Juha ”Juhis” Kivilehdon kaudella 1998-1999 alkanut pääsarjajaura päättyi viime keväänä uran 10. Suomen mestaruuteen Classicin paidassa.
Kivilehto pelasi poikkeuksellisen menestyksekkään salibandyuran joka jatkui huipputasolla ihan loppuun asti. Kivilehto saavutti urallaan 10 Suomen mestaruuden lisäksi neljä MM-kultaa. Peliura loppui, mutta Kivilehto jatkaa salibandyn parissa ja on ensi kaudella Tampereen Classicin päävalmentaja F-liigassa.
Kivilehdon uran päättyminen jäi lopulta pienelle huomiolle keväällä ja tämä haastattelusarja kunnioittaa pelaajan uraa. Äänessä ovat eri ”roolien” kautta Ville Ikonen (pitkäaikainen ystävä), Tommi Kivilehto (veli), Petteri Nykky (valmentaja), Jani Kukkola (ystävä/pelikaveri), Mika Kohonen (ystävä/pelikaveri/alainen) ja lopuksi julkaistaan vielä Juha Kivilehdon haastattelu.
Haastattelusarjan toisessa osassa äänessä on vuonna 1985 syntynyt pikkuveli Tommi. Tommi pelasi itse kaksi kautta Salibandyliigaa Suomessa ja kaksi kautta Allsvenskania Ruotsissa. Tommi ja Juha Kivilehto pelasivat yhden kauden samassa liigajoukkueessa Loviisan Torin mukana 2012-13. Tuolloin Juha Kivilehto sanoi joukkuevalinnan suureksi syyksi halun pelata veljensä kanssa samassa joukkueessa.
Juha oli todella meneväinen lapsi. Ei ole mikään yksi kirjahylly, mihin hän on kiipeillyt ja vedellyt kirjoja alas sieltä.
Se, että olin pikkuveli näkyi eritoten siinä, että pihapeleissä mä olin veskari. Yritin päästä aina mukaan väkisin samoihin peleihin, ja välillä äiti pakotti Juhan ottamaan mut mukaan.
En yhtä yksittäistä muistoa keksi, mutta urheilu oli aika paljon läsnä. Pelattiin pihalla sählyä tai talvisin lätkää vastakkain jossain mökillä tai futista kesällä, jossa se sitten totta kai laittoi mut aina maaliin. Hänen perässään mäkin sählyn pariin päädyin.
Juha oli lapsena minulle paljonkin esikuva, vaikka en sitä hänelle tietenkään silloin myöntänyt. Juha on ollut ehkä se, jota olen katsonut kaikkein eniten ylöspäin. Niistä piireistä Juhaa ja Kohosen Mikaa myös.
Meitä on vielä kolmas veljes Teemu, joka on vanhin meistä.
Tosi iso hatunnosto molemmille vanhemmille molempien puolesta. Ovat mahdollistaneet molempien pelaamisen ja kuskanneet hallien väliä viikonloppuisin kumpienkin peleissä. Aina on kannustettu kotoa. Vaikka olis kuinka päin helvettiä pelannut niin aina on sanottu, että hyvin se meni. He ovat uhranneet tosi paljon omaa aikaa siihen, että ovat auttaneet ja tukeneet.
Mitä Juhaan tulee niin vanhemmat ovat olleet tosi ylpeitä siitä mitä kaikkea Juha on saavuttanut. Ovat seuranneet uraa viime vuosille asti ja äiti seuraa vieläkin.
Ollaan Juhan kanssa paljon tekemisissä tänäkin päivänä. Jos ei nyt päivittäin niin lähes ainakin. Ollaan hyviä kavereita ja olen Juhan ensimmäisen lapsen kummi. Läheinen suhde on ollut ja vielä läheisempi, kun ikää on tullut lisää.
Omalla peliuralla varsinkin nuorempana tuli enemmän huutelua, että ”et ole yhtä hyvä kuin broidis”. Vanhemmiten voi sanoa, että kyllä se sukunimi on avannut enemmänkin ovia ihan eri lailla, kun jos sukunimi olisi ollut vaikka Virtanen.
Juhan uraa olen seurannut ihan suurennuslasin kanssa tosi tarkkaan ja tosi läheltä. Kävin ruotsissakin katsomassa pelejä monta kertaa. Silloin Ruotsin vuosina pelasin itse Malmössä Allsvenskania niin asuin jonkin aikaa Juhan luona Helsingborgissa ennen kuin löytyi oma kämppä.
Juha paineli varmaan melkein Seinäjoelle asti pelkillä lahjoilla ja pääsi tosi pitkälle. Yksittäisenä ominaisuutena tulee mieleen, että hän on aina ollut ihan hemmetin nopea, mitä kaikki eivät ole aina tajunneet. Pelikäsitys on ollut myös huippuluokkaa.
Juha on pystynyt sopeutumaan todella hyvin. Olikohan 2010 se ensimmäinen prime-aika, kun oli MM-kisoissa tähdistössä. Olikohan ne sitten taas Latvian kisat (2016) vai mitkä kisat, että ei meinannut mahtua mukaan, ja oli vähän sellainen puolustava puolustaja.
Onhan hän aina treenannut, mutta on myös aikamoinen hedonisti ruokien osalta. Sitten ehkä 40 ikävuoden lähestyessä rupesi tajuamaan, että enää ei voi vetää burgereita jos meinaa vielä pärjätä. Ikää oli tullut sen verran, että piti tehdä kaks kertaa enemmän hommia kun ne puolet nuoremmat pelaajat. Juha kasvoi siinä vaiheessa huippu-urheilijaksi. Tosi pitkälle kuitenkin pääsi lahjoillaan ja ura on ollut monipuolinen.
Jos Juha olis pelannut viimeiset vuodet pääkaupunkiseudulla ja jos olisi pitänyt viitenä iltana viikossa lähteä Mosalle, niin en usko, että olisi pelannut näin pitkään. Se auttoi, että Classicin kanssa pystyi räätälöimään sen miten harjoittelu palvelee parhaiten häntä.
Perhe-elämä on tuonut paremmin rytmiä elämään. Pitää herätä tiettyyn aikaan ja mennä nukkumaan tiettyyn aikaan, että jaksaa herätä lasten takia. Se toi, ja on tuonut säännöllisyyttä.
Vikoina vuosina kun tiesi, että ura loppuu, niin Juha otti kaiken irti treeneistä ja kaikesta. Väittäisin, että Classicin kanssa tehty järjestely on tuonut lisää pelivuosia. Kolmena päivänä jos joutuu lähtemään aikaisemmin ja tulee myöhään illalla himaan, niin saa siinä kuitenkin ainakin kaksi iltaa olla perheen kanssa.
Tiedän kuitenkin, että kotona on jouduttu tekemään aika paljon kompromisseja Juhan pelien takia.
Luulen, että Juhan valmennusuralla tulee käymään hyvin. Hänhän on pelannut ihan loistavien valmentajien ja erityylisten valmentajien alla aina, ja ottanut niiltä varmasti oppia paljon.
Classicilla on aikamoinen tähtisikermä niin eihän heille nyt periaatteessa tarvitse mitään lajitaitoa opettaa. Jokapäiväinen tekeminen täytyy pitää korkealaatuisena ja treeneissä pitää mennä kovempaa kuin peleissä.
Junnut varmasti kuuntelee tuollaista valmentajaa, joka on pelannut pitkän uran ja voittanutkin paljon. Nykypäivänä jos haluat menestyä niin kyllä sen sählyn pitäisi olla siellä top2-jutuissa omassa elämässä. Kilpailu on mennyt sen verran paljon kovemmaksi.
Mielenkiinnolla odotan miten käy. Periaatteessa sillä ei ole voitettavaa tuossa pestissä. Sitten jos Classic voittaa niin sanotaan, että ihan sama kuka siellä on puikoissa niin Classic voittaa taas. Ja jos ne häviää niin sitten se menee niin, että “Kivilehto tuli ja pilasi dynastian”.
Mutta ei kait kukaan järkevä ihminen sano “ei” tuollaiselle tilaisuudelle. Ei ole varmasti käynyt kaikkia valmennuskursseja, mutta he ketkä ovat, eivät välttämättä ole olleet siellä ihan pelin keskiössä viimeistä paria kymmentä vuotta. Eikä sen vaatimustason edessä mitä huipulla pelaaminen vaatii.
Eihän hän yksin siinä valmennuksessa ole muutenkaan.
Juha on todella voitontahtoinen kaikessa mitä tekee. Vaikea sanoa yhtä asiaa, mutta se tulee jostain sieltä HIFK:n ja SSV:n ajoilta, kun siellä on Järven Mikke ollut, ja laittanut standardit niin korkealle, että ne on joka vuosi voittaneet. Se on pysynyt Juhalla aina mukana uralla. Se on sitä, että ei ole ikinä tyytyväinen. Aika pitkälti sieltä on tullut ajatusmalli, että laadukas arkitekeminen on ratkaisevaa.
Hän on tietysti saanut pelata hyvissä jengeissäkin.
Juha on henkisesti tosi vahva, kun miettii sitä, että ainahan hän on parhaimmillaan, kun ruvetaan oikeasti pelaamaan tosipaikoissa. Silloin pystyy repimään irti parhaimpansa ja siinä tulee eroa aika moneen pelaajaan.
Toi on hyvin sanottu Ikoselta, että pystyy pelaamaan omalla tasollaan ja muut ei välttämättä uskalla tai pysty samaan kovassa paikassa. Uskallus on iso asia Juhan kohdalla, koska häntä ei ihan oikeasti kiinnosta mitä muut ajattelee. Sille on oikeasti ihan sama mitä jengi huutelee tuuleen. Hän tietää, että mihin hän pystyy ja totta kai välillä tulee epäonnistumisia, mutta ainakin uskaltaa tehdä juttuja, eikä vain pelaa “safetya”.
Muut haastattelut:
Ville Ikonen on tuntenut salibandylegenda Juha Kivilehdon yli 30 vuotta: ”Vedettiin kulmalipulla tuuletuksia Kamerunin paidat päällä”
—
Juha Kivilehto (s. 1981) pelasi Suomen korkeimmalla sarjatasolla Salibandyliigassa ja F-liigassa VFT:ssä (1998-99), HIFK:ssa (1999-2002), SSV:ssä (2002-03, 2004-2009), Loviisan Torissa (2012-13), SPV:ssä (2013-2015) ja Classicissa (2017-2022, huom siirtyi Classiciin kesken kauden 2017-18 lapsen syntymisen vuoksi) yhteensä 589 ottelua (120+266). Miesten maajoukkueessa Kivilehto esiintyi yhteensä 159 kertaa (18+52).
Kivilehto pelasi Ruotsissa kolmeen otteeseen. Finspång (2003-04) ja Helsingborg (2009-2012, 2015-2017, huom. siirtyi kesken kauden Classiciin). Ruotsin viimeisinä vuosinaan Kivilehto toimi myös seurassa urheilutoimenjohtajana.