Salibandyn miesten MM-kisat jatkuvat keskiviikkona puolivälierillä. Viikonloppuna pelattiin loppuun naisten MM-turnaus Uppsalassa, jossa Ruotsi kahmi kultaa kaatamalla Suomen MM-finaalin jatkoajalla maalein 4-3.

Sunnuntain finaali oli jälleen osoitus siitä, että Suomi pystyy venyttämään omia rajojaan hyvinkin pitkälle, kun ruotsalaisilla on käynyt monesti sekä miesten että naisten kisoissa niin, että odotukset eivät ole täyttyneet. Varsinkin finaaliotteluissa Ruotsilla on ollut vaikeaa, vaikka naisten puolella se on ollut hyvinkin selkeä ennakkosuosikki kisoihin lähdettäessä.

Ruotsin miesten maajoukkueen valmennustiimiin vuosina 2019 ja 2020 kuulunut salibandyasiantuntija Perttu Kytöhonka tuntee maan salibandykulttuuria keskivertosuomalaista huomattavasti paremmin ja kommentoi aiheeseen liittyviä kysymyksiä.

Ruotsi voitti naisten MM-kultaa viikonloppuna. Kuinka tärkeää se oli heille, kun miettii, että kultaa ei tullut U19-naisissa tai U19-miehissä tänä syksynä?

– Varmasti tärkeää, totta kai. Naisten puolella sekä Ruotsin lisenssipelaajien, että laadukkaiden pelaajien määrä on ihan eri luokkaa kuin kilpailijoilla. Tämä massan leveys näkyy kyllä paikallisessa pääsarjassa ja sen tasossa. Arkitekemisen kilpailulliset haasteet on eri luokkaa kuin vaikkapa Suomella ja luonnollisesti se valmistaa pelaajia eri tavalla sitten myös naisten MM-kisoihin.

Ruotsilla on ollut pitkän aikaa vaikeuksia finaalipeleissä. Se on esimerkiksi lähtenyt naisissa ja miehissä finaaleihin, ja kisoihin suosikkina monesti viimeisen 7-8 vuoden aikana, mutta finaalipeleissä sillä on ollut lopulta todella tiukkaa tai se on hävinnyt. En viittaa pelkästään Suomen kohtaamiseen ja pelisuunnitelmaan. 2019 Tshekki vei MU19-finaalin ja Sveitsi vei saman vuoden naisten MM-finaalin jatkoajalle. Mistä tämä kertoo?

– Monen asian summa. Tietenkin jo se yksittäinen ottelu on konseptina sellainen, että altavastaajalla on paremmat mahdollisuudet yllättää. Suosikilla on suosikin paineet – “tämä ottelu pitääkin kyetä voittamaan” – ja se on aina oma juttunsa.

– On myös niin, että ylivoima ja suuret resurssit jos ei laiskista, niin ei ainakaan välttämättä pakota hakemaan kilpailuetua pienemmistä asioista. Suomi on ollut esimerkiksi naisten MM-kisoissa siinä tilanteessa, että valmennus ei ole voinut jäädä surkuttelemaan sitä mitä puutteita joukkueella on, vaan on pitänyt löytää ne vahvuudet ja mahdollisuudet.

– Niukkuus pakottaa olemaan kekseliäs ja neuvokas. Siinä Suomi on onnistunut hyvin. Ruotsin osalta olisi myös naisten maajoukkueen kohdalla syytä katsoa omaa toimintaa kriittisesti ja pohtia mihin ylivoima häviää kerta toisensa jälkeen niissä ratkaisupeleissä.

– Suomi on joissain asioissa vuosia edellä. Kun se voitto sieltä jonain päivänä napsahtaa, siinä kohtaa Ruotsi on toiminnallisesti jo tosi suurella takamatkalla.

Ajatellaanko Ruotsissa edelleen, että maa on salibandyn mahtimaa miesten puolella?

– En varmasti ole pätevin tähän vastaamaan. Lähtökohtaisesti ajatus lienee, että Ruotsilla on parhaat pelaajat.

Onko muualla tehty vuosien ajan parempaa työtä, vai ovatko ruotsalaiset jämähtäneet sijoilleen? Vai molempia?

– Tuossa aiemmin tätä sivuttiin. Niukkuus pakottaa puristamaan paljon tehoja irti käytettävissä olevista resursseista. Tämä sama pätee myös seurajoukkuetasolla. Jos tuntuu, että pelaajia ja/tai taloudellista lihasta riittää, herkästi toimitaan hieman suurpiirteisemmin.

– Seuraorganisaatiossa voi jäädä vaikkapa treenivuorot perumatta, vakuutusrahat hakematta tai treenit vedetään vähän sinne päin. Maajoukkueessa taas vastustajien tekemisen opettelu, leiritapahtumien ajankäytön suunnittelu, roolitusten pohdinnat ja ylipäätään kilpailuedun hakeminen voi jäädä puolitiehen. Jos tulosta tulee siitä huolimatta, on hyvin vaikea jatkuvasti kehittyä tai löytää muutostarpeita. Suomenkin on hyvä olla tämän asian kanssa tarkkana.

Miehissä Ruotsi on ottanut syksyllä “altavastaajan” näkökulman pelitavallisesti. Miten se sopii ruotsalaisten pirtaan?

– Syksyn maaotteluissa se näytti toimivan hyvin. Valmennus oli saanut isoimmatkin tähdet viihtymään ilman palloa pitkiä aikoja. Nyt MM-kisoissahan sitä tietenkin lopullisesti vasta mitataan. Alkusarjaottelussa Suomea vastaan fokus katosi ennen ja jälkeen ottelun hieman epäolennaisiin asioihin. Ajattelen niin, ettei “kovien jätkien” tarvitse huudella tai säätää ylimääräistä.