Jouni Juurela, joka sai makupalan Divarista toissa kaudella apuvalmentajana Josbassa.

Muutosten myötää joukkue on jonkinlaisessa risteyksessä. Vuosien tasainen työ on ollut nousujohteista, mutta nyt herää kysymys siitä, mihin joukkue on menossa. Joukkueen tietynlainen edellinen pelillinen johtoporukka jäi pois, ja nyt on uusien paikka nousta esiin.

Pelaajistossa on edelleen laatua, mutta lähtijöitä oli enemmän kuin tulijoita. Pientä huolta jyväskyläläisten puolesta herättää ringin kapeus: ilmoitetussa joukkueessa on 18 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Siinä ei ole valtavan paljon särkymävaraa tai muuten O2 joutuu alkamaan houkutella entisiä pelimiehiä takaisin rinkiin kesken kauden.

Mahdollisuudet: Muutoksista huolimatta joukkueeseen jäi edelleen hyvä runko ja sitä kautta se saa kentälle vähintään kaksi vahvaa viisikkoa. Valmennukseen tullut Jouni Juurela on tällä tasolla vielä uusi, mutta toisaalta hänellä on vahva näkemys salibandysta, jota haluaa joukkueensa pelaavan. Näistä aineksista voi parhaassa tapauksessa syntyä tasaisen hyvä kokonaisuus, joka asemoi paikkansa sarjan keskikastissa.

Uhkakuvat: Joukkue menetti paljon pelaajia, jonka myötä joukkue on todella kapea. Miten loukkaantumiset ja poissaolot paikataan. Samalla joukkueesta lähti paljon pisteitä mm. Rautiaisen veljesten Juhan ja Tuomaksen sekä Mikael Määtän myötä. Nämä pisteet pitää korvata. Joukkue on murrosvaiheessa ja sitä myötä joukkueen kaudesta voi tulla yllättävän vaikea.

Pelaajanosto: Sampo Laukkala. 1988 syntynyt pelaaja on Happeen ”kultaisia ikäluokkia”, joista muistona on pari A-poikien kultaa. Edellinen vuosikymmen vierähti M-Teamissa, jossa vyölle kertyi reilut puolitoista sataa ottelua Divaria ja puolisen sataa ottelua liigaa. Nyt kokenut pelimies on palannut pääkaupungista kotikonnuille. Kaksi edellistä kautta ovat olleet pääsarjauran tehokkaimmat: viime kaudella 32 ja sitä edeltävällä 37 tehopistettä.

10. LNM, Liminka

Limingan Niittomiehet oli viime kevään yllättäjä: se kampesi pudotuspeleihin mukaan viimeisenä joukkueena, mutta pudotti heti puolivälierissä Kooveen.

LNM aloitti viime kauden ennakkoon nähden erittäin heikosti. Alkukauden tappiollisista tuloksista huolimatta joukkueen pelissä oli paljon sellaisia elementtejä, joiden myötä loppukaudesta paljon parantunut tulos oli loogista. Se oli viime kauden aikana yksi eniten kehittyneistä Divarin joukkueista.

LNM elää paljon tunteella aina valmennuksesta lähtien, ja hyvänä päivänä se on todella vaikea vastustaja. Niittarit pelaa tietyllä tavalla hieman erilaista salibandya: LNM:n otteluissa oli viime kaudella keskimääräistä Divari-matsia enemmän vauhtia ja tapahtumia.

On mielenkiintoista nähdä, kykeneekö joukkue jatkamaan siitä mihin jäi. Kesken viime kauden Niittareihin tulleen Mika Heiskasen lähtö Sveitsiin tulee varmasti näkymään. Nuorten maajoukkuemaalivahti Aki Karjalainen jatkaa edelleen LNM:n maalilla.

Liminkalaiset pääsevät tällä kaudella kotikuntaansa pelaamaan, kun uusi Krankka-areena avautui. Jos yleisö innostuu, kotietua voi tulla vielä aivan eri tavalla kuin Kempelehallissa pelatessa, vaikka pitkän matkan taittaville vierasjoukkueille Pohjois-Pohjanmaa on aina paha rasti.

Mahdollisuudet: Mikäli pystyy jatkamaan siitä mihin viime kaudella jäi, on LNM alkavalla kaudella vahva joukkue. Oma pelitapa on selkeä ja pelaajisto on siihen erittäin hyvin soveltuva. Pallollinen pelaaminen on organisoitu hyvin, jonka lisäksi Niittarit on tilanteenvaihdoissa erittäin kova. Se antaa hyvät edellytykset kaudelle.

Uhkakuvat: Joukkue elää vahvasti tunteella, jota lietsotaan aina valmennuksesta asti. Onko joukkueella varavaihtoehtoa, mikäli vastustaja kykenee ottamaan pelin temmon haltuunsa ja sitä kautta saa joukkueen epämukavuusalueelle.

Pelaajanosto: Iiro Savela. Vuosimallin 2000 pelaaja muistetaan viime kevään suonenvedosta, jolla hän oli pudottamassa Kooveeta jatkosta. Viime kauden runkosarja Divarissa oli jo mukiinmenevä – 17 pistettä – mutta nyt tulosta odotetaan jo syksystä alkaen, kun vielä tehokkaampia pelaajia on poistunut Niittarien riveistä.

11. SalBa, Rauma

SalBa nousi viime keväänä vakuuttavasti voittamalla Divarikarsinnassa kaikki seitsemän otteluaan, ensin seitsemän karsintasarjassa ja sitten kaksi Blue Foxia vastaan ottelusarjassa. Etenkin Blue Fox -sarjan ensimmäinen peli Raumalla oli mieleenpainuva: SalBa oli kolmannessa erässä jo 3-8-tappiolla, mutta nousi jatkoaikavoittoon.

SalBa on erittäin tervetullut joukkue takaisin Divariin. Se edustaa sellaista seuraa, joita Divari tarvitsee: pienen kaupungin isoa juttua. SalBalla on omaleimainen identiteetti, jota Kauppis pelipaikkana tukee. Paluu Divariin voi sytyttää myös raumalaisyleisön taas uudella tavalla, ja parhaimmillaan se tarjoaa kotiotteluissa SalBalle vahvan tuen. Vieraspisteitä ei ole Raumalta helppo hakea.

Putoaminen liigasta kahdessa vuodessa suoraan kakkosdivariin on usein monille seuroille kova isku. Raumalla tämä kauden 2018-2019 päätteeksi tapahtunut tilanne otettiin hyvin, ja se saattoi pitkässä juoksussa tehdä seuralle paljonkin hyvää.

Heikommista vuosista huolimatta SalBa on saanut pidettyä hyvin sen rungon, jolla se pelasi myös liigaa kausilla 2014-18. Jani Lehtoniemi, Niko Kaerla ja Tomi Lahti ovat hyviä pelaajia Divariin. Etenkin Jani Lehtoniemi on mielenkiintoinen nähdä tositoimissa, sillä puhutaan liigassakin hyviä tehoja tehneestä pelaajasta.

Valmennusvastuuta kantaa Joni Rokosa, joka edusti SalBaa aikanaan myös pelaajana ja toimii seurassa myös urheilutoimenjohtajana.

Mahdollisuudet: Selkeän identiteetin joukkue, jonka pelaajisto on kokenut yhdessä paljon. Parin vaikeamman vuoden jälkeen nyt suunta on taas ylöspäin. Mikäli käyttää sarjanousijalle perinteisen alkukauden hurmoksen, pystyy pelaamaan vahvan kauden ja sitä kautta hätyyttelemään kärkisijoja.

Uhkakuvat: Vaikka seurassa on tapahtunut paljon hyvääkin, herää kysymys siitä, tuleeko samoilla tekijöillä oleellisesti parempi tulos. Kun henkilöstö on suhteellisen samaa, onko tulos silloin eri tai onko tässä tapauksessa asioita tehty eri tavalla. Raumalle ei kovinkaan paljon ole viime vuosina saatu ulkopuolista osaamista.

Pelaajanosto: Jani Lehtoniemi. Pääsarjaurallaan yli piste per peli -tahdilla pelannut rightin laituri on mielenkiintoinen nimi. Tehoja on tullut, mutta on pelannut vain 11 peliä vuoden 2019 jälkeen. Kunnossa ollessaan yksi sarjan parhaista laitahyökkääjistä.

Takaako Patrik Korpiniemi, ettei ÅIF joudu korpivaellukselle? Kuva: Esa Takalo

12. ÅIF, Sipoo

Sipoolaisjoukkue on ennakontekijöiden kivikko vuodesta toiseen, johon on helppo karahtaa. Sijalle 12 ja putoamiskarsintaan veikkaaminen tarkoittanee Ådalens Idrottsföreningille playoff-kevättä.

Vuosien aikana ÅIF:sta lienee jo kaikki sanottu. Valmentajanvaihdos lienee isoin muutos: ÅIF:n jopa liigaan kaudeksi 2019-20 nostanut Sebastian Freudenthal jäi pois ja tilalle tuli Petri Hosiaisluoma. Pelaajistoa katsomalla joukkueessa on edelleen hyvin pitkälti sama runko.

On vaikea nähdä, mihin ÅIF on menossa. Divariin tarpeeksi hyvä, että ei putoa, mutta toisaalta todistetusti liiga on seuralle liian paljon. Jos Divari-tason ottelujen tarjoaminen tietylle pääkaupunkiseudulla pelipaikkoja etsivälle pelaajaryhmälle sekä söderkullalaiselle yleisölle riittää, niin sitten ÅIF on oikeassa paikassa.

Viime kaudella ÅIF tuntui vähän vetävän happea liigaan tehdyn ranskalaisen visiitin päälle ja sijoitus oli runkosarjassa 11. Happea putoamiskarsintapaikkaan jäi parin voiton verran. Nyt kun tällä kaudella Divarin alapäässä leikkuri käy entistä kovemmin, sipoolaisillekin voi tulla vaikeaa. Joukkueessa on vaikea nähdä sellaista ”x-factoria”, joka riittäisi nostamaan joukkueen esimerkiksi pudotuspeleihin.

Ja nyt kun näin sanotaan, käy kuten varmaan ennakon alussa arveltiinkin: ÅÎF on playoffseissa.

Mahdollisuudet: Kokenut pelaajisto on tehnyt analyytikoiden puheista huttua jo vuosien ajan, ja siihen riittää osaaminen tälläkin kertaa. Joukkueen runko on tottunut pelaamaan inhorealistista peliä. Elää hetkissä, kun vastustaja ei enää malta ja katkon jälkeen lähtevä vastahyökkäys pelataan vastustajan maaliin. Hyvin tehtynä tämä klassinen pelitapa toimii edelleen.

Uhkakuvat: Siinä missä aikanaan Joensuun Jipon ei pitänyt pudota koskaan jalkapallon Ykkösestä, se lopulta putosi. ÅIF:n kohdalla on käynnissä jotain samaa. Jossain kohtaa runko vanhenee liikaa ja aina hitaammin vierivä kivi alkaa sammaloitua.

Pelaajanosto: Patrik Korpiniemi. Vasta aivan kauden kynnyksellä täysi-ikäiseksi tullut nuorukainen on jo ehtinyt pitempään kartuttaa kokemusta miesten peleistä. Oli mukana myös ÅIF:n liigavisiitillä. Häntä kannattaa seurata sipoolaisten pelatessa. Korpiniemellä on mahdollisuus tehdä oliversillanpäät ja nousta seuraavana ÅIF:sta vakituiseksi liigapelaajaksi.

13. Welhot, Kuopio

Welhot onnistui aikansa taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan liigassa, venymään ja pitämään kiinni ensimmäisenä savolaisena salibandyjoukkueena saavutetusta liigapaikasta, mutta viime kaudella pää tuli vetävän käteen. Welhot oli selvästi liigan viimeinen ja putosi.

Welhot on taas yksi esimerkki siitä, kun liigassa prosessi ei ole kestävä. Kuopiolaiset nousivat ylimmälle tasolle aikanaan parhaalla joukkueellaan, joka heikkeni vuosi vuodelta.

Nyt on uuden startin aika. Tärkeintä olisi pitää sarjapaikka, mutta päävalmentajana jatkavan ja toisen kautensa aloittavan Simo Leppäsen urakka ei näytä helpolta. Leppänen teki keväällä 2020 Welhoihin kolmevuotisen sopimuksen: tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että jos hän valmentaa sen loppuun, hän saa kokea kolme eri sarjatasoa.

Welhoille voi nimittäin nähdä käyvän samoin kuin kävi aiemmin Rauman SalBalle: liigasta putoamista seurasi suoraan putoaminen myös Divarista.

Kaikki potentiaaliset pelaajat siirtyivät Welhoista muihin liigaseuroihin tai sitten lähtivät alasarjoihin. Welhot on joutunut kaapimaan vahvistuksia lähinnä omista junioreista.

Mahdollisuudet: Nuoressa joukkueessa on kehityspotentiaalia, minkä myötä kuopiolaisten pitäisi olla parempi ryhmä ensi keväänä kuin tänä syksynä. Joukkue on myös tilanteessa, jossa siltä ei odoteta Kuopion ulkopuolella juuri mitään, vaikka kyseessä onkin liigasta pudonnut seura. Se on myös vastustajille vieras etenkin alkukaudella.

Uhkakuvat: Kurottava matka on liian pitkä siihen, että Divarin paikka säilyisi näillä pelimerkeillä, vaikka kehitystä tapahtuisikin. Divari on kuitenkin miesten sarja, jossa ei yleensä poikajoukkueella pärjää. Pahimmillaan myös kotiyleisö hylkää Welhot.

Pelaajanosto: Mika Rissanen. Vuonna 1999 syntynyt pelaaja iski neljällä kaudella liigassa Welhoille 42 maalia ja yhteensä 58 pistettä. Toissa kaudella hän pelasi liigassa 24 pinnan kauden. Nyt Divarissa Welhot tarvitsee tehoja Rissaselta.

14. Soittorasia, Tampere

Kun korona keskeytti ”normaalin” Suomisarjan viime kaudella kesken kaiken ja tilalle tarjottiin Divarikarsintaa, johon pääsi mukaan ilmoittautumalla, Soittorasia käytti avautuneen mahdollisuuden maksimaalisesti hyväkseen.

Onnistunut kevät toi ensin lohkovoiton karsintasarjassa, minkä päälle SR puristi kaksi maalin voittoa Forssan Suuppareista. Se toi nousun Divariin. Seuran historiasta löytyy aiemmin neljä pelattua kautta tällä tasolla, mutta pitkän aikaa joukkue on totuttu näkemään kakkosdivarissa.

Kaikki kunnia Soittorasialle komeasti punnerretusta keväästä ja tietynlaisesta tuhkimotarinasta, mutta valitettavasti jatkokertomuksessa on nähtävillä samat piirteet kuin usein aiemminkin vastaavien ”vahinkonousujen” kohdalla. Käytännössä ilman minkäänlaista taustaorganisaatiota toimiville porukoille Divarin vaatimustaso tuo ison työkuorman kentän ulkopuolella, eikä kaukalon sisäpuolellekaan tahdo löytyä oikein Divari-tason vahvistuksia.

SR julkaisi joukkueensa aivan sarjan kynnyksellä. Pääosin mielenkiintoinen yksityiskohta oli, ettei siinä yhteydessä kerrottu mitään joukkueen valmennuksesta. Tietoa tästä ei löydy myöskään nettisivuilta, joten on hieman arvailujen varassa, kenen luotsaamana Soittorasia suuntaa Divariin.

Soittorasian juuret ovat Tampereen teknillisellä yliopistolla ja kotihallikin on pitkään löytynyt Hervannan kampuksella sijaitsevasta Tamppi-areenasta. Divarin myötä pelit siirtyvät Spiral-hallille, mikä syö myös kotikenttäetua.

Toivottavasti teekkarihuumori kantaa synkkinä talvi-iltoina bussissa pelireissuilla.

Mahdollisuudet: Kaikesta huolimatta joukkue on ansainnut Divari-paikkansa pelaamalla, ja yhdessä koettu nousu on aina vahvasti yhteenhitsaava kokemus. Jos joukkue saa ammennettua vahvasta yhteishengestä ja altavastaaja-asemasta oikeanlaisen taisteluhengen päälle, se voi antaa mahdollisuuden yllätyksiin varsinkin alkukaudella.

Uhkakuvat: Jos Divarin rajuus lyö silmille heti kättelyssä, edessä voi olla todella synkkä korpitaival. Mopolla ei ole kiva olla moottoritiellä. Tämän tietää muun muassa saman kaupungin Ilves, joka tarpoi Divarissa kauden 2013-14 ja hävisi kaikki pelit maalisuhteella -205.

Pelaajanosto: Konsta Airaksinen. 22-vuotias hyökkääjä oli viime kaudella Suomisarjassa ja Divarikarsinnassa tehokas. Nyt edessä on uusi mittari: debyytti Divarissa.

Pääkallo.fi