Sunnuntain MM-finaaliin saatiin jännitysnäytelmä, joka päättyi suomalaisten kannalta pettymykseen ja Ruotsin kahdeksanteen perättäiseen maailmanmestaruuteen. Lasse Kurronen toi kentälle taistelevan Suomen, joka pelasi turnauksen parhaan ottelunsa.
Suomi lähti sunnuntain Uppsalassa pelatussa MM-finaalissa tavoittelemaan kolmatta maailmanmestaruuttaan. Viimeisestä maailmanmestaruudesta oli kulunut 20 vuotta ja vastassa oli kisojen suurin ennakkosuosikki Ruotsi. Finaalissa kaivattiin siis turnauksen parasta Suomea, jotta joukkue taistelisi MM-kullasta, ja sellainen myös saatiin.
Näytöstyyliin kisojen aiemmat ottelunsa hoitaneen Ruotsin odotettiin tulevan kovalla tempolla avauserään. Ellen Backstedt onnistui heti avausvaihdossa iskemään kisaemännät johtoon, jonka Suomen kapteeni Veera Kauppi kuittasi avausvitosen aikana. Yhdessä Kaupin kanssa kisojen tähdistökentällisen hyökkäykseen valitut Wilma Johansson ja Ellen Rasmussen veivät Ruotsin kuitenkin 1-3-johdossa ensimmäiselle erätauolle.
Taistelevaa Suomea vaadittiin ennen ottelua ja sen päävalmentaja Lasse Kurronen myös toi kentälle kaksituhatpäisen yleisön eteen.
– Taisteleva. Puhuin siitä Raatteentiestä eilen ja sitä kyllä tänään nähtiin. Joukkue uhrautui ja meillä oli pelisuunnitelma tässä viikon mittaan rakennettu sekä paljon ladattu tähän yhteen peliin. Tulos on tietenkin valtava pettymys, mutta kyllä joukkueesta täytyy olla ylpeä. Tänään oli valmentajan vinkkelistä katsottuna pelikirjan näköinen peli kuitenkin, Kurronen lausui joukkueestaan hävityn MM-finaalin jälkeen.
Avauserän jälkeen Suomi joutui viettämään pitkiäkin aikoja puolustuskannalla ja Ruotsi saikin luotua useamman laadukkaan maalintekotontin, mitkä suomalaisten onneksi jäivät käyttämättä.
– Pari kertaa jäätiin avauserässä Ruotsin paineen alle, joten kerrattiin vielä sen purkua. Hyökkäysrohkeutta koitettiin lietsoa, mutta molemmilla erätauoilla sanoin, että aikataulussa ollaan. Jos olisimme viimeiseen eräänkin lähdetty kahden maalin takaa, niin oltaisiin oltu vielä budjetissa, Kurronen jatkoi.
Huolimatta Ruotsin laadukkaista maalintekopaikoista, iski Suomi erän ainoan maalin Veera Kaupin illan toisella. Sosiaalisessa mediassa Suomen joukkuetta oltiin pitkin turnausta pidetty yhden kentällisen joukkueena, mutta toisessa erässä myös kahdesta muusta kentällisestä alkoi tulla vastuunkantajia. Erityisesti Laura Manninen on syytä nostaa esiin, joka omilla otteillaan oli Suomen taistelun perikuva.
Vastasivatko 2 muuta kentällistä ottelussa huutoon?
– Kaikki ketjut vastasivat huutoon koko turnauksen ajan. Se on ihan median höpöhöpöä, että tämä olisi yhden ketjun joukkue. Totta kai tulosvastuu on ihan minkä tahansa joukkueen kentällisessä, missä Veera Kauppi ja My Kippilä pelaavat. Se näkyy sitten pörsseissä. Olen kaikkiin ketjuihin tosi tyytyväinen, Kurronen vastasi kysyttäessä muiden kentällisten pelaamiseen.
Suomen otteita peilattiin pitkin turnausta Ruotsin pelaamiseen ja ennen kaikkea sen tehokkuuteen. Kurronen valmennustiimeineen oli kuitenkin kokoa jan oman suunnitelmansa tasalla ja kaikki fokus oli sunnuntain finaalipelissä.
– Meillä ei ollut ajatustakaan, että koko turnauksen vedettäisiin samalla intensiteetillä kuin tänään. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä ja se olisi ollut itsemurhaa panostaa vääriin peleihin. Kyllä me ladattiin kaikki tähän yhteen otteluun ja se ei ihan riittänyt.
Suomi pääsi pelaamaan kolmannessa erässä ylivoimalla, kun peliaikaa oli jäljellä kymmenisen minuuttia. Suomen ylivoimaviisikko jaksoi jauhaa, joka konkretisoitui Jenna Saarion lättypassiin maalinedustalla odottaneelle Sara Piispalle, joka toi Suomen toistamiseen tasoihin. Ottelun ratkaisua lähdettiin hakemaan jatkoajalta, jota ennen joukkueet loivat henkeä vaihtoaitioissaan. Mitä sen aikana puhuttiin?
– Siinä oli 4vs4, joka kääntyi ylivoimaksi. Ajatuksena oli tappaa se neljänelonen pois ja saadaan 45 sekunnin yv. Siinä taisi Veeralla olla hyvä paikka, että olisi voinut kääntyä toisinkin. Tasakentällisiin siirryttäessä päätettiin jatkaa samalla tavalla. Siinä maalissa oltiin pienessä mylläkässä, mutta siinä ei ollut mitään uutta. Tänään saatiin ykkössektorit kohtuu hyvin kiinni, mutta harmi, että lapa oli vapaana tuossa jatkoajalla.
Rikkonainen projekti takana
Kolmannen kisaprojektinsa Suomen päävalmentajana vetäneelle Kurroselle tulos oli tietenkin pettymys, mutta ottelun jälkeen oli aikaa katsoa päättynyttä projektia.
– Projektina tämä oli tietysti vähän rikkonainen. Puoleen vuoteen jouduttiin tiivistämään pelitapa-asiat, kun oli tuo korona ja paljon pelaajia muualla. Aikaisempiin projekteihin verrattuna lähti vähän myöhässä käyntiin. Kyllä meillä aikaa oli riittävästi ja siitä Salibandyliitolle kiitos. Meillä oli hyvät resurssit tätä tehdä ja saatiin kesällä leireillä paljon. Paljon Ruotsia silmällä pitäen valmistautumiset leireillä ja tässä turnauksessa tehtiin. Tiedettiin, että Ruotsi ainakin on finaalissa ja jos Suomi ei ole, niin tiedettiin olevamme väärässä pelissä.
Ruotsin materiaalin laajuus tiedettiin. Kilpailu länsinaapurissa on huomattavan paljon kovempaa, kuin kotimaassa ja Kurronen latasikin katseita hieman tulevaan.
– Kuten aiemmin sanoin, niin kaikki ladattiin tuohon yhteen matsiin. Ei tuossa viikon aikana mitään ollut, että eilen ehkä oltiin vähän tiukemmalla. Meillä ei mitään hätää ollut, että tiedettiin koko ajan olevamme finaalissa ja siellä pitää olla iskussa, mitä mielestäni myös oltiin. Kaverin materiaali on hyvä ja meillä on Suomessa naissalibandyn saralla hirveästi hommia, jotta saataisiin noustua sattuman yläpuolelle. Ei aina tarvittaisi täydellistä iltaa. Tänään oli mielestäni erinomainen ja samalla projektin paras peli, joka ei riittänyt voittoon. Ei siinä auta jossitella. Hommia lisää.