Suomi pelasi viikonlopun MM-kisoihin valmistavassa EFT-turnauksessa kolme tasapeliä Sveitsin, Tshekin ja Ruotsin kanssa.

Sveitsin MM-kisat pelataan marraskuussa ja kyseessä oli viimeinen maajoukkueen pelitapahtuma ennen kisoja. Viikonlopun tapahtumia ruotii salibandyasiantuntija Mikael de Anna.

Suomi pelasi viikonlopun EFT:ssä kolme tasapeliä, ovatko joukkueiden puntit harvinaisen tasan vai mistä on
kyse?

– Tuloksellisesti nähtiin hyvin tasainen ja oikeastaan jopa merkillinen EFT. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki ottelut päättyivät tasan. Lisäksi Sveitsin ja Tshekin välinen ottelu päättyi maalin erolla. Tulosten puolesta voisi ajatella punttien olevan hyvinkin tasan. Olisi kuitenkin ylireagointia lähteä yhden turnauksen perusteella tekemään pitkälle vietyjä johtopäätöksiä MM-kisojen suhteen. Vaikka EFT onkin tärkeä turnaus, on se kuitenkin varsinkin näin kisojen alla lähinnä harjoitusturnaus ilman MM-kisojen suorituspaineita ja odotuksia.

– Sen voi kuitenkin todeta, että etenkin Tshekille turnaus oli menestys ja toimi varmasti erittäin motivoivana ja hyvänä ponnahduslautana MM-kisoja ajatellen. Tshekki esiintyi raikkaasti ja pirteästi ja ehkä turnauksen perusteella ei olisi väärin sanoa Tsekin ottaneen askeleen eteenpäin suhteessa muihin. Ja toki lajin kannalta ajateltuna tasaiset tulokset EFT:ssä ovat mieluisa lähtöasetelma MM-kisoille.

Tshekki voitti turnauksen ja on esiintynyt hyvin vuoden sisällä. Onko Tshekki jopa potentiaalinen finalisti marraskuussa?

– Ruotsin ja Suomen asema lajin ykkösmaina on niin vahva, että syyskuussa pelattavan EFT:n voitto ei vielä muuta asetelmia kärkimaiden arvioinnissa. Tsekin nostaminen potentiaaliseksi finalistiksi olisi sekin tässä vaiheessa ylireagointia. Maiden väliset erot punnitaan kuitenkin MM-kisojen finaaliviikonloppuna, jossa Suomi ja Ruotsi ovat vielä rutiinitasoltaan selkeästi Tshekkiä tai Sveitsiä edellä.

– Tshekin pelaamisessa oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia nyansseja. Nähdyn perusteella Tshekki voisikin olla ns. salibandyhipstereiden mielitietty. Mikäli Tshekki pystyy jatkamaan tästä ja vielä jalostamaan peliään, voi Tshekki olla erittäin hankala vastustaja Suomelle tai Ruotsille. Ehkä se ei vielä riitä MM-finaaliin, mutta polku sinne pääsemiseksi voi olla aiempaa selkeämpi.

– Otan tähän konkreettisen esimerkin Tshekin pelaamisesta. 1-0-maali Suomea vastaan tuli hienon ja laadukkaan hyökkäyspään pelaamisen palkintona. Hyökkäysalueen sisäänyönnistä lähteneen hyökkäyksen aikana Tsekki pystyi pallolla vaihtamaan puolta useamman kerran, sekä pelaamaan tarvittavasti syvyyssuuntaan, jotta Suomen puolustusta saatiin liikutettua ja venytettyä. Tämä lopulta synnytti tilan Tsekin pelaajalle haastaa Suomen puolustajaa ja tekemään maalin.

– Esimerkissä on kyse vain yhdestä hyökkäyksestä, mutta hyökkäyksessä tapahtunut toiminta niinkin täsmällisesti toteutettuna ei synny sattumalta. Tsekki on selvästi panostanut määrätietoisesti hyökkäyspelaamiseen ja sen harjoitteluun. Yleisestikin pelin avaamisvaiheessa Tsekillä oli selkeä ajatus, jota se pyrki toteuttamaan. Pallollisen ja pallottomien pelaajien liikkeet olivat tarkoituksenmukaisia ja pelin avaamista tukevat niin pallolliset, kuin pallottomatkin liikkeet tapahtuivat täsmällisesti. Tämän myötä materiaaliltaan Suomea ja Ruotsia kevyempi Tshekki kykeni pelitavallaan kuromaan ottelussa eroa umpeen ja liikuttamaan palloa ja vastustajan muotoa varsin yksinkertaisesti ja vaivattomasti.

– Tshekin uusi valmennusjohto on selkeästi lähtenyt tekemään pelitavallista muutosta ja panostanut hyökkäyspelaamiseen. Joukkueella on selkeää tavoite ja pelaajat toteuttavat tätä hyvin. Turnauksessa nähtyjen peliesitysten perusteella maa on hyvällä tiellä ja toivottavasti he pystyvät jatkossa jatkamaan siitä, mihin nyt jäivät.

Suomi pelasi ajoittain yllättävän nihkeää hyökkäyspeliä. Mitä ongelmakohtia siinä oli?

– Suomi kokeili aika paljon erilaisia viisikoita ja ketjukoostumuksia, joka on kisojen alla ymmärrettävää. Tämä kuitenkin näkyi pelaamisessa. Pelaaminen näytti paikoittain siltä, etteivät pelaajat ole sinut kentällisissään. Hidas on huono termi, mutta hitautta peliin tuo se, kun pelaajien keskinäinen toiminta on hieman vierasta. Näin ajoitukset eivät oikein osu kohdilleen, liikutaan hieman epämääräisesti, täytetään vahingossa useammalla pelaajalla samaa osaa kenttää ja niin edespäin. Suomen pelissä oli siis variaatiota, muttei sanan positiivisessa merkityksessä.

– Pieniä ja varsin helposti korjattavissa olevia juttuja, mutta vaatisi ehkä sitä, että pelaajat voisivat työstää pidemmän aikaa peliään viisikkona. Toki kansainvälisellä huipulla ideaalitilanne on, että kaikki pelaajat kykenevät pelaamaan toistensa kanssa. Pelaajilla kuitenkin on omat taipumuksensa ja tottumuksensa, joten peliä edeltävät viisikkopalaverit eivät välttämättä riitä.

Jos mietitään Suomen yleisilmettä niin oliko se kansainvälisten pelien vaatimalla tasolla?

– Olisi turhan kärjistävää linjata, että Suomen peli ei olisi ollut kansainvälisen pelin vaatimalla tasolla. Valmennusjohto varmasti katsoo, että peliesitykset jäivät kauaksi siitä, millä tasolla niiden tulisi olla maailmanmestaruudesta pelattaessa.

– Muutenkin kansainvälisen tason määrittäminen on turhan laaja käsite. Mutta jos kansainvälisen pelin vaatimukseksi otetaan virheiden ja pallosta luopumisen minimointi, ei Suomen ja Ruotsin välinen sunnuntain ottelu noudattanut niitä vaateita. Etenkin pelin ensimmäinen erä oli kaoottinen, jossa nähtiin lukuisia tilanteenvaihtoja ja niistä syntyneitä maaleja. Kuten sanottu, Suomen valmennusjohto varmasti näki missä mennään ja osaa kokemuksena myötä tehdä tarvittavat johtopäätökset ja korjaustoimet.

– Näin yleisenä huomiona voisi sanoa, että kansainväliseen peliin vaikuttaa myös tuomarilinja, joka tekee itse pelin pelaamisesta vaikeaa, tiedän tämän olevan kestoaihe, josta pitäisi päästä yli. Kuitenkin salibandyn ystävänä näitä pelejä on paikoin puuduttavaa katsoa, kun roikkuminen ja rikkominen on sallittu.

Suomen kejupaletti näyttäisi olevan hiukan levällään. Mitä tästä jäi mieleen?

– Yksi tärkeä tekijä Suomen menestyksessä on ollut se, että sillä on ollut käytössään suhteellisen eheä vakiokoonpano ja pahoilta loukkaantumisilta on vältytty. Kisajoukkueisiin on ollut vaikea päästä, sillä kokoonpanot ovat olleet jo ennakkoon varsin vakiintuneet.

– Suomen runko rakentuu nytkin tutuista palasista, mutta etenkin puolustuksesta on viime kisojen jälkeen myös poistunut tärkeitä elementtejä. Tatu Väänänen ja Juha Kivilehto ovat olleet merkittäviä palasia, lajin kaikkien aikojen parhaimpiin kuuluvia. Lisäksi Krister Savonen oli pelipaikallaan maailman kärkeä. Näiden pelaajien paikkaaminen on erittäin haastavaa, etenkin kun puolustajan paikalle ei maajoukkueen ulkopuolelta tullut kovinkaan kovaa kilpailua.

– Jos vielä laajennetaan perspektiiviä yli seuraavien kisojen, on maajoukkueen puolustus jopa lievän huolenaihe. Kun vielä ottaa huomioon missä vaiheissa uriansa Lamminen, Leikkanen ja Stenfors ovat, on Suomen maajoukkueella tulevaisuuttakin ajatellen edessään iso muutos puolustajien kohdalla.

– Hyökkäyksessä vasempien laitahyökkääjien kohdalla paletti on vielä auki. Peter Kotilainen on ollut tärkeä osa Suomen kakkosviisikkoa, jonka lisäksi Rasmus Kainulaisen loukkaantuminen näkyy tällä pelipaikalla. Esimerkiksi Kotilaisen puuttuminen vaikuttaa paljon myös koko viisikon toimintaan avauspelaamisessa.

– Valmennusjohdolle jäi siis varmasti vielä paljon pohdittavaakin. Iso kuva on selkeä, mutta on yksittäisiä pelipaikkoja, jotka ovat vielä varmaankin auki. Vaikka perinteisesti F-Liigasta on kisasyksynä ollut vaikea enää päästä kisajoukkueeseen mukaan, voisi nyt ajatella paikkoja vielä olevan vapaana.

Ketkä pelaajat pistivät silmään positiiviisesti tai negatiivisesti?

– Tämä olikin yllättävän vaikea kysymys. Ei siksi, että ei olisi mitään hyvää tai mitään negatiivista. Pelistä ja jopa erästä toiseen muuttuvat kentälliset tekevät arvioinnista hankalaa. Joukkuelajeissa yksilön peli on suhteessa kentällä oleviin muihin pelaajiin. Salibandyssa oma viisikko on pelaajan tuki- ja turvaverkko. Viikonlopun peleistä välittyi tietynlainen tryout-tunnelma, jossa helposti yksittäisen pelaajan yksittäiset hyvät hetket tai virheet korostuvat suhteettoman paljon.

– Muutaman onnistujan voisin kuitenkin nostaa. Yksi maininta menee Jere Niemelälle. Ruotsia vastaan Niemelä tuli vahvasti vaihdosta sisään, hankki Ruotsille kaksi alivoimaa ja syötti ylivoimalla maalin. Niemelä on pelaajana vielä raakile, virheitä tulee ja huipulle on vielä matkaa. Niemelän kaltaisia taitavia ja ulottuvia rightin kätisyyden puolustajia ei oikein muita ole ja pelillinen katto on todella korkealla, jota Niemelä paikoin turnauksessa väläytteli.

– Lasken myös Miko Kailialan onnistujien joukkoon. Osaa tehdä maaleja, on hyvä erikoistilanteissa, sekä on luonteeltaan sellainen, joka on parhaimmillaan panosten kasvaessa. Sopeutuva pelaaja, joka tekee omaa juttuaan eri viisikkokoostumuksissa.

– Lisäksi edellä mainitut Sikkinen ja Heikkilä ovat aina hyvin luotettavia pelaajia, jotka voivat pelata missä tahansa viisikossa ja missä tahansa roolissa. Nostetaan lisäksi onnistujiin vielä Ville Lastikka ja puolustajista Otto Lehkosuo.

– Negatiivisesti esiintyneitä pelaajia on ehkä turha ruotia ylempänä mainittujen syiden vuoksi. Onnistuminen on suhteessa viisikkopelaamiseen ja etenkin hyökkäyspelin ollessa nihkeää, on laiskaa ja liian helppoa erottaa joukosta yksittäisiä pelaajia negatiivisessa valossa. Jotkut pelaajat sopeutuvat paremmin muuttuviin tilanteisiin ja viisikoihin, kuin toiset.

– Osan epäonnistumisista voi laittaa myös valmennuksen piikkiin. On myös valmennuksen vastuulla luoda pelaajille edellytykset onnistua.

—

Mikael de Anna toimii Pääkallon asiantuntijana tällä kaudella. De Annalla on takanaan jo melko pitkä valmennusura ja nykyisin hän toimii SBS Wirmon organisaatiossa. Viime kaudella de Anna valmensi F-liigan Steelersiä.